Lukijan kynästä: Äiti – etäiseksi erotettu 7.

Päivitetty 15.11.2020, Julkaistu 14.11.2020 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 5 minuuttia

Eilen ja tänään on asunnossani käyty. Mietin missä vaiheessa tämä hulluus loppuu ja miten se loppuu.

Jokin aika sitten huomasin taas auton satunnaisina päivinä tien varressa. Hiljensimme auton kohdalla katsoakseni kuka siellä on. Auton sivu ikkunaan paiskattiin iso pehmolelu näköesteeksi.

Koska olen aloittanut lapseni tapaamista koskevan prosessin on selvää, että vaino yltyy. Niin käy joka kerta.

Kuvaan kuuluu myös tehokas mustamaalaaminen. Missä sitten olenkin.

Koetan kaikesta tästä järjettömyydestä huolimatta elää tavallista ja ihanaa arkeani. Tarkoitushan on pelotella kaikkine puhelin kuunteluineen. Ja mitä ilmeisemmin kerätä "tietoa". Elämäni on todella tavallista harrastuksineen.

Harrastus puolelle on myös aktiivisesti tultu mustamaalaus kampanjan myötä. Aina kun löytyy se joku joka vie valhetta eteenpäin.

Edelleen kuitenkin totean, että mitään sanomaani tai kertomaani, mitä en ole allekirjoittanut ITSE - ei voi väittää minun sanomakseni tai kertomakseni !!! Tämän olen kirjallisesti todennut jo 2014.

 

LAPSENI TAPAAMINEN

on toteutunut viimeksi 9.11.2018. Viime keväästä asti aktiivisesti olen pyytänyt lapseni tapaamista järjestettäväksi.

Toki sitä ennenkin. Mutta koska on ollut ne laittomat ja perusteettomat valvotut tapaamiset määrättyinä on niillekin keksitty yhtä jos toista estettä. Totesihan kerran sosiaalityöntekijä tapaamista ja paikkaa tiedustellessani, että "googleta". Asia laitettiin minun harteillani ja mihinkään paikkaan ei suostuttu. Ei edes ehdottamaani poliisilaitokseen järjestettäväksi. Tällä tavoin saatettiin pitää puolikin vuotta tapaamisillemme taukoa.

Kuitenkin joka kerta tauonkin jälkeen lapseni juoksi heti kaulaani halaamaan ja voi sitä naurua ja itkua kun tapasimme ! Sekös sapetti sosiaalitoimea ja tietysti isää.

Asiaa on hoitanut kaikki viime kuukaudet keväästä asti perheohjaaja. Kyselin oikeusasiamieheltä, että miten se on mahdollista.

Toki tiedän, että tarkoitus on pelata. Ajatus on mitä ilmeisemmin se, että lastensuojelu voi näin ollen tehdä laittomia päätöksiään kun syntipukkina on perheohjaaja.

Sain jokin aika sitten sähköpostin lastensuojelun johtavalta sosiaalityöntekijältä. Samalta jota olen pyytänyt vaihdettavaksi jo vuosien ajan. Sama henkilö on käsittääkseni Hämeenlinnassa saanut lukuisan määrän huomautuksia mutta tilanne ja toimintamalli vain jatkuu. Ja sama henkilö on erostamme asti esittänyt perättömiä väitteitä sekä pimittänyt korjauspyyntöjäni niin isän kuin äidin eli minun olosuhdeselvitykseen ym kirjauksiin. Sama ihminen tapasi minut ensi kerran vasta 2,5 v eromme jälkeen ja tätä ennen antanut minusta isän valheellistä ja perätöntä väittämää eri suuntiin. Lisäksi myös hän käsittääkseni esti Hyks prosessin alkamisen 20.10.2015 ja ilmoitti olevansa tämän jälkeen eli lapseni kaappauksen jälkeen asiassamme esteellinen.

Hän totesi että lastensuojelu ei voi järjestää kuin valvottuja tapaamisia. Hieman tätä ennen sain perheohjaajalta sähköpostia jossa totesi että voivat tukea ja järjestää tuetusti sosiaalitoimessa.

Erikoinen tilanne kun olen pyytänyt normaaleja tapaamisia alkaen lyhyistä ajanjaksoista.

Lapseni on useita kertoja ilmoittanut haluavansa tavata minua !!! Niin sosiaalitoimelle kuin lastenvalvojalle.

Sekä minulle, äidille.

Nyt hoidan tapaamis asiaa yksin koska asianajaja ei ole jaksanut hoitaa asiaani kunnolla. Niin hän totesi jo aikaa sitten. Ja todellakin, asiapapereita on hukassa ja mitä ilmeisemmin korruptio on osunut häneenkin.

Minusta ei ole suostuttu tekemään korjaavaa olosuhde selvitystä koska se tarkoittaisi virkarikosten esiin tulon.

Myös niitäkään virheitä ei ole korjattu joita on nk asiantuntijat tehneet sosiaalitoimen toimesta matkan varrella. Anteeksi on voitu pyytää, mutta se on myöhäistä kun asiaa ei ole korjattu virkatasolle lapsen tietoihin.

Minusta on kirjattu mitä ilmeisemmin monenlaista erilaisiin kirjoihin ja kansiin. Eihän tämä tilanne muuten ole mahdollinen. Tosiasioita ei haluta selvittää. Se ei kuulu taustalla hääräävien agendaan.

Puhelinkuuntelua toteutuu edelleen. Se ei ole pelkkää puhelinkuuntelua vaan myös häiriköintiä.Kun haen töitä esimerkiksi, katkeilee puhelut ja nauhoitus pyörii. Tämä ilmiö on tuttu aktivisteille ja useille toimittajille.

Näin toimii sivistynyt Suomi. Noitavainoa 2000 luvulla.

 

 

OIKEUSLAITOS LYÖMÄASEENA

on maailmalla tunnettu ilmiö. Kuitenkin se Suomessa kielletään.

Tosiasia kuitenkin lienee, että juuri huoltoriidoissa tätä käytetään häikäilemättömästi hyväksi.

Erikoista on, että isä ei suostu sovitteluun. Eikä asiasta ole hänelle mitenkään isosti koskaan ohjeistettu. Hän kun kieltäytynyt tulemasta jokaiseen nk sovittelu istuntoon koskien huoltoriita prosesseja ja sosiaalitoimea.

Hänen asianajajansa kuulemma kieltää suostumasta.

Hangon sosiaalitoimi ei ollut vuonna 2014 kuullutkaan laista joka koskee sovittelua.

Niin se ainakin väitti. Kyseinen laki on selkeä. Siinä oikeuslaitos määrää sovittelijan joka voi tavata asianosaisia niin monta kertaa kuin katsoo tarpeelliseksi. Tässä lienee juuri se ongelma. Oikeuslaitos ei halua tapauksessamme, että valta miltään osin siirtyy asiantunteviin käsiin.

Hämeenlinnan sosiaalitoimi ei myöskään tunne ko lakia. Näin myös väitti todistettavasti Pirkanmaan käräjäoikeuden sovitteluun erikoistunut toimihenkilö.

Oikeuslaitos on useasti todennut asiassamme, että ketään ei voi pakottaa sovitteluun. Suomessa ei käsittääkseni ole sellaista lakia, että ei voisi. Jos tarkastellaan muita lakeja aina lastensuojelulaista sosiaalihuoltolakiin tai perustuslakiin - on viesti hyvin selvä. Sovittelua nimenomaisesti tuetaan eri laeissa.

Tarkoituksena on uuvuttaa ihminen. Että ko likainen toimintamalli ei tule esiin ja julki. Lisäksi taustalla toteutuva suhdetoiminta.

Hämeenlinnan lastensuojelu on Hämeen sanomien mukaan seurannassa. Nytkö vasta ?

Sama johto sosiaalitoimessa toteuttanut samaa toimintamallia jo kauan. Puhutaan vuosista, ja vuosikymmenistä.

Kyseinen sosiaalitoimi  pitäisi selvittää toiminta historialtaan kokonaan. Kuulla ihmisiä, asiansosaisia, viimeinkin.

 

MIELENTERVEYS ONGELMAT

on tuttu käsite kenelle tahansa. Kun joku esittää jostakusta tämänkaltaisen väitteen, kuinka moni miettii, mitä se tarkoittaa ? Ja miten sellaiseen ihmiseen suhtautuu ?

Kuinka moni miettii mistä väite on saanut alkunsa ja pitääkö se paikkansa ?

Tätä väitettä olen saanut lukea yhdestä jos toisesta paperista aikanaan. Olen tiedustellut kuka tämän nk diagnoosin on tehnyt ? En ole saanut vastausta. On kuulemma isän väite. Lisäksi se on erään taustalla hääräävän henkilön väite joka itse on joutunut pakko terapiaan väkivaltaisuutensa vuoksi. Kyseisellä henkilöllä on myös rikollinen menneisyys josta ei suhdetoimintansa vuoksi ole joutunut koskaan vastuuseen. Asia on kyllä tiedossa mutta sitä ei haluta huomioida. Juuri tuon suhdetoiminnan vuoksi.

Hämeenlinnan sosiaalitoimi esitti tämän väitteen 2014 ja väitti jälkeenpäin että ei sellaista väitettä ole esittänyt. Väite on kuitenkin kirjattu mustaa valkoisella. Siihen ei ole otettu vastaan todisteita jotka sen kumoavat.

Eks mies eli lapseni isä on väkivaltainen ihminen ja hyvin ristiriitainen ihminen. Hän ajoi meitä pois useiden päivien raivokohtausten aikana ja kun nk kohtaukset loppuivat olikin toista mieltä. Kun sovimme eroavamme hän mitä ilmeisemmin kuvitteli, että eroa ei kuitenkaan tulisi. Hain perheterapiasta apua rauhallisen eron mahdollistamiseksi.

Siitä ei ollut apua. Koska tilanteeseen ei suhtauduttu riittävällä vakavuudella. Nämä on myös jätetty sopivasti kirjaamatta lapseni tietoihin.

 

Miten lapseni voi ? Tuskin hyvin. Manipulointi ja mitä ilmeisemmin lapsen uhkailu jatkuu.

Miten on mahdollista, että valtio ei kykene puuttumaan tämän kaltaiseen sadistiseen toimintamalliin jonka kohteena on lapsi ja äiti ?

 

Teija-äiti

 

 

 

 

 

 

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/