Viiden puolueen demarijohtoisen hallituksen syntyessä hallitusohjelma on herättänyt keskustelua etenkin suurten sosiaalipoliittisten uudistusten johdossa. ”Osaava ja osallistava Suomi” -nimeä kantavassa ohjelmassa riittää kuitenkin aihealueita kosolti: sivujakin on mittavat 182 kappaletta, ja liitteet vielä päälle.
Tällä kertaa tarkastelemme, mitä hallitusohjelmassa kerrotaan maahanmuutosta – onko uusi kansanrintama laisinkaan muuttamassa Sipilän hallituksen linjaa vai nähdäänkö muutoksia vanhaan?
Muissa linjauksissaan uusi hallitus tarjoaa niin porkkanaa kuin keppiä. Pienituloisten eläkeläisten, opiskelijoiden ja työttömien arkeen on luvassa helpotuksia, joskin kaikki tämä on alistettu positiivisen työllisyyskehityksen alaiseksi. Keppiä saa sen sijaan tupakoitsija, sokerinsyöjä ja autoilija – kokoomuksen kampanjointi autojen kuulumisesta teille ei tuonut pitkään hallituksessa istuneelle puolueelle varsinaista vaalivoittoa, ja kokoomuksen jääminen hallituksen ulkopuolelle näkyy konkreettisesti polttoaineiden ja autolainojen hinnannousussa.
Kirjaukset maahanmuuttoa ja sitä sivuavia asioita koskien
Maahanmuuttoon Rinteen hallitusohjelma tarttuu varsin monelta kantilta. Mukana on joitakin melko monitulkintaisia ja ympäripyöreitä kirjauksia, kuten hallitusohjelmissa tapaa olla, esimerkkinä: ”Hallituskaudella laaditaan laaja-alainen hyvien väestösuhteiden edistämisen toiminta-ohjelma täydentämään valtion kotouttamisohjelmaa”. Optimisti voi ainakin havaita, että vireillä oleva segregaatiokehitys on ohjelmassa tunnustettu.
Maahanmuuttajien saattamista työmarkkinoille on painotettu ohjelmassa erityisesti. Työperäistä maahanmuuttoa ohjelman mukaan tarvitaan, ja painopisteeksi on asetettu erityisesti työvoimapulasta kärsvivät alat. Kotouttamispalveluiden laadun parantamisesta löytyy niin ikään kirjaus. Ei siis suuria yllätyksiä näissä kohdissa.
Liekö oppia haetun sitten Tanskasta, mutta eräs varsin konkreettinen kirjaus löytyy kielikoulutuksen suhteen: ”Kielikoulutukseen tulee päästä kolmen kuukauden ku-
luessa myönteisen oleskelulupapäätöksen saamisesta”. Toteutuessaan kyseessä olisi erittäin merkittävä muutos nykytilanteeseen, jossa turvapaikanhakijoiden kielikoulutus on jätetty oman onnensa nojaan. Ylipäätään kotouttamisen ja kansalliskielen opiskelun aloittamisen nopeutta painotetaan monessa kohdassa.
Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa pyritään lisäämään avustajan käytön mahdollistamisella turvapaikkapuhuttelussa. Sen tarkempaa kirjausta ei ole, millaisia vaatimuksia avustajalle asetetaan – parhaassa mahdollisessa skenaariossa avustajan käyttö nopeuttaa prosessia ja sen avulla saadaan eliminoitua väärinkäsitykset ja huijaukset, huonoimmassa tapauksessa avustaja voi edesauttaa väärin perustein turvapaikkaa hakevan vilppiä. Jäämme seuraamaan käytännön toteutusta.
Varsinkin Afrikan sarvesta saapuneiden maahanmuuttajien tapakulttuuriin on kiinnitetty huomiota, sillä ohjelmasta löytyy kirjaus ”Turvataan resurssit sukuelinten silpomisen vastaiseen työhön”. Niin ikään pakkoavioliittoihin on luvassa stoppi ja jopa peruutusvaihde, sillä niin niiden kriminalisointi kuin mitätöinti ollaan ottamassa toimenpidevalikoimaan.
Oulun hyväksikäyttötapausten aiheuttamaa oikeutettua tunnekuohua ei sitäkään sivuuteta, sillä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten rikosten vähimmäisrangaistuksia ollaan korottamassa. Varsinkin keskustapuolue vaikuttaa kuulleen Oulun vaalipiirin tapahtumat.
Rikosten seurannan suhteen paljon julkisuudessa esiintynyt ”jalkapanta” eli valvontarangaistukseen tuomittujen henkilöiden käytössä oleva seurantalaite voi hallitusohjelman mukaan olla tulossa myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Kaikkia kielteisen saaneita tuskin tullaan ”pannoittamaan”, sillä viranomaisharkintaa tullaan soveltamaan.
Mitä voidaan käytännössä odottaa?
Rajoja ei varmasti olla sulkemassa maahanmuutolta, minkä jokainen arkitodellisuudessa vielä kiinni oleva kansalainen varmasti ymmärtää. Sen sijaan Rinteen hallitusohjelman kirjauksissa on selkeästi havaittavissa melko realistinen ongelmien tunnustamisen ote.
Ollakseen melko vasemmistolainen pohjaltaan, on hallitus vaikuttanut laativan varsin realistisen tilannekuvan maahanmuuton ongelmien suhteen. Punavihreää painajaista uumoilleiden äänten volyymi on nyt alentunut ainakin hetkeksi, sillä hallitus vaikuttaa ottavan maahanmuuttoon ja turvapaikkapolitiikkaan liittyvät ongelmat tosissaan. Kyseessä ei ole enää yhdessä kohdassa esiintyvä sivuhuomautus vaan koko hallitusohjelman läpäisevä teema.
Hallitusohjelmat harvoin kuitenkaan ovat täynnä konkretiaa. Tässä ohjelmassa konkretiaa on monilta osin tarjolla, mutta mukana on niin ikään varsin ympäripyöreitä ja kompromissien sävyttämiä kirjauksia. Näin on etenkin maahanmuuton kohdalla. Koko ohjelman voisi tiivistää varovaisesti lupauksia herättäväksi, mutta toteutukseltaan seurantaa vaativaksi.
Mikä on ollut perussuomalaisten vaikutus?
Kukaan tuskin tosissaan voi väittää, etteikö perussuomalainen puolue olisi profiloitunut etupäässä maahanmuuttopuolueeksi Jussi Halla-ahon aikana. Tässä on ollut sen menestyksen salaisuus, mutta tässä on samalla sen menestyksen uhka.
Mikäli suomalainen puoluekenttä laajemmalti omaksuu nuivemman maahanmuuttopolitiikan ja toteuttaa sellaista jopa hallituksessa, jossa ovat RKP, vihreät ja vasemmisto, herää kysymys siitä, mihin perussuomalaisia jatkossa tarvitaan. Maahanmuuttoasian korostuessa entisestään ovat vennamolaiset ”pienen ihmisen puolella” olevat puheenvuorot jääneet varsin vähälle, käytännön poliittisista aloitteista huolimatta.
Paradoksaalista kyllä, vihreiden tie voi olla perussuomalaisten tie. Vihreät nousivat aikanaan parlamenttiin yhden asian liikkeenä, ympäristön puolestapuhujina. Sittemmin tuo vihreiden yksi asia on noussut miltei jokaisen puolueen ja yhteiskunnallisen toimijan agendalle aina yrityselämää myöten. Vihreä puolue on kuitenkin onnistunut muuttumaan yleispuolueeksi ja koulutetun kaupunkilaisen ykkösvalinnaksi, usein jopa ohi sillä paikalla perinteisesti olleen kokoomuksen.
Perussuomalaiset ovat onnistuneet jättämään sormenjälkensä myös Antti Rinteen hallituksen ohjelmaan. Mihin suuntaan puolue kulkee jatkossa? Laajamittaisesti Suomessa vierastetaan pahimmanlaatuista öyhönationalismia, joten se tie on vaikkakin avoin, tuskin menestyksellinen. Kutsuvatko vennamolaiset juuret takaisin? Ainakin keskusta on jättänyt tilaa haja-asutusalueen Suomen puolesta puhuvalle poliittiselle liikkeelle.
