Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Ei muuta kuin lapset pihamaalle leikkimään, sillä eihän edes haavoittunut susi tee mitään, jos kaupunki -vihreitä on uskominen.
Voi sitä parkua, jos tuo olisi Helsingissä!
Haavoittunut eläin on aina arvaamaton.
Mutta kerroppas milloin susi on suomessa tappanut ihmisen.
En ole mikään helvetin vihreä vaan erämies.
Turun seudulla 1882, tilastopiikkiä väitetään yhden sairaan tai muuten vaan seonneen suden tekosiksi, mutta mitään todisteita tälle ei ole. Verikekkereitä seurasi toiset, eli susien rajusti ylimittaista kantaa verotettiin kaatopalkkioiden voimin rajusti kautta maan. Tämän seurausta taas on tuo reilut sata vuotta kestänyt ihmisten rauhoitusaika, kanta vaan on ollut Suomen ihmislevinneisyyden huomioiden sopivalla tasolla ja susilla on ollut se terve pelko ihmistä kohtaan. Vuosia kestäneellä vouhotuksella ja pyynnin kiellolla on nyt päästy tilaan jossa kanta kasvaa ja sudet eivät pelkää ihmisiä, kyllä se seuraava sieltä on tuloillaan, on noita metsiin selittämättömästi kadonneita jo nytkin. Ja pohjatiedoksi, en oo virheä, en mettästä, ei oo poroja eikä karjaa, ja erämieheksi en itteäni väitä vaikka mettän keskellä asunkin, perkele. Ja meni sivuun varsinaisesta artikkelin aiheesta, myönnetään.
”susien rajusti ylimittaista kantaa verotettiin kaatopalkkioiden voimin rajusti kautta maan.”
Sen ansiosta EU-diktatuuria selkänojanaan käyttävät suurpedonsuojelija-hörhöt ja niitä tukeva viherkommunisti-toimittajien dominoima valtaVALEmedia voivat tavan takaa suoltaa propagandahokemaansa, että ”sataan vuoteen sudet eivät ole tappaneet ketään ihmistä” jo joukko muita hörhöjä uskoo tuohon propagandahokemaan niin, että esim. varsinkaan lapsille susi ei olisi minkäänlainen vaara.
Luuletko että minä imen tietoni valtamedioista, en.
Vaahtoa sinä susista, eiköhän tässä maassa lapsien pahin uhka tule 3 maailman islamistien joukkioista.
On tappanut lapsia ja vanhuksiakin Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla Sipoossa ja Tuusulassa ja liikkuivatpa tuolloin Helsingissäkin aivan valtoimenaan, koskapa nuo nyk. Uudenmaan paikkakunnat olivat tuolloin käytännössä aarniometsiä. Eräässä tapauksessa 10-vuotias isoveli sai pelastettua 7-vuotiaan pikkusiskonsa suden hampaista, joka raahasi tyttöä juostessaan karkuun ”saaliinsa” kanssa juosemalla suden perässä, joka lopulta pudotti tytön, koska hän painoi pahimmoiksi paljon raahata umphangessa.
Etelä-Suomessa ja Turussa sekä ympäristö kylissä sekä kunnissa susi ongelma oli niin ihmishenkiä uhkaava etenkin lapsia ja huono kuntoisia aikuisiakin koskien, että se rajoitti ja hankaloitti ihmisten arkiaskareita ulkona ja metsässä, koska susilaumat aiheuttivat todellista pakokauhua ja pelkoa ihmisissä, etteivät he uskaltaneet pirteistä edes kunnolla tarpeilleen saatika välttämättömiin navetta-askareisiin. Tilannetta voi verrata Afrikassa riehuneisiin ihmislihan makuun päässeiden leijonien aiheuttamiin ihmishengen menetyksiin ja jatkuvaan pelkoon, koska ihmissyöjä leijonat käyvät hakemassa nukkuvia uhrejaan savimajoistakin pelkäämättä edes tulta.
Susi tilanne oli niin paha, että Venäjältä tilattiin vartavasten ryhmä varsinaisia suden metsästäjiä, jotka olivat kotimaassaan ammattilaisia tuohon tehtävään, koska Suomessa ei tuolloin ollut metsästäjiä, jotka eivät edes tienneet kuinka sutta pyydystetään ja tarvittavia tuliaseita ei ollut suomalaisilla, jotka olisivat nimenomaan sopineen suden metsästykseen. Eikäpä kumma kyllä suomalaiset miehet ainakaan etelän suunnalla tunteneet mitään innostusta metsästykseen, koska valtio ei millään tavalla korvannut menetettyä työaikaa ja eikä ammuksia saatika asetta, joka varmasti maksoi tuolloin sellaisen hinnan ettei tavallisella torpparilla ollut mokomaan varaa. ainakaan sellaiseen, jolla ei ”tapa” itseään.
Venäjältä tulleen ”erikoismiehen”tehtävänä oli lisäksi kouluttaa suomalaisia suden metsästykseen ja valtio velvoitti suomalaisia ”metsäläisiä” osallistumaan jahtiin ja pitämään silmänsä ja korvansa auki kun ”tekijä” neuvoo ja ohjeistaa kuinka homma hoidetaan niin käytännössä kuin suullisesti opettamalla.
Heti jahdin alettua suuret susilaumat, joita tuolla alueela oli saanut ”kasvaa” ”rauhoitettuna” mainitusta syystä, saivat kokea kuinka ”kato” alkoi käymään kaadettujen susien muodossa, joihin ei ollut todellakaan vaikeata olla törmäämättä, sillä pelko ei tuolloin kuulunut niiden luontoon kun kuvittelivat kyseessä olevan persjalkaisia talonpoikia eikä kunnon kivääreillä varustettuja koettuja sudenmetsästäjiä.
Venäläiset eivät viipyneet kuin muutaman kuukauden ja opettivat siinä ajassa suomalaisia hoitamaan omat ”ongelmansa” saamiensa oppien mukaisesti.
”Metsästäjä” -lehti kertoi tästä n. 2000-luvun puolessa välissä, josta tämän luin. Tuolloin mm. suuri osa luonnonsuojelijoista ja Sutta suojelevista sekä sillä ”goodwilliä” tekevät suomalaiset yritykset ja yhteisöt + tietenkin city-vihreät nostivat hirveän metelin, koska ”Susi on rakkain” ja niin poispäin…
Ja paska myrky oli valtaisa ja osa suuryrityksistä ja muista omantunnon tarkoista mimosa -perseistä ilmoittivat välittömästi peruvansa ”Metsästäjä” -lehden tilauksen kun tälläistä ”mielikuvituksellista paskaa levittää”!
Mutta ei tämä kaikki on historiallista tosiasiaa. Ja esim. Ruotsissa eläinpuiston naispuolisen susien hoitajan tappoi susi n. 7-vuotta sitten äkkiarvaamatta, vaikka hoitaja oli ollut niiden ”tuttu” jo vuosia ja ”luottamuksellinen suhde” oli rakennettu ettei periaattessa mitään pelättävää ei ollut. Naispuolisella henkilökunnalla on petoelänten kohdalla se perussääntö, ettei kuukautisten aikana pidä mennä samaan tilaan esim. susien kanssa.
Tästä tapauksesta ei meluttu Suomen valtamediassa kovinkaan paljoa, vaan tiedotuspolitiikkaa voi verrata muslimien tekemiin ”rauhan räjäytyksiin!”
P.S. I kommenttini sisälsi sarkasmia!
Kun vauhtiin pääsit, kerroppa montako prosenttia nykysusiat jotka tulee löhes iholle kiinni on puhtaita susia, minä kun voi kertoa että ei edes prosentti ole noista susia vaan koirasusia.
Venäjää ei kannata mainita susiasioissa mitenkään, sillä siellä tapahtuu murhia koko ajan, eli köyhissä kylissä vanhemmat surmaa lapsensa heittämällä nämä metsikkään, tottakai siellä suden hyökkää noiden kimppuun, mutta vasta kun ovat jo kuolleet kylmyyteen.
Esim, jos nainen heittää laivasta lapsensa suoraa meressä uivan hain suuhun, haiko on silloin murhaaja, ei, vaan äiti, sama pätee suteenkin, venäjällä.
Susista kun huudellaan, niin tässä lisää pelättävää raukoille.
https://www.youtube.com/watch?v=XT23JsCPNbo