Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Haiskahtaa vahvasti kotouttamiskulttuurilta.
Olisi vähintäinkin asiallista kertoa tekijän taustaisuus, koska elämmehän nyt ”monikulttuurisessa Suomessa” aivan virallisestikin sillä A) Turku ja B) Oulu – ”kaksi kovaa” mainitakseni, koska niin innostunut en asianlaidasta ole, että kertoisin aivan kaikki ”vivahteet” tuosta ebolaan verrattavasta maniasta.
Mutta yksi on varmaa! Suomen rikoslaissa ja vielä vähemmän demlan tuomioissa ei ole tarpeeksi kovaa rangaistusta mainitusta äärimmäisen kuvottavasta rikoksesta.
Mutta yhden asian sanon. Miehillä ei ole hermoja kestää vaikeuksia olipa kyseessä vaikka biologinen isä vaikea vammaisen lapsen kohdalla. En lähtökohtaisesti halua syyllistää, sillä naisiinkin mahtuu vähemmän empatialla varustettuja ihmisiä.
Pääasiassa syyttävä sormeni osoittaa Suomen valtiota ja sen harjoittamaa murha -politiikkaa suhteessa vaikeavammaisiin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat hoidettavana oman perheensä parissa, sillä aivan kuten muutoinkin omaishoitajien ollessa kyseessä. Suomen valtio on ”säästänyt” eli varastanut taloudellisia voimavaroja pois tällaisiltä perheiltä, jotka tarvitsevat kaikkea tukea niin henkistä kuin ruumiilista hoitaessaan lastaan, jota rakastavat ja josta haluavat huolehtia, sillä kaikki eivät halua tehdä aborttia huulet törröllä, vaan kunnioittavat elämää, vaikka se onkin sulaa hulluutta sivusta katsottuna. Mutta kun on kysymys omasta lapsesta silloin asioita ei voi mitata tavallisilla mittareilla. Mennäpä potkimaan kananpoikiakin, niin saat kanan silmillesi ja vieläpä ilman varrasta.
Aivan kuten omaishoitajienkin kannalta intervalli -hoitopaikat pitäisi olla itsestään selvyytenä vanhempien tukena. Puhumattakaan sairaanhoitohenkilökunnan ja erikoissairaanhoidon osalta niin, että resursseja olisi tarjolla niin, ettei monivammaisen vanhemmat tunne itseään vain taakaksi, jotka pitäisi ampua eli ”tervehdyttää” kuten valtiovarainministeriö sen niin hauskasti sanoo.
No, niin. Tuo kaikki olikin pelkkää satua ja fiktiota, sillä tämä ei toteudu sen enempää kuin Taivaskaan maan päällä.
Vakavasti sairas = eutanasia.
New Yorkkin osavaltiossa on nykyään laillista abortoida vasta syntyvä lapsi. Tässä menty vähän pidemmäĺle.