Aikanaan John F Kennedy heitti ilmoille kuolemattoman lauseen ”Älkää kysykö, mitä isänmaa voi tehdä teidän hyväksenne - kysykää, mitä te voitte tehdä isänmaanne hyväksi”. Monet kysyvät, että mitä minä voin tehdä Isänmaan hyväksi? Vanha sanonta on, että köyhä antaa lantin vähistäänkin ja niinhän se antaa vaikka valtio olisi kupannut veronmaksajansa aivan kuivaksi.
Isänmaalliseen ja oikeudenmukaiseen politiikkaan kuuluu vähäosaisten, huono-onnisten ja syrjäytyneiden suomalaisten auttaminen. Vaalit lähestyvät, niin ei ole kovinkaan yllättävää, että kaikki lupaavat sitä samaa – anna äänesi meille, niin me korjataan Suomi. Totuus on kuitenkin jotain muuta, kun uusi hallitus aloittaa taas työskentelynsä ja ilmoittaa ettei jakovaraa olekaan.
Pari sanaa tästä kuuluisasta jakovarasta: Kyllä sitä rahaa on, mutta sitä ei jaetakaan kantasuomalaiselle, vaan etusijalla ovat muualta tänne tulleet, joille ollaan valmiit maksamaan kaikki. Mitä etnisempi on tausta, sitä varmemmin avustusrahahanat aukeavat. Julkisen vallan pitäisi auttaa suomalaisia takaisin yhteiskunnan rattaisiin, jotta myös maamme kehittyisi. Tällä hetkellä lähes kaikki poliittiset puolueet ovat keskittyneet siihen, että kuka antaa ja lupaa maahanmuuttajille parhaimmat palat kakkua. Jakovaraa siis on, muttei kantasuomalaiselle.
Kun puolue tai poliittinen liike ei enää kuuntele äänestäjiään ja eikä halua ymmärtää vähäosaisten hätää, vaan syytää rahaa haittamaahanmuuttoon. Itse ainakin katson moisen teon haitalliseksi isänmaalle ja sen kansalle. Meillä on siis Suomessa haittaisänmaallisia poliitikkoja, jotka välittävät enemmän muualta tulleiden hyvinvoinnista tai maailman halaamisesta. Haittaisänmaallisen poliitikon arvomaailmaan ei kuulu kansallismielinen ajattelu, jossa oman maan kansalaiset tulevat ensin.
Helsingin Sanomat kertoi jutussaan 6.1.2019 seuraavaa. Niukka elämä lyö maahan. Yksinhuoltajien epätoivo. Yrittäjien ulosottokierre. Häpeä kolmannessa polvessa. Itsemurha-ajatukset. HS:n niukkuuskysely paljastaa suomalaisen kurjuuden. Paljon on myös vastauksia, joista huokuu viha ja raivo päättäjiä, yhteiskuntaa, systeemiä, koko elämää kohtaan. Mitä jää jäljelle, kun jäljellä ei ole mitään? Tai on velkaa niin, ettei siitä pääse koskaan eroon.
Muutamia lainauksia:
- Olen vakavasti harkinnut itsemurhaa, ulospääsynä taloudellisesta tilanteesta. Mutta se tuntuu edelleenkin väärältä lapsia kohtaan
- Eläkeiän oon ratkaissut niin, että tapan itseni myöhemmin. Ihmisten mielestä se on kamala ajatus, mun mielestä helpottava. Että saisi joskus edes kontrollin tähän kurjuuteen. Ei tarttis eläkeikää olla kuset housussa jossain, missä kukaan ei edelleenkään välitä
- Aikuissosiaalityö neuvoi vain jättämään laskut maksamatta ja antamaan luottotietojen mennä
- Ulosoton ja vuokran jälkeen palkasta jää 70 euroa käteen kuukauden ruokaan ja laskuihin. En saa mitään tukia, koska olen yrittäjä
- Nykyään ihminen on vain menoerä valtion kukkarossa. Minä voin tulla siihen riviin, jossa köyhät ammutaan. Loppuu tämä kituminen
- ...kaikki aktiivimallit ja köyhien tukien leikkaukset vahvistavat omakuvaani hyödyttömänä loisena jonka pitäisi kuolla
Meillä on tilaa ja Suomi saa päättäjien mielestä olla koko maailman sosiaalitoimisto. Hätää nähdään vain televisiosta kuinka jossain päin maailmaa taistellaan ja kansa kärsii, mutta kukaan päättäjistä ei huomaa että omalle takapihalle on muodostunut satojen metrien pituinen jono kantasuomalaisista. He jonottavat ruoka-avustusta koska rahat eivät riitä. Näissä jonoissa ei näy maahanmuuttajia.
Mielelläni muistutan mitä Suomen perustuslaki 6 § sanoo. ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Nyt kun katsoo mihin yltiö positiivinen rasismi on meidät vienyt, niin herää kysymys. Kun vastakkain asetetaan maahanmuuttaja ja kantasuomalainen, niin kummalla on paremmat edut? Jokainen voi vastata oman kokemuspohjansa mukaan ja peilata vastausta väittämään. Onko laki siis kaikille samanlainen? Väitän että ei ole, sillä siitä ovat huolen pitäneet haittaisänmaalliset puolueet ja poliitikot.
Suomi on suomalaisten koti. Jokaisella suomalaisella on kotimaassaan oikeus asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, riittävään toimeentuloon ja turvallisuuteen. Yksilön ihmisarvoiseen elämään kuuluu oikeus vaikuttaa häntä itseään koskeviin asioihin. Me Perussuomalaiset katsomme, että valtio on olemassa ihmisiä varten eikä toisinpäin.
Jyrki Åland





