Uusi tutkimus osoittaa, että glyfosaatti saattaa hidastaa mehiläisten ravinnonhakua ja vaikuttaa niiden aivojen yhdisteisiin, vaikka kemikaalia on pitkään pidetty mehiläisille vähäriskisenä.
Glyfosaatti on yksi maailman käytetyimmistä rikkaruohomyrkyistä ja vaikuttava aine useissa torjunta-ainetuotteissa. Se toimii estämällä sikimaattireitin, joka on kasvien kasvuun tarvitsema prosessi. Koska mehiläisiltä puuttuu kyseinen reitti, glyfosaattia on pitkään pidetty niille vähemmän vaarallisena.
Virginia Techin tutkijat ovat nyt tutkineet, miten glyfosaatti vaikuttaa mehiläisiin, kun ne nauttivat ainetta. Tutkimuksessa käytettiin samoista pesistä peräisin olevia mehiläisiä, jotka koulutettiin keräämään sokeriliuosta kahdelta keinotekoiselta ruokintapaikalta.
Toinen ruokintapaikka sisälsi sokeriliuosta ilman lisäaineita, kun taas toinen sisälsi glyfosaattia. Tutkijat seurasivat mehiläisten käyntejä kolmen päivän ajan ja analysoivat myös aivokudosta pienemmältä ryhmältä.
Tulokset, jotka julkaistiin Journal of Experimental Biology -lehdessä, osoittavat, että glyfosaatille altistuneet mehiläiset tekivät 13,4 prosenttia vähemmän ravinnonhakulentoja kuin kontrolliryhmän mehiläiset. Tutkijat havaitsivat myös muutoksia mehiläisten aivojen yhdisteissä, jotka liittyvät niiden käyttäytymiseen.
Vähemmän ravinnonhakulentoja ja muuttunut aivokemia
Tutkijat mittasivat muun muassa tyramiinia, oktopamiinia ja dopamiinia, jotka ovat hyönteisten aktiivisuuteen ja käyttäytymiseen liittyviä välittäjäaineita. Altistuneessa ryhmässä he havaitsivat muutoksia tyramiinissa sekä oktopamiinin ja sen esiasteiden välisessä suhteessa, jota ei esiintynyt kontrolliryhmässä.
Kokeeseen osallistui 86 mehiläistä, ja se suoritettiin valvotuissa olosuhteissa, joten se ei itsessään osoita, miten koko pesä vaikuttaa laajemmassa ympäristössä. Se antaa kuitenkin konkreettisen mitan käyttäytymismuutoksesta, jolla voi olla seurauksia suuremmassa mittakaavassa.
— Yhdyskunnalle 13 prosentin vähennys ravinnonhaussa voi olla merkittävä. Jos koko yhdyskunta altistuisi, tämä voisi johtaa pölytyksen tehokkuuden heikkenemiseen ja hunajantuotannon vähenemiseen, mikä vaarantaa yhdyskunnan selviytymisen ja pitkäaikaisen vakauden, sanoo Margaret Couvillon, Virginia Techin entomologian apulaisprofessori tiedotteessa.
Se, että mehiläisiltä puuttuu sikimaattireitti, ei kuitenkaan sulje pois muita vaikutuksia. Tutkijat viittaavat aiempiin tutkimuksiin muun muassa mehiläisten makuaistista, oppimisesta, muistista ja navigoinnista glyfosaattialtistuksen jälkeen.
Tutkijoiden mukaan uusi työ lisää mahdollisen linkin mehiläisten ravinnonhaun ja aivojen välittäjäaineiden muutosten välille. Mekanismia ei ole vielä vahvistettu, ja kirjoittajat peräänkuuluttavat jatkotutkimuksia siitä, miten aine vaikuttaa muihin organismeihin kuin kasveihin, jotka se on tarkoitettu tappamaan.
— Sen ymmärtäminen, miten rikkaruohomyrkyt vaikuttavat hyödyllisiin hyönteisiin, kuten pölyttäjiin, auttaa meitä tekemään strategisempia sääntelyvalintoja siitä, milloin ja missä niitä käytetään maksimaalisen hyödyn ja minimaalisen haitan saavuttamiseksi, sanoo Laura McHenry, nykyinen Penn Staten tutkijatohtori, joka suoritti tutkimuksen ollessaan tohtoriopiskelijana Virginia Techissä.
Kun ravinnonhaku häiriintyy, se voi vaikuttaa sekä yhdyskunnan omaan ravinnonsaantiin että pölytykseen, josta viljelykasvit, puutarhat ja luonnonkasvit ovat riippuvaisia.
Niinkö,voi että,eikö fyllimakkara elää saanutkaan mutukislarvaa,siinä on munaa svedutädissä jos vetää kirveellä kalloon… hym puutteessa.
Olikohan speedillä osuutta kirveellä huiskaukseen?
Hmm… Onkohan tämä kirveen viimepäivien väärinkäyttö merkki siitä, että ”rauhanuskonnon” vaikutuksella on hyvin vahva sija näissä pahoinpitelyissä? Mielestäni pohjoismaalaiseen kulttuurisidonnaisuuteen kuluu kirveen käyttäminen polttopuiden pienimiseen ja ennen wanhaan tukkimetsässä, jossa tätä työkalua heilutettaessa vei suurimman osan energiasta ja voimista niin, ettei sitten illalla enään kotosalla välittänyt koko vempeleestä yhtikäs mitään kun unikin tuli jo alkuillasta raskaan työpäivän ja tuhdin ruokailun siivittämänä. Toki riitatilanteitakin ratkottiin enemmänkin miesten kesken humalapäissään toki, mutta jos selvinpäin alkoi kirveen kanssa heilumaan vierastaan vastaan. Pidettiin tällaistä miestä vähintäinkin hulluna ja kartettavana ihmisenä, josta oli syytä pysyä kaukana. Tavallisten talonpoikain ollessa kyseessä kirve oli toki sodissa ja taistelussa joko ulkoista vihollista tai herra -tilallisia vastaan köyhän ainoita aseita, jolla puolustaa itseään, mutta siihenkin tarkoitukseen huono ja merkitsi jo valmiiksi pahasti alakynnessä olemista. Mutta kun kerran syrjityn ja sorretun malja viimeinkin vuotaa yli, ei siinä enää katsota mitä käteen löytyy, vaan kyse on periaatteista ja ihmisarvosta, jonka polkemista ei kenenkään mieli loputtomiin kestä. Se on se asia, jota hallitseva luokka ei ole koskaan oppinut olipa se toistunut kuinka monta kertaa hyvänsä ihmiselon historiassa.
Eihän ne naiset voi pahoinpidellä, kysykää vaikka asiaa nykyfeministeiltä…
Kautta aikain on perheissä väkivalta ollut lähes tasoissa miehillä ja naisilla, naiset jopa kipuvat kohta miesten ohi perheväkivallassa, mutta kun feminismi…