Suomi itsenäistyi 6.12.1917 ja tuosta päivästä alkoi vanhojen rakenteiden purkaminen sekä uusien pystyttäminen. Suoraviivaisin historian opetus siirtyy tuosta hetkestä melkoisella loikkauksella päivämäärään 17.7.1919, jolloin Mannerheim julisti Suomen tasavallaksi. Tasavalta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä vaihtoehto, sillä oikeisto pelkäsi kansanvaltaa ja ehtipä tynkäeduskunta julistaa Suomen monarkiaksi jo 1918.
Itsenäistymisen jälkeen jäi sodittavaksi vielä sisällissota, jonka seurauksena eduskuntatyöstä jäivät pois kaikki sosiaalidemokraattiset kansanedustajat. Viimeisen kerran tuolloinen eduskunta kokoontui "täydellisenä" 25.1.1918, kaksi päivää ennen sisällissodan alkua ja tynkäeduskunta sai istunnon aikaiseksi seuraavan kerran vasta sisällissodan päättymispäivänä 15.5.1918. Tuolloin paikalla oli vain 84 kansanedustajaa ja suurimmillaankin tynkäeduskunta käsitti vain 111 edustajaa.
Suomesta kuningaskuntaa tahtovat olivat vahvasti niskan päällä
6.6.1918 Paasikiven hallitus, johon kuului tuolloinen Maalaisliitto (nykyinen Keskusta), Nuorsuomalainen puolue, Suomalainen puolue (nykyinen Kokoomus) sekä Ruotsalainen kansanpuolue RKP, esitti eduskunnalle Suomen hallitusmuodon päättämistä monarkiaksi. Eduskunta hyväksyi tuolloin esityksen, mutta vähemmistön äänet pakottivat asian "jäämään pöydälle" seuraavien valtiopäivien lopullisesti päätettäväksi. Maalaisliiton Kyösti Kallio ja Eero Pehkonen ilmoittivat eroavansa hallituksesta (senaatista) monarkia-päätöksen vuoksi, joskin miehet lopulta söivät sanansa ja jäivät, mutta vain kahdeksi kuukaudeksi. Kaksikko erosi hallituksesta lopulta elokuussa, samasta syystä: Maalaisliitto ajoi Suomeen tasavaltaa.
Toinen äänestys monarkiasta pidettiin 13.7.1918 ja monarkistit voittivat jälleen. Mm. Saksa ilmoitti tukevansa Suomen monarkiaa ja senaatti taas kertoi eroavansa, mikäli monarkia ei saa tarvittavaa kannatusta. Asian kolmas käsittely siirtyi "hamaan tulevaisuuteen" kun osa kansanedustajista pyysi lisäaikaa asian pohdiskeluun. Asiaa käsiteltiin jälleen noin kuukautta myöhemmin ja tuolloinkaan ei saatu aikaiseksi vaadittavaa 5/6 enemmistöä, joten asia siirtyi päätettäväksi uusien vaalien jälkeen.
Monarkian kannattajat vaativat pettyneinä kuninkaanvaalia, perustellen vaatimuksensa vuoden 1772, Ruotsin vallan aikaisella hallitusmuodolla, joka mm. keskitti valtaa kuninkaalle ja jolla perusteltiin myöskin Venäjän keisarin valtaa Suomessa. Pitkällisen ja kiivaan keskustelun jälkeen eduskunta antoi hallitukselle oikeuden kuninkaanvaalin järjestämiseen.
Opportunistinen prinssi näki tilaisuuden ja tarttui siihen, hetkeksi
Syyskuussa kuninkaanvaalista innostuttiin myös ulkomailla. Saksasta Hessenin prinssi Friedrich Karl ilmoitti olevansa käytettävissä Suomen kuninkaaksi, eli käytännössä asettui ehdolle kuninkaanvaaliin. Ylimääräiset valtiopäivät syyskuun 1918 lopussa kuitenkin pingotti tilannetta uudestaan, joskin tulos oli jälleen melkoinen antikliimaksi: hallitusmuodosta ei päästy yhteisymmärrykseen, vaan vanha päätös asian päättämisestä seuraavien vaalien jälkeen pysyi voimassa. Toisaalta samoin pysyi voimassa mainittu vuoden 1772 hallitusmuoto, joka oikeutti kuninkaan valitsemiseen.
Vanha kuningassuku Ruotsista oli sammunut, joten uutta oli siis etsittävä. 9.10 eduskunnassa järjestettiinkin kuninkaanvaali, jossa saksalainen "ehdokas", Friedrich Karl valittiin kuninkaaksi. Väinö ensimmäiseksi erään pakinoitsijan toimesta nimetty kuningas ei kuitenkaan ehtinyt viettää edes omia kruunajaisiaan tai oikeastaan edes koskaan saapumaan valtakuntaansa, kun tämä jo erosi. Kuningas oli vallassa vain noin kaksi kuukautta ja taas oltiin alkupisteessä... Suomi ja etenkin monarkiaa keinoilla millä hyvänsä Suomeen ajanut oikeisto oli pulassa.
Paasikiven monarkiaa ajanut hallitus erosi marraskuun lopussa ja valtatyhjiö vaati täyttämistä. Uudet vaalit saatiin aikaiseksi vasta maaliskuussa 1919, mutta tuosta hetkestä ei enää kestänyt kauaa kun uusi hallitusmuoto saatiin aikaiseksi, vaan tasavaltaan perustuva esitys annettiin jo toukokuun puolivälissä. Vaikka monarkiaa kannattanut oikeisto yritti useampaankin otteeseen heittää kapuloita rattaisiin, saatiin Suomen hallitusmuoto vakiinnutettua 21.6.1919: Suomesta tuli tasavalta. Viides kerta toden sanoi...
Lähde: doria.fi, muistovuosi(valtioneuvosto), eduskunta, YLE,
Kyllä ja kovasti sotien jälkeen kommunistit ja demarit yrittivät kaataa tasavaltaa. Eivät onnistuneet, mutta nykyään Suomi on jälleen vaarassa, kun ikuista vallankumousta puuhaavat vasemmistopuolueet ja punavihertyneet keskusta ja kokoomus ovat ajaneet Suomeen väen väkisin kulttuurivallankumousta ja islamia totalitaarisin pakkomenetelmin. Entinen koti, uskonto ja isänmaa puolue on ottanut johtajan roolin kansan hiljentäjänä. Kaikki suomalaisuus halutaan kitkeä juurineen ja lapsettomuuden ihannetta ja seksuaaliperversioita ohjelmoidaan lapsille kokoomuksen toimiessa turmion kätilönä.
Suomen alasajon lähtölaukaus oli kokoomuksen pääsy pääministeri puolueeksi 1987. Silakka Holkeri aloitti verouudistuksen joka oli fiasco ja alkusoittoa tulevalle lamalle.
In present day Suomesta on myyty tai siirretty ulkomaille hyvinvointia luonut savupiippu teollisuus. Luonnonvaramme on sallittu kenen tahansa viedä pois ja valtio siivoaa luonnon silpomisen jäljet. Monikulttuurisuus helvettiä kasvatetaan yhä palavammaksi kotimaisten köyhien kustannuksella.
Merkelin laahuksen kantamisella Brysselin hillotolpille pyrkivät globalistipoliitikot ovat diktatuurin kannattajia.
Suomi on äänestettävä jälleen itsenäiseksi tasavallaksi. Äänet perussuomalaisille, niin se on mahdollista.
Irti EU:sta FIXIT
Suomen hallitusmuodon ”synnytystuskat” olivat kovat ja ristivetoa ilmeni paljon, vaikka itsenäistymis haaveet ja aikeet olivat kuitenkin olleet pitkäaikaisia suomalaisuusaatteen heräämisen kannalta muutamien tärkeiden yhteiskunnallisten vaikuttajien ansiosta, joka levisi ylioppilaskunnasta aina kansankeskuuteen saakka. Siitä huolimatta Suomi tuli yllätetyksi housut kintussa, sillä Venäjällä tapahtunut Tsaari Nikolai II (1868-1918) syrjäyttäminen WWI katastrofaalisen sujumisen vuoksi ensin Duumalla ja lopullisesti bolsevikkien v. 1917 lokakuun vallankumouksella Vladimir Leninin (1870-1924) johtamana Tsaarin Venäjä muuttui kommunistiseksi Neuvostoliitoksi. Tuon tosiasian nähdessään suomalaiset eivät halunneet olla missään tapauksessa missään tekemisessä kommunistien hallitseman Neuvostoliiton kanssa kuin sitä vastoin nk. ”myöntyväisyys suuntausta” kannattavat puolueet olisivat olleet jopa valmiita olemaan luopumatta olemasta autonominen osa Tsaarin hallitsemaa Venäjää ja ne olivat hyvin nihkeitä itsenäistymiselle, koska sitä pidettiin jopa hullutuksena tai ainakin hyvin riskialttiina ratkaisuna heidän katsoessaan itsenäisen Suomen olevan niin vähäpätöinen ja voimaton tekijä ilman omaa armeijaa ja kirjoittamatonta omaa perustuslakia, jonka kaikki yhteiskuntarakenteet olivat muotoutumattomia aina hallintoa myöten, koska Suomi oli ollut koko tunnetun historian ajan toisen valtion hallinnon alla. Suomen sisällissota sai melkeinpä kokonaan yhteiskunnallisen sytykkeensä punaisten (sosiaalidemokraatit) aloittamana Venäjällä tapahtuneen bolsevikkien vallankumouksesta ja bolsevikki johtajien Lenin etunenässä yllyttämänä ja antamalla suuria lupauksia ase avusta ja elintarvike avusta punaisille, jota vielä itse Josif Stalin kävi vahvistamassa Helsingissä pitämässään palopuheessa työväentalolla valaen uskoa yhä epävarmoihin suomalaisiin punaisiin, jonka sisäisessä puolueen suunta kiistassa suoraa toimintaa ja vallankumousta väkivalloin kannattavat punakaartit olivat saaneet yliotteen maltillista politiikkaa kannattavista ja verenvuodatusta vastustavat, jotka olivat tähän saakka pystyneet pitämään kurissa äärilaidan edustajat. Tunnetuin verisen vallankumouksen vastustajista oli Väinö Tanner, (1881-1966) joka istui kotonaan koko Vapaussodan ajan, eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä tukemassa punakaarteja. Kuningasmieliset halusivat Suomeen kuningaskunnan, koska muissakin pohjoismaissa oli sama hallitusmuoto ja tukeutuminen Saksaan, joka vielä tuossa vaiheessa oli jotesankin jaloillaan ennen kuin hävisi sodan ja antautui WWI ympärysvalloille. Halu hankkia kuningas Saksasta ja voimakas Saksaan tukeutuminen sodassa bolsevikkista Venäjää vastaan, jota kutsutaan ”Vapaussodaksi”, johtui Saksan suurvalta-asemasta, joka ainoana vastavoimana pystyy estämään Venäjän Suomen valtaamista ja suojelemaan sitä tukemalla aseellisesti, taloudellisesti ja armeijansa avulla, koska Suomen itsenäisyys hallituksella ei käytännöllisesti katsoen ollut armeijaa eikä edes sisäisestä turvallisuudesta vastaavia poliisivoimia. Länsivallat eivät olleet suurestikaan kiinnostuneita Suomesta ja niiltä saadut Suomen itsenäisyyden tunnustamiset olivat kovan työn takana kuten myös Ruotsi pelkurimaisesti jätti Suomen (taas jälleen kerran) yksin vedoten siihen, että bolsevikkien venäjän täytyy ensin tunnustaa Suomen itsenäisyys ennen kuin Ruotsi ottaa kantaa koko asiaan. Ruotsista ei saatu sen enempää aseellista kuin poliittistakaan tukea ”Suomen asialle”. Tämä sama asia myös ”vaivasi” länsivaltoja ja niillä oli tuolloin muitakin ”kiireitä” ja Suomen läheiset suhteet Saksaan närästivät Isoa-Britanniaa ja Ranskaa, jotka katsoivat asiaa pelkästään omalta kannaltaan aivan kuten WWII aikana nk. ”jatkosodan” aikana ymmärtämättä sitä, että Suomen oli pakko oman olemassaolonsa ja elämänsä takia Neuvostoliittoa vastaan liittouduttava Saksan kanssa, koska se oli ainoa mahdollisuus selvitä Neuvostoliiton suorasta uhasta Suomen itsenäisyydelle ja vastaiselle olemassaololle itsenäisenä valtiona joutumatta ”sovjetuituksi”.
Mitä tulee Suomen tasavallan alkuperäisiin tasavallan presidentin valtaoikeuksiin, jotka olivat hyvin suuret, joita mm. presidentti Urho Kaleva Kekkonen käytti, juontaa juurensa Suomen kuningas hankkeeseen sikäli, että kun kuningasta ei saatu, niin ”kuninkaan” suuret valtaoikeudet annettiin sitten Suomen tasavallan presidentille kunnes Presidentti Mauno Koivisto halusi ne vesittää, koska tuolloin suomalaiset poliitikot kokivat ”painajaismaista traumaa” ”touhun miehen” Kekkosen valtakaudesta, jonka nuo ”kylätappelijat” kokivat nöyryyttäväksi. No, nyt on sitten nähty, mihin ”rivimiehet” ovat saaneet aikaan.
”Maalaisliitto ajoi Suomeen tasavaltaa.” Sipilä ja kumppanit tuhosivat EU- ja globalisaatiokiimallaan tämänkin hienon perinteen pois Keskustasta. Ollaan Väyrysestä mitä mieltä tahansa, niin hänen yrityksensä pyrkiä perustamaan Keskustapuolue uudelleen on täysin oikeutettu.
Ensimmäisissä luonnoksissa perustuslaista oli Suomi määritelty yksikielisesti suomenkieliseksi. RKP:n pyydeltyä apua Ruotsista, saivat he lopulta läpi sen, että Suomesta tuli kaksikielinen. Sekään asia ei ollut heti kerrasta selvä.
Eräs punikki muisteli, että he ajattelivat Saksan kukistuttua oikeastaan voittaneensa ja olivat juhlatuulella. Lännen rapparieliitti todellakin voitti ja Suomen kohtao oli sinetöity jo tuolloin.Tyyppi ei tajunnut, kuinka syvällisesti oikeassa hän oli siten.
Tämän päivän HS ilkkuu valkoiselle Suomelle ja juhlii Hannu Salaman kanssa kommunistista nykyisyyttä. Salama sanoi toivoneensa 1918 satavuotismuistoa ja sanoi pitävänsä itseään hirttämättömänä. Tosiasiassa 60-luvulla aloitettiin Suomen kiihtyvä murhaaminen ja mädätys oli sen merkki, että mädättäjät olivat vallassa ja muotia. He aloittivat vanhojen arvojen lahtaamisen.
Nämä punikit tosiaan kokivat näin 1918 marraskuussa ja järjestivät vapautuneiden kesken juhlakulkueen
Nykyinen parlamentaarinen järjestelmä on jäänyt ajastaan pahasti jälkeen.
Nykyteknologia mahdollistaa sen että kansa voi suoraan osallistua lain valmisteluun ja sen säätämiseen.
Suurista valtakunnan linjauksista kuuluu päättää ylin valtaa käyttävä elin : suora kansanäänestys.
Ja tähän vielä ehdotus että ainakin Reformi, Itsenäisyyspuolue ja Piraattipuolue solmivat vaaliliiton eduskuntavaaleissa. Näin kaikki annetut äänet näille kolmelle hyödyttävät ehdokkaiden mahdollisuutta päästä läpi.
Internetissä pitäisi jo alkaa näkyä räväkkää vaalimainontaa. Ennen kuin se hukkuu vanhojen valepuolueiden audiovisuaaliseen saasteeseen.
Yhteinen teema näissä vaaleissa on äänten laskennan uudistaminen. Kaksiosainen äänestyslappu josta toinen tarkitusosa jää äänestäjälle kun ensimmäinen osa on pudotettu vaaliuurnaan, Molemmissa osissa on sama tarkistusnumero.