Niin se vaan viikko kuluu ja hetken jouduin miettimään, että – mistä sitä tällä kertaa kirjoittaisi. Kertoisinko hiilinielusta, joka rajoittaa Suomen vihreän kullan vientiä. Entäpä sitten vuoden 2019 budjettiesitys, joka kaikessa kamaluudessaan on kuin kylmä rätti veronmaksajan kasvoille. Puhumattakaan ulkoministeri Soinin abortti puheista, jotka johtivat epäluottamusäänestykseen. Aiheita on vaikka muille jakaa, mutta tärkeimmäksi kuitenkin näen tällä kertaa nostaa ihmisen oikeuden vapaaseen mielipiteeseen, sillä ilman sitä millään muulla ei ole väliä.
Euroopan unioni on epäonnistunut maahanmuutto politiikassaan. Maahanmuuton tuoma turvattomuuden tunne on luonut negatiivisen asenteen valtaapitäviä kohtaan. Ei ole ihme jos autot palaa, yhteiskuntarauha järkkyy, terroristiset iskut ovat arkipäivää, että kansalaiset nousevat barrikadeille. Samalla myös kansalaisten vihainen puhe lisääntyy ja sille on perusteltu syynsä. Nyt kun sosiaalisella medialla on kyky vaikuttaa massojen mielipiteisiin, se loi päättäjille tarpeen nostaa vanha suositus pinnalle ja laittaa kansa ruotuun.
Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa (R 97 20) vihapuhe on määritelty seuraavasti: Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan. Mikäli kuvittelit, että tämä on uusi juttu, niin olet väärässä. Tämä suositus on päivätty 30.10.1997.
Sinut tuomitaan mielipiteistä
Monet ovat joutuneet käräjille, kun ovat käyttäneet oikeuttaan omien mielipiteittensä esille tuomiseen. Vaikka syytetty olisi faktoissaan aivan oikeassa, niin tuomio tulee, koska mielipiteenkertoja ei ole ollut poliittisesti korrekti. Ikävä kyllä syyttäjät ja oikeuslaitos määrittelee tavallisen kadunmiehen kansankiihottajaksi. Vaikka kansan kritiikki kohdistuu pääosin epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan ja niihin lieveilmiöihin jotka hallitsematon maahanmuutto on tuonut tullessaan.
Kyllä kansa tietää. Kansa tietää koska se joutuu elämään yhteiskunnassa, joka muuttuu ja se muutos ei miellytä kaikkia. Kansa myös puhuu kansan kielellä, niin kuin asiat ovat. Onko puhe vihaista? Ehkä, ehkä ei, mutta varmaa on että se on kantaaottavaa. Ei tavallinen korkeakouluja käymätön suomalainen osaa puhua hienosti kiertoilmaisuin. Siksi on hälyttävää, että julkinen valta haluaa rajoittaa millä muodoin mm maahanmuutosta saa puhua.
Vihapuhe on kielenkäyttöä, jota leimaa viha. Viha on monien mielestä valitettavasti tulkinnanvaraista, suorastaan tulkinnan varassa, kuten moni muukin asia kielenkäytössä. Vihaa on mahdoton määritellä yksiselitteisesti ja kaikkia tyydyttävällä tavalla. Tämä luo siis tulkinnallisen ongelman. Oikeusjärjestelmään on tullut siis kohta jossa laintulkitsija käyttää omaa mielivaltaansa, jonka perusteella nyt kansalaisia tuomitaan.
Onko oikeusjärjestelmä poliittisen korrektiuden vahtikoira?
Mitä sitten on tuo poliittinen korrektius? Poliittisesti korrekti ihminen on kielenkäytöltään tai toimintatavoiltaan, henkilö joka pyrkii olemaan loukkaamatta ketään. Se on siis sellaisen kielenkäytön tai toiminnan välttämistä, jonka koetaan sulkevan pois, loukkaavan tai syrjivän ihmisryhmiä, joiden katsotaan olevan sosiaalisesti epäedullisessa tai syrjityssä asemassa. Kuten on huomattu, niin huumorille ja satiirille ei ole olemassa tilaa poliittisesti korrektin ihmisen maailmankatsomuksessa.
Tällä hetkellä oppineet laintulkitsijat, siis määrittelee vihapuheen tai vihaisenpuheen sen mukaan millainen on heidän oma ajatusmaailmansa. Ongelma syntyy, jos tulkitsija katsoo olevansa poliittisesti korrekti ja jakaa tuomioitaan tai syytöksiä oman ideologiansa pohjalta. Käytännössä ollaan tultu sellaiseen ajanjaksoon suomalaisessa yhteiskunnassa, että jopa tämän kaltainen vitsi voi viedä kirjoittajan raastupaan. ”Neekeri, Mustalainen ja Muslimi hyppäävät katolta tietääkseen kuka osuu maahan ensimmäisenä. Kuka voitti? – Yhteiskunta”. Kyllä poliittisen korrektiuden näkökulmasta tämä harmiton vitsi on vihapuhetta, vaikka tavallinen kansa ja kansan kieli sen määrittelee huumoriksi.
Perustuslaki sanoo seuraavaa. ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”. Sama perustuslaki sanoo, että ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä” Kummallista on että vihapuhe ei ole laissa, mutta siitä rangaistaan kyllä. Pohtia voi myös sitä, että toteutuuko kansalaisen yhdenvertainen asema lain edessä, jos vaan ei osaa puhua poliittisesti korrektisti? Lain kuuluu olla yksiselitteinen, jos se ei sitä ole, niin laki on epäonnistunut ja se on pikaisesti korjattava.
Vapaa ajatusten ja mielipiteiden vaihto on ihmisten kallisarvoisimpia oikeuksia. Kaikki kansalaiset voivat puhua, kirjoittaa ja julkaista mielipiteitään vapaasti paitsi silloin, kun he syyllistyvät tämän vapauden laissa määriteltyyn väärinkäyttämiseen. Nyt tuota ihmisten oikeutta muodostaa mielipiteitä ja tuoda se julki on venytetty äärimmilleen. Suomen sananvapauden tilanne on peri kummallinen, siinä missä perustuslaki takaa suomalaisille laajan sananvapauden, niin toisaalta rikoslaki ei tunnista vihapuhetta ja lain tulkitsijat eivät osaa erottaa poliittista korrektiutta ja vihapuhetta toisistaan, vaan joutuvat arvioimaan ja jakamaan oikeutta omien arvojensa pohjalta. Tämä vääjäämättä johtaa mielivaltaiseen lain tulkintaan.
Onko meille on syntynyt oikeusjärjestelmään Suvaitsevaisuusparadoksi? Paradoksi syntyy kun suvaitseva henkilö pitää yllä vihamielisiä näkemyksiä suvaitsemattomuutta kohtaan ja on sen vuoksi suvaitsematon sitä kohtaan. Suvaitseva yksilö olisi siten määritelmän mukaan suvaitsematon suvaitsemattomuutta kohtaan.
