Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Luin, että ”Lainasi”.
Oliko kuorma-auton kuljettaja niitä uusia valtion kotouttamisrahalla C-ajokortin saaneita, mutta autokoulun läpäisemättömiä moniosaajia?
Ennen kuin kaikki kuorma-autonkuljettajat nostetaan ristille, haluan sanoa pari juttua. Pyöräilijät on kuskin ehkä pahin painajainen, tullaan katvealueelta täyttä vauhtia, pahimmassa tapauksessa katsomatta risteävää liikennettä ja napit korvilla. Se kajuutta ei ole mikään majakka, josta näkee ympäristöön 360 astetta, ja ympäristön kasvillisuus peittää näin kesäisin todella paljon. Ainakin täällä eteläpuolen naapurikaupungilla liikkuu paljon sellaista porukkaa, joka suorastaan kiilaa kuorma-auton eteen, se kun on hidas ja kankea kaupunkialueilla. Oma veikkaus on, että fillaristi oli juurikin tällainen oman oikeuden (ei terveyden) vartija, tunki väkisin väliin ”koska minulla on oikeus”. Kuski ei vain huomannut tilannetta, ei varsinaisesti paennut.
Tuo on aivan totta. Kerran eräs norjalainen rekkakuski halusi antaa esimerkin – tässä tapauksessa oli tosin pieni koulukas – miten ”pieni ihminen” jää kertakaikkiaan katveeseen kulki hän sitten polkupyörällä tai kävellen. Rekkakuski pyysi välttämään suoraa kiilaamista rekan edestä, vaikka se olisi pysähdyksissä ja sen sijaan tekemään ”liikkeen laajallla skaalalla” käyttäen turvaväliä rekan ”nokkaan”, jolloin rekkakuski näkee lapsen tai aikuisenkin luonnollisesti paljon paremmin.