Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Entä sitten nämä lasten vanhemmat. Millainen pätevyys ja soveltuvuus heillä on kasvattaa valtion lapsia? Entä vanhempien geneettinen perimä. Täyttääkö se valtion asettamat rotuopilliset tavoitteet?
Tietyissä hommissa vaaditaan nyt jo jopa poliisirekisteriotetta jonka voit saada vain itsellesi…mutta on pakko näyttää voidakseen toimia…laitonta , mutta minkäs teet?
Suomessa voi tehtailla itsestään selviä aloitteita, koska rikoslaki sekä erilaiset ammatilliset vaatimukset ovat lakeja, asetuksia ja sääntöjä laativien tahojen juosten kustujen laadittujen lakiehdotusten valmistelun osalta niin ”keskenkasvuisia” ja porsaan reikäsiä kuin Emmentaljuusto etteivät ne tee tehtäväänsä edes auttavasti. Toinen suomalaista yhteiskuntaa hyvin kuvaava ”helmi” on se, että ilmiselvien väärinkäytösten mahdollistama falski kohta laissa ei tule oikaistuksi ja korjatuksi, vaan se saa mätiä ikuisuuden. Erityisesti silloin kuin kyseessä on terveyteen, henkeen, lapsiin, terveydenhoitoon, vanhuksiin, sairaisiin, eläkeläisiin ja muihin vähäosaisia koskettava epäkohta. Sen sijaan, jos kyseessä ovat homot, lesbot, gender, haittamaahanmuuttajat ja joutavanpäiväiset muoti-ilmiö lillukanvarret siihen tartutaan kuin ”Teukka Salama” karkasi aikoinaan läpiajoon NHL:ssä ja Suomen maajoukkueessa.