Jälleen kerran oli hölmö punaniska ymmällään kuunnellessaan eduskunnan kyselytuntia. Laura Huhtasaari toi esille hallituksen kaavailemat uudistukset päiväkotien henkilöstörakenteeseen, joiden myötä tulevaisuudessa 2/3 päiväkodin henkilökunnasta olisi korkeakoulutettuja nykyisen 1/3 asemasta. Uudistus on kuulemma lasten parhaaksi, jota koko kansan unelmaiskä Jani Toivola oppostitiosta komppasi… Mietitäänpä hetki: Mikä on suurin ongelma, joka päiväkodeista on henkilökunnan osalta nostettu valtakunnallisestikin esiin? Minun nähdäkseni (ja uskon ettei vain minun) suurin ongelma on henkilökunnan vähyys. Se, ettei päiväkotien työntekijöillä ole aikaa siihen tärkeimpään, eli lastenhoitoon ja hoivaan, kuuntelemiseen ja läsnäoloon. Syynä tähän on kuulemma resurssien puute! Väkeä on liian vähän koska henkilökunta on liian kallista ja niin edelleen… Miettii asiaa miten päin tahansa, ongelmat eivät kumpua siitä, että väki olisi alikoulutettua, vaan siitä, ettei väkeä ole tarpeeksi!
Kuinka esimerkiksi mainittu resurssipula, eli krooninen henkilöstövaje helpottaa asettamalla henkilöstön pätevyysvaatimukset sellaiseksi, että henkilökunta tulee huomattavasti kalliimmaksi ja ala jopa aiempaa vähemmän houkuttelevaksi? Rehellisyyden nimissä, ala on surkeasti palkattu, myöskin korkeasti koulutettujen osalta. Kovinkaan montaa lastentarhan opettajaa heikommin palkattua taitajaa ei AMK-tasoisesta opistosta tule ulos. Siispä vielä kerran: Miten tämä uudistus helpottaa täydellisesti henkilökunnan vähyydestä johtuvia ongelmia? Miten tämä uudistus tekee alasta houkuttelevamman?
Kuvitelkaa nyt tilannetta, jossa ylä-aste/lukio-akselilla yritetään puhua opiskelijoita ympäri lähtemään varhaiskasvatuksen työntekijäksi! Sitä ei voi tehdä rehellisesti, siis puhumalla oppilaille totta alan realiteeteista. Totuus kun kuulostaisi suurin piirtein seuraavalta:
”Tahdotko työn, jossa saat tuntea nahoissasi mitä on olla ylikoulutettu? Etsitkö paikkaa, missä pienten ihmisten tainten laiminlyönti on välttämätöntä toissijaisten asioiden hoitamiseksi tai ylipäätään työpaikkasi pystyssä pitämiseksi? Haaveiletko vuosien opintoputkesta, josta saat palkkioksi valtakunnan surkeimman palkan koulutustasoosi nähden? Lähde varhaiskasvatukseen, häviämään jokainen keskustelu ja painattamaan ammatillinen tietotaitosi kuraan kaikkitietävien vanhempien ikeeseen! Mainitsimmeko jo alati horisontissa häämöttävän leikkuriin joutumisen uhan ja ikuisen palkkakuopan? Jos emme, näet ne työurallasi katkeamattomana nauhana! Astu siis kurahousuisi ja lähde mukaan, nyt on kiire! Työuupumisen ja turhautumisen aiheuttamat sairaslomat ja tiheä vaihtuvuus verottavat työvoimaa jatkuvasti ja hyvässä lykyssä vapautuu yksi työpaikka jokaista kolmea periksi antanutta kohtaan! PS: Ei toisen asteen koulutetuille…”
Tällainen typeryys on vain yksi esimerkki muiden joukossa siitä, kuinka kauas hallitus on ajautunut oikeasta maailmasta, ihmisistä. Todellisuudessa tarvittaisiin lisää noita hoivaavia ja välittäviä hoitajia, ei AMK-pohjaisia kirjaviisaita. Suurin osa päiväkodeissa tehtävästä työstä kun ei vaadi korkeakoulutusta, eikä yhtä suuri osa koulutusta ensinkään. Akateemisuus tai muu kirjasta opittava ei korvaa paikalla olevaa, kuuntelevaa ja huolta pitävää hoitajaa, oli tämä noilla uusilla ihanteilla mitattuna pätevä tai ei!
Määrärahoja joudutaan siis kasvattamaan, jotta saadaan sama määrä hoitajia kuin nyt. Mikä järki tässä on? Koska rahaa ei ole nytkään enempää, miksi sitä olisi enemmän tulevaisuudessa? Kävisikö niin, ettei tällaista uudistusta todellisuudessa ole varaa toteuttaa ja päiväkotien henkilöstö on yhä pahemmin ja yhä kroonisemmin alimitoitettua, koska joko tarpeeksi koulutettua väkeä ei ole saatavilla tai varaa palkata?
En edes lähde puhumaan siitä, mitä noille 9000 tulevaisuuden alikoulutetulle tapahtuu. Rikkiviisas ministeri ”helpotti” tilannetta kertomalla että nuo 9000 poistuvat eläköitymisen kautta… Kysynpä vain: Miten tämä on lasten etu?
Hallitus pelailee joittenkin muiden peliä kuin Suomen edun mukaisesti. Mutta ihmekös tuo. Kuinka monta todella Suomea ja etenkin sen kansaa hyödyttävää ja eteenpäinvievää uudistusta Sipilän hallitus on tehnyt. Pääasiassa niin korneja, etteivät kaikki ole edes ensimmäisellä kerralla saatu läpi puskettua, koska yleinen vastustus on heti kättelyssä noussut niin suureksi.
Jos hallitus istuisi kädet ristissä, eikä tekisi mitään. Olisi se Suomen yhteiskunnan ja sen avaintoimintojen kannalta paljon parempi vaihtoehto kun se, että Sipilä ja kumpp. vatuloivat tämän maan kivikaudelle idiootti -kypsillä ideoillaan. Hallituspuolueiden sisäiset puolue loikkaukset antavat jo yksinomaan varsin irvokkaan kuvan koko touhusta. Entisinä aikoina, jolloin presidentillä oli vielä valtaoikeudet kuin entisaikojen kuninkailla. Olisi esim. Kekkosen tasoinen valtiomies hajottanut eduskunnan ja määrännyt uudet vaalit eikä lesti Sipilän kaltaisen pääministerin valtioneuvostoineen olisi annettu törmäillä kuin härän posrsliinikaupassa vain jonkun parlamentarismin arvopohjan vuoksi tai että tuolla vähämielisten joukkiolla olisi ollut muitten samantasoisten tuki takanaan. Kun kyseessä on maan tulevaisuus ja sen kansan vastainen onni, silloin on syytä ottaa sellaisen henkilön jolla sitä on, järki käteen ja vihellettävä peli poikki, sillä sellaisella armeijallakaan ei tee mitään, joka ei edes tiedä kuinka päin kivääriä pidetään.
Yliopistossa varmaankin opetetaan pukemaan kaksi kurahaalaria kahdelle lapselle yhtä aikaa. Tästä säästö. Tietenkin lasten varhaiskasvatus on omalla tavallaan vaativaa ja raskasta työtä, jota pitää arvostaa, mutta kyllä perinteinen maalaisjärki sanoo sen, että käytännöllisesti suuntautunut ja hyväluonteinen ihminen on sata kertaa parempi tuossa tehtävässä kuin liikaa teorioita läpi kahlannut ja kenties itseään turhan paljon arvossa pitävä akateemikko.
Haiskahtaa siltä, että lastenhoidolle on pyritty saamaan rakettitieteen status, jotta eräät kirjaviisaat saisivat alalta varmoja työpaikkoja itselleen.
Hyvä kommentti.
”Haiskahtaa siltä, että lastenhoidolle on pyritty saamaan rakettitieteen status, jotta eräät kirjaviisaat saisivat alalta varmoja työpaikkoja itselleen.”
Minä olen nähnyt samaa, ihan sisältä käsin.
On ehdottomasti hyödyllistä lukea alan kirjallisuutta, mutta se on loppujen lopuksi vain täytettä _luontaisille ominaisuuksille_ jotta voi hioa ammattitaitoaan ja oppia terminologiaa analyyseihin jne.
Koska itse omasin monta taitoa ja luonteeni on tietynlainen, olin yhtään liiottelematta, erittäin kysytty työntekijä moneen päiväkotiin jossa kävin kokeilemassa, vaikka alan koulutusta ei ollut.
Hassua oli se, että kunnallisessa halusivat että tekisin miltei identtistä työtä lastentarhanopettajien kanssa vaikka heille maksettiin korkeampaa palkkaa ja toisaalta minulla oli taitoja ja lapsille hyödyllistä osaamista mitä muilla ei ollut. Krooninen henkilöstöpula, kiireistä, meluista, multitaskingiä silmät niskassa ja ohimoilla.
Työt päiväkodeissa ei sovellu useimmille, se vaatii hermoja ja hyvin paljon muuta jos haluaa laatua.
Yksityisellä puolella sitten sainkin selvästi korkeampaa palkkaa kuin lastentarhanopettajat, edellä mainituista syistä ja koska hoidin asioita ja kokonaisuuksia jotka usein vaativat kolmen henkilön osaamista.
Silti, pyydettiin pitämään suu kiinni palkasta, koska lastentarhanopettajat (miltei vastavalmistuneetkin, eikä edes kokemusta omista lapsista) olisivat kuulemma ruvenneet valittamaan kateudessaan.
Se on tuota sokeata auktoriteetteja palvovaa politiikkaa missä jokin paperi mukamas määrittelee henkilön aidon pätevyyden, vaikka tosiasiassa yksilöiden erot ovat hyvin suuret, aivan kuin oppilaitoksissakin ja kuten myös näiden palkkaamien lehtoreiden välillä.
Nimike ei yksinkertaisesti takaa kovinkaan tasaista laatua, sen pitäisi tyhmemmänkin ymmärtää, mutta ei.
Koulutus antaa pitkän etumatkan rekrytoinneissa ja hyvä niin, sen pitäisi riittää. Mutta todellinen soveltuvuus kuuluisi ratkaista.
Vaikeat tilanteet ja hankalat tapaukset paljastavat osaamista ja soveltuvuutta enemmän kuin mikään muu. Alan kirjallisuus voi auttaa vielä parempaan suoritukseen. Opimme lukemaan jo ala-asteella, sitä yhtä tiedonalaa varten ei tarvitse istua yliopiston penkillä monta vuotta, samalla sulkien pois muuta oppimista, työntekoa, tulonlähteitä ja myös järkyttäen perheen arkea.
PS. Vaihdoin kuitenkin alaa, koska taitoni arvostus näytettiin rahallisesti paremmin muualla.
Miten ihmeessä duunaripohjalta enää pystyy nykyään omiaan lapsiaan hoitamaan/ kouluttamaan, jos toisten ”kakaroiden” hoitamiseen tarvitaan yliopistokoulutus ? Kysyy nimimerkillä epätietoinen? Toisesta lapsesta tuli biologi ja toisesta insinööri.