Sain juuri äsken luetuksi tri Juha Ahvion 169-sivuisen kirjan ”Vaarallinen vihreä valhe”, joka tuo selvästi esille sekä vihreän liikkeen vaarallisuuden että sen valheellisuuden.
Vaarallisuus tulee siitä, että vihreä ideologia, ekologismi tai ekososialismi, kieltää Raamatun ilmoittaman Luoja-Jumalan olemassaolon ja tekee sen sijaan luonnosta jumalan, jolloin vihreydestä tulee itse asiassa antikristillinen uskonto.
Valheellisuus tulee siitä, että vihreä ajattelu ja varsinkin usko ilmastonmuutoksen ihmisperäisyyteen perustuvat tieteellisesti epätosille väitteille. Kyse on enemmänkin uskomuksista, mitä vahvistaa vielä se, että vihreän ajattelun historialliset juuret perustuvat teosofiaan, steinerilaisuuteen (Pekka Haavisto kävi Steiner-koulua) ja kansallissosialismiin (natsit olivat vihreän liikkeen edelläkävijöitä).
Vihreän uskonnon kolme perusoppia ovat, että maapallon luonnonvarat ehtyvät (ei pidä paikkaansa), maapallolla on liikaa ihmisiä (ei pidä paikkaansa) ja että ihminen on uhka luonnolle (ei pidä paikkaansa).
Vihreä aate perustuu uskonnollisfilosofisesti kahteen asiaan: monismiin, jonka mukaan kaikki olevainen on yhtä ja panteismiin, jonka mukaan tämä jakamaton ykseys eli kasvit, eläimet ja ihmiset ovat jumalia. Ajatellaan myös, että itse maapallo eli Gaia-maaäiti on elävä olio ja jumala.
Tällaiset uskomukset ovat täysin vastoin Raamatun opettamaa teismiä, jonka mukaan Luoja on erillinen luomakunnastaan, joka ei ole jumala vaan Jumalan teko. Vihreät haluavat syrjäyttää itse Luojan, mutta uskonnon kaipuussaan ottavat sitten Jumalan luomakunnan palvontansa kohteeksi, mikä on hirveää epäjumalanpalvontaa. Näin vihreästä luonnonpalvonnasta on tullut kristillisen uskon korvike.
Vihreän uskonopin uskonnollisena ytimenä vaikuttaa siis teosofinen ja antroposofinen New Age –tyyppinen esoteerisuus ja okkultismi. Teosofia tavoittelee maailman uskontojen yhdistämistä yhdeksi maailmanuskonnoksi ja maailman kansojen ja ihmisten yhdistämistä veljiksi keskenään. Vihreä liike kannattaakin siksi globalismia ja sen myötä kansallisvaltioiden merkityksen heikentämistä.
Vihreän liikkeen myöhemmässä kehityksessä on huomattavaa, että Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB ja Itä-Saksan vastaava laitos Stasi ottivat vihreän liikkeen ohjaukseensa ja tukivat sitä voimakkaasti 1970-luvulla, jolloin pääasiana oli taistelu läntistä ydinvoimaa vastaan.
Neuvostoliiton hajottua ei ollutkaan sen tähden ihme, että monet entiset kommunistit löysivät uuden poliittisen kodin vihreistä, kuten Suomessa esim. taistolainen stalinisti Satu Hassi ja Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Touko Aalto, joka oli nuorempana tulenpalava kommunistiradikaali. Vihreitä onkin varsin osuvasti kuvattu vesimeloneiksi, jotka ovat päältä vihreitä, mutta sisältä punaisia.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vihreä strategia kanavoitiin Mihail Gorbatshovin v. 1993 perustamaan Green Cross International –järjestöön ja hänen v. 1995 perustamaan The State of the World Forum –aivoriiheen, jonka tukijoita ovat mm. George Soros ja Ted Turner ja jonka tavoitteena on edistää holistista ja globalistista uutta maailmansivilisaatiota. Gorbatshov onkin sanonut, että Kosmos ja Luonto ovat hänen jumaliansa eli hänkin palvoo luotua enemmän kuin Luojaa.
Mihail Gorbatshov oli myös vaikuttamassa yhdessä kanadalaisen miljonäärisosialistin Maurice Strongin kanssa YK:n Agenda 21:n syntymiseen Brasilian Rio de Janeirossa v. 1992. Samoja perususkomuksia tuo esille myös heidän ja Steven Rockefellerin julkilausuma The Earth Charter eli Maapallon Peruskirja vuodelta 1994, josta Gorbatshov toivoo tulevan uusi 10 käskyn kokoelma ja uusi ekovihreä vuorisaarna. Saman toiveen on esittänyt Maurice Strong, jonka mukaan me ihmiset olemme jumalia, joiden omissa käsissämme kohtalomme on.
Yksi vihreän liikkeen ihmisvihamielisiä tavoitteita on laskea ihmiskunnan väkilukua, jota varten vihreät kannattavat abortteja, eutanasiaa, sterilisaatioita ja homoseksuaalisuutta.
Vihreässäkin liikkeessä on erilaisia näkemyksiä ja korostuksia kuten kaikissa ihmisten järjestöissä. On esim. realistisia reformiekologeja, jotka katsovat voivansa ajaa asiaansa vallitsevan länsimaisen poliittisen systeemin osana toimien ja on toisaalta vihreitä fundamentalisteja, jotka tavoittelevat koko vallassa olevan järjestelmän kumoamista ja radikaalia muuttamista syväekologian hengessä. Syväekologia-käsitteen loi Oslon Yliopiston filosofian professori Arne Naess v. 1973 julkaistussa pääteoksessaan ”Ekologia, yhteiskunta ja elämäntapa”.
Naess sai vahvoja vaikutteita panteistifilosofi Baruch Spinozalta ja buddhalaisuudesta. Syväekologia johtaa väistämättä totalitaariseen ajatteluun. Kun Jumala hylätään, tilalle tulee jumalallistettu ympäristö ja valtio pakkokeinoineen. Suomessa tällaista voimakkaan ihmisvihamielistä ja lopulta diktatuurista syväekologista ajattelua on edustanut tunnetuimmin Pentti Linkola.
Paitsi Jumalaa vihreä liike vastustaa myös kansallisvaltioita, koska ne nähdään esteinä kuviteltujen ympäristöuhkien ratkaisemisen kannalta. Sen sijaan Vihreät suosivat ylikansallisen YK-johtoisen maailmanhallituksen syntymistä, koska sellaisella voimakeskittymällä katsotaan olevan tarpeeksi mahdollisuuksia määrätä kaikille maailman valtioille monenlaisia pakotteita.
Vihreä liike vastustaa myös kristillisen uskon levittämistä ja Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, koska Vihreiden mukaan kristillinen evankeliointi ja lähetystyö ovat pahaa syrjintää, koska Vihreille alkuperäiskansojen oikeus omaan uskontoon on tärkeämpi arvo kuin Jumalan Pojan kehotus viedä hyvä sanoma kaikille kansoille.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että vihreä liike pyrkii luomaan ylikansallisen globaalin kontrollin ja keskusjohtoisen maailmanhallituksen, joka haluaa määrätä kaikesta toiminnasta maapallolla. Jotta ihmiset ja kansat saataisiin kannattamaan oikeuksistaan luopumista ja vallan antamista yhdelle diktatuurille, on tarvittu ja tarvitaan edelleen dramaattinen uhkakuva, josta sitten väitetään, että sellaista vakavaa vaaraa vastaan taisteltaessa keskitetty ja ylikansallinen valta on välttämätön.
Tämä uhkakuva on ilmastonmuutos, jota väitetään ihmisen aiheuttamaksi ja sen takia länsimainen teollisuusyhteiskunta pitää ajaa alas ja maapallon väestöä pitää huomattavasti vähentää.
Juha Ahvion kirjan loppuosa käsitteleekin tätä ilmastonmuutoksen väitettä, jota kirjailija pitää (olen samaa mieltä) epätieteellisenä ja valheellisena äärimielipiteenä ja kultinomaisena uskonnollisena maailmankatsomuksena. Tämän asian totesi avoimesti myös Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n entinen puheenjohtaja Rajenda Pachauri YK:n pääsihteerille osoittamassaan erokirjeessä 24.2.2015: ”Minulle Planeetta Maan suojeleminen, kaikkien lajien säilyminen ja ekosysteemimme kestävyys, on enemmän kuin missio, lähetystehtävä. Se on minun uskontoni.”
Voiko sen selvemmin sanoa? Vihreys on messiaaninen ja utopistinen uskonto ja pelastusliike. IPCC:sta voidaan todeta lisäksi, että kyseessä on umpipoliittinen laitos, jonka tutkijat joutuvat todistelemaan jo etukäteen sovittuja tuloksia. Ei ihme, että tämän uuden uskonnon kiihkeät kannattajat ovat täysin sokeita ja kuuroja millekään muulle kuin heidän uskonsa opinkappaleille. Vihreys ei kuitenkaan tuo pelastusta, vaan kyseessä on Jumalan ja ihmisten vastainen tuhon ja kuoleman kultti.
Yksi merkillisyys on siinä, että vaikka vihreät ovat markkinataloutta vastaan, niin siitä huolimatta kaikki isot monikansalliset yhtiöt tukevat ilmastonmuutosideologiaa. Esim. Apple, Bank of America, Coca-Cola, Facebook, General Motors, Goldman Sachs, Google, Hewlett Packard, IBM, IKEA, Kellogg’s, McDonald’s, Microsoft, Nike, Pepsi, Siemens, Sony ja Starbucks ovat sitoutuneet Pariisin v. 2015 ilmastokokouksen päätöksiin. Miksi näin? Siksi, että suuryhtiöt saavat merkittävää hyötyä myötämielisyydestään erilaisten tukien ja taloudellisten etuisuuksien muodossa, joiden avulla ne voivat lyödä pienemmät kilpailijansa pois pelistä. Tämän takia vihreillä toimijoilla on todella Ison Bisneksen runsas rahoitus, minkä lisäksi vielä monet valtiot tukevat vihreää energiaa veronmaksajien rahoilla, kuten Suomessa tuulivoimaa.
Vihreiden ilmastonmuutoksen yksi perusväite on se, että ilmasto lämpenee fossiilisten energianlähteiden käytön takia, koska se lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Kirjassa tuodaan esille monia todisteita tätä väärää väitettä vastaan. Ensinnäkin kyseenalaistetaan koko väite, koska tiedeyhteisön parissa ei ole asiasta minkäänlaista yksimielisyyttä eikä esim. viimeisten 16 vuoden aikana ole tapahtunut ilmaston lämpenemistä. Toiseksi tuodaan esille se tosiasia, että ilmastonmuutoksia on ollut aina, sekä kylmiä (1300-luvulla) että lämpimiä kausia (1100-luvulla) ja ne tapahtuivat jo ennen ihmisen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Kolmanneksi todetaan, että ilmaston lämpeneminen ei välttämättä ole mikään paha asia, vaan pikemminkin se voi olla hyvä asia. Neljänneksi huomautetaan, että ilmaston lämpenemisen todennäköisin syy on auringon aktiviteetissa ja merissä tapahtuvat muutokset.
Kirjassa todetaan myös, että hiilineutraliuteen pyrkiminen on harhaista ja taantumuksellista, koska hiili ei ole myrkky eikä vihollinen, vaan elämän kemiallinen perusta.
Todettakoon lopuksi että yli 30 000 amerikkalaista luonnontieteilijää kannattaa The Global Warming Petition Projectin julkilausumaa, jonka mukaan ei ole olemassa sitova tieteellistä näyttöä siitä, että ihmisen toiminnan aiheuttamat hiilidioksidi-, metaani- tai muut kasvihuonepäästöt aiheuttaisivat tai tulisivat tulevaisuudessa aiheuttamaan maapallon ilmakehän katastrofaalista lämpiämistä ja maapallon ilmaston häiriintymistä.
Todellinen luonnonsuojelu kuuluu kaikille vastuullisille ihmisille. Jo Raamatun mukaan ihmisen tulee viljellä ja varjella maata. Vihreän aatteen äärikiihkoilulla taas ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Kyseessä on epätieteellinen ja poliittinen uskonto, joka johtaa Jumalan syrjäyttämiseen, ihmisen vihaamiseen, luonnon jumalallistamiseen eli epäjumalanpalvontaan ja lopulta antikristilliseen yhden maailmanhallituksen diktatuuriin.
Hyvät suomalaiset, herätkää älkääkä enää koskaan äänestäkö Vihreitä, Jumalan ja ihmiskunnan vihollisia.
Suosittelen Juha Ahvion erinomaista tietokirjaa kaikille totuuden etsijöille.
Jouko Piho
