Mainos:

Näkökulma: ”Vuonna 1984” on todellisuutta – Elämme orwellilaisessa yhteiskunnassa

Päivitetty 4.2.2018, Julkaistu 4.2.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Brittiläinen toimittaja ja kirjailija George Orwell julkaisi vuonna 1949 tulevaisuusdystopiansa nimeltään "Vuonna 1984". Yle näytti kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvan eilen illalla Teema/Fem-kanavallaan. Jos missasit lähetyksen, voit vielä muutaman päivän ajan katsoa elokuvan Ylen Areenasta.

Elokuvan katsominen kannattaa, sillä siinä on merkittäviä yhtäläisyyksiä nykyiseen menoon Suomessa ja muissa länsimaissa. Kaiken yläpuolella on isoveli, joka valvoo kansalaisia herkeämättä. Elokuvan yhteiskunnassa pahimpia rikollisia ovat ajatusrikolliset, joita jahtaa ajatuspoliisi. Ei tarvita tekoja, vaan vääristä ajatuksistakin joutuu ankaraan edesvastuuseen.

Kuulostaako tutulta? Suomessa perustettiin viime vuonna poliisin oma vihapuheryhmä poistamaan verkosta "vihapuhetta" ja saattamaan sen kirjoittajat vastuuseen tekosistaan. Nykypäivän Suomessa muutaman sanan kirjoittamisesta sosiaaliseen mediaan voi saada ankaramman tuomion kuin raiskauksesta, pahoinpitelystä tai jopa kuolemantuottamuksesta. Aivan kuten elokuvassa, myös Suomessa kansalaiset ilmiantavat toisiaan "vihapuheesta".

Orwellin kirjassa ja siitä tehdyssä elokuvassa on kehitetty ns. uuskieli, josta on poistettu kaikki järjestelmän kannalta vahingolliset sanat, ja kiellettyjen sanojen lista kasvaa koko ajan. Kovin tuttua Suomessa tämäkin. Lisäksi elokuvassa muokataan historiaa. Ei varmaan mene kauan, että tätä tehdään Suomessakin.

Mainos:

Elokuvassa tiedotusvälineet suoltavat kansalaisille jatkuvasti valheellista propagandaa. Taas osuma. Siinä mielessä ironista, että tämän elokuvan esitti nimenomaan Yle, joka on kunnostautunut Sipilän sylikoirana, vaikka median pitäisi olla vallan vahtikoira. Muistelkaapa vaan, millaista itsesensuuria Yle harjoitti pääministeri Juha Sipilää ja keskustaa koskevien juttujen suhteen Atte Jääskeläisen johdolla.

Valtaapitävien talutusnuorassa ja ohjauksessa kulkeva Suomen valtamedia on kuin suoraan Orwellin satiirimaisista kauhukuvista. Kuin myös se, että elokuvassa ihmiset joutuivat kommunikoimaan  keskenään salaa, kun isoveli valvoi kaikkialla.

Viime aikoina Suomessakin on vaadittu ennätystiukkaa sananvapauslakia Saksan malliin. Ovatko nämä ihmiset ottaneet ideansa suoraan tästä kirjasta/elokuvasta?

Elokuvassa ihmiset joutuivat harrastamaan s***iä salaa, sillä lisääntyminen ei ollut toivottavaa. Tästä tulee mieleen kookoomusporvari Saul Schubakin parin vuoden takaiset kommentit siitä, ettei heikomman aineksen tule lisääntyä.

Elokuvassa tiedotusvälineiden propagandallaan aivopesemä kansa toisti maanisesti kurkku suorana huutaen sille syötettyä mantraa. Muistuttaa pelottavan paljon Suomen nykymenoa, kun kansa fanaattisesti kiljuu rasismista, fasismista, natseista, sovinismista ja milloin mistäkin, aivan juuri samoin sanoin kuin punavihreä feministimedia on sitä heille tarjoillut.

George Orwell tuskin tuota kirjaa kirjoittaessaan osasi ennustaa, että tällainen järjestelmä tulisi olemaan todellisuutta sivistyneissä länsimaissa jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua.

Ainakin Suomessa me elämme jo tätä Orwellin kauhukuvien todellisuutta, ja pahemmaksi menee koko ajan.

Tarttisko tehdä jotain?

Katso myös:

https://www.nykysuomi.com/2018/01/27/nakokulma-nykysuomi-vihapuheen-kohteena/

 

 

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

15 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
juha.
juha.
8

Olen katsonut elokuvan vuosikymmeniä sitten. Taisi olla vasta Neuvostoliiton kaaduttua, sillä George Orwellin kirjat olivat pannassa Suomessa ”sattuneesta syystä” muistaakseni. Sosialistimaissa Gerorge Orwellin hengentuotteet olivat sen sijaan satavarmasti kiellettyjen listalla, sillä kertoivat yhteiskunnasta, jota hallitsee stalinismin kaltainen pakkovalta. Ihmettelin hieman YLE Teeman ohjelmavalintaa, sillä kyseinen pakkovero -laitos harjoittaa nimenomaisesti itse mainittua propagandista aivopesua yhteiskunnassa, jota EU:n liittovaltiokehityksen innokkaimmat kannattajat ovat luoneet orwellilaisen pakkovallan, jossa sananvapauden vieminen merkitsee sen ”lisäämistä” sekä kansallismielisten tahojen mielipidevainon aina fyysisen koskemattomuuden menettämiseen sen vuoksi, että sanoo ”seulaa” seulaksi. Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on julkistanut uudet tiukat sensuurilait, jolla kitketään ja tuhotaan kaikki vasta-argumentalliset nettisivustot, jotka välittävän ns. ”valeuutisia” eli totuutta EU:n pakolaispolitiikan mädännäisyydestä ja globalistien matalamielisistä aikeista koko läntisen maailman varalle sekä erityisesti sen asukkaille. Sanktioina ovat tähtitieteelliset sakot ja sivustojen alasajo sekä niiden lopettaminen eli sananvapauden täydellinen kuristaminen hengiltä julistamalla länsimaiseen demokratiaan poisottamattomana osana kuuluva mielipiteenvapaus ja oikeus poliittiseen toimintaan ilman, että yhteiskunta häiritsee tai pyrkii sen tekemään kriminalisoimisen alaisuuteen aivan kuten kommunistisissa valtiossa aina pahinpaan tämänpäivän esimierkkiin Pohjois-Koreaan. Jo läntisten maiden demokratian sairaustilan näkyvinpänä merkkinä on se, että kaikki päätöksenteko pyritään riistämään kansalta väittämällä etteivät he muka ymmärrä ”tärkeistä” asioista eli he äänestävät ”väärin”, joka ei miellytä valtaeliittiä ja sen rahanahneita ainoastaan omaa hyötynäkökohtia palvelevaa korruptoitunutta politikkointia, jolla viedään lastenkin suusta leipä ja sairailta sekä vanhuksilta evätään oikeus hoitoon ja ihmisarvoiseen kohteluun sekä elämään.

H. Moilanen
H. Moilanen
8

Ei Orwellin kirjat olleet pannassa 80-luvulla. Muistan tuon ajan hyvin. Vuosi 1984 julistettiin jo etukäteen Orwellin vuodeksi ja siitä kohkattiin paljon. Kirjasta otettiin uusi painos, jonka myös vanhempani hankkivat hyllyynsä, silloin sen itsekin ensimmäisen kerran luin. Neuvostoliittoon kirja yhdistettiin julkisessa keskustelussa vain sordiinolla, huomattavasti kärkkäämmin nähtiin orwellmaisia piirteitä USA:ssa, missä media riepotti istuvaa presidenttiä ihan niin kuin nykyistäkin. Vielä 10 vuotta aiemmin kirja oltaisiin saatettu vaieta kuoliaaksi mutta 80-luku oli jo vapautumisen aikaa. Silloiseen ilmapiiriin nähden nykyaika on paljon pahempi.

goyim
goyim
8

muistan lukeneeni jostain että orwell ei suinkaan kirjoittanut kirjaansa mielikuvituksesta vaan oli globalistien sisäpiirissä ja kirjoitti mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Talvisodanhenki
Talvisodanhenki
8

Orwell kirjoityi kirjansa sisäpiiritiedon pohjalta ja sen tarkoitus on toimia varoituksena meille. Se kaikki mitä ympärillämme nyt tapahtuu on 100% suunniteltua -varmaa on ettei operaatiota keskeytetä ellei kansa nouse riittävän voimakkaaseen vastarintaan. Menetetty vapaus on taisteltava takaisin!

Tommi Hakkarainen
8

Elokuvan esittäminen ylen kanavalla on hätähuuto laitoksen sisältä, jossa henkilökunnan suut ovat tukitut tietyiltä mielipiteiltä ja vallan vahtina potkujen tai ainakin rangaistuksen uhalla. Asiat eivät vaan muutu ennenkuin joku heistä uhraa itsensä totuuden alttarille ja puhuu suunsa puhtaaksi.

H. Moilanen
H. Moilanen
8

Tosiaan mielenkiintoinen juttu, että Teema esitti elokuvan, vieläpä yhdessä Eläinten vallankumouksen kanssa ja vielä lauantai-iltana prime time eikä viikolla klo 23 jälkeen. Teeman ohjelmistossa on ollut havaittavissa tiettyä toisinajattelevuutta aiemminkin. Eläinten vallankumous on muuten näennäisestä viattomuudesta huolimatta järisyttävämpi juttu kuin 1984. Jälkimmäinen kuvaa seurauksia, Eläinten vallankumous menee alkujuurille. Eräs Rasmus-ryhmäläinen totesikin, että kirja on ”masentavampi kuin Kärpästen herra”. Myöntyi sentään nimittämään sitä merkittäväksi, mutta sen syvällisempää oppia ei ilmeisesti aio ottaa, kunhan vaan masennuksestaan yli pääsee.

H. Moilanen
H. Moilanen
8

Pohdin vielä, miksi juuri Teemalla. Teema mielletään Ylellä ilmeisesti jonkinlaiseksi sivunäyttämöksi, jonka valvonta ei ole yhtä tärkeää kuin muiden kanavien. Tähän viittaa mm. yhdistäminen FST:n kanssa. Kukaan ei nouse Teemalla työskentelemällä tähtitoimittajaksi, mikä saa narsistit ja opportunistit hakeutumaan muualle. Teemalle mennään rakkaudesta lajiin, ja työn laadukas jälki on sitä myöten tärkeämpää kuin poliittinen aktivismi. Myös sivistystä teemalaisilta löytyy todennäköisesti enemmän kuin toimittajilta keskimäärin.

KUMMITYTTÖ
KUMMITYTTÖ
8

Onko kukaan tietoinen kuinka monta peräkammarin sohvaperuna-aikamiespoikaa/tyttöä kääntää nytkin kylkeä moiselle ajatukselle ?

Marita Järvinen
8

Katsoin ko. elokuvan äsken ja lauantaina ”Eläinten vallankumouksen”. Ihmettelin myös, kuinka nämä elokuvat olivat läpäisseet Ylen seulan. Siinä oli aika rankka kuva meidän tulevaisuudestamme.
Ainakin poliittinen poliisi on jo pitkällä toteuttaessaan tätä, liekö oppikirjana jo poliisikoulussa.
Jari Taponen ainakin noudattaa oppia, kaikki väivaltarikokset ovat äärioikeiston tekemiä, vaikka todellisuudessa kaikki ovat äärivasemmiston tekemiä. Käännetään kaikki toisinpäin; sota on rauhaa, totuus valetta,työttömyys on työllisyyttä jne.. Jari Taponen ei löytänyt ainuttakaan väkivallan tekoa, jossa olisi ollut uskonnollinen motiivi. Mielestäni jokaisessa muslimin tekemässä raiskauksessa on motiivina uskonto. ”Vääräuskoisen” saa islamin mukaan raiskata.

On ihan ymmärrettävää, että tämän päivän ”Big Brotherit” haalivat muslimeja Eurooppaan, koska
he ovat jo valmiiksi aivopestyjä oman big brother muhammedinsa palvojia, väkivaltaisia ja
kykenemättömiä itsenäiseen ajatteluun. Erehdyin luulemaan, että me suomalaiset olisimme olleet vähän hankalampi tapaus, mutta näinhän ei ollut, sen todisti presidentinvaalit. Halutaan muutosta,
ei kuitenkaan uskalleta toimia.

Eilisessä ”Eläinten vallankumous” elokuvassa eläimet nousivat vastarintaan, kun riistäjät menivät
liian pitkälle ahneudessaan. Jotenkin tuli mieleen meidän päättäjät loppukohtauksessa kun
siat mässäilivät pöydän ääressä ja punoivat aktiivimallejaan: Sipilä, Soini LIndström ja muut
ja Orpo vielä pöydän päässä posket punaisina , omena suussa.

Talvisodanhenki
Talvisodanhenki
8

Kyllä sitä muutosta haluaa todella suuri osuus kansasta -moni vaan ymmärtää ettei se nykyisen umpimädätetyn poliittisen järjestelmän kautta ole mahdollista. Meitä on enemmän mitä gallupit ja äänestystulokset näyttää -tätä asiaa valtavirtamedia yrittää propagandallaan peitellä kaikin mahdollisin keinoin. Eliitti ei pelkää mitään muuta kuin sitä että kansa herää ottamaan sen mikä sille kuuluu. JA SE TULEE VIELÄ TAPAHTUMAAN!

-USKOA!

CFF
CFF
8

Olisi parasta jokaisen kannalta että katsoisi ja lukisi mahdollisimman vähän näitä perinteisiä valhemedioita. Ottakaa aikaa ja lukekaa Nykysuomea, MVlehteä ja ulkomaisia sivustoja. Ulkomaisista sivustoista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Jim Stone ja Henry Makow. Eliitin esoteeriset symbolit ovat hyvä suomenkielinen sivusto vapaamuurareista ja heidän valtaansa kytkeytyvästä yhteiskuntajärjestyksestä.
Englanninkielinen http://freemasonrywatch.org/communism.html avaa silmät – mutta kuka uskaltaa katsoa, ja kun on ymmärtänyt asian toimia ja vaatia todellista muutosta.

Todellinen muutos on mahdollista vain jos onnistumme(mikä ei ole helppoa) lopettamaan/tuhoamaan maailmanlaajuisen vapaamuurarillisen yhteiskuntajärjestyksen. Muussa tapauksessa kierrämme kehää emmekä pääse ulos umpikujasta. Muutokset jäävät silloin vain näennäisiksi.

Tällainen systeemi jota voisi verrata pokeriin jossa vastustaja näkee, tietää jokaikinen kerta mitkä kortit meillä on, johtaa yhtä varmasti jokaikinen kerta meidän tappioon. Tämä on sietämätön tilanne.

goyim
goyim
8

vastarinta.com

Laissez-faire
Laissez-faire
8

Hyvä neuvo. Niin olen itse tehnyt, Olen vuosien varrella jättänyt pikkuhiljaa pois valtamedian seuraamisen. Ensimmäisinä, jo vuosia sitten jäivät A-studio, Ajankohtainen kakkonen yms. ja sitten Pressiklubi ja Arto Nyberg-show.

Nyt en seuraa enää lainkaan valtamediaa eli viimeisenä jäivät pois (pari kuukautta sitten) molemmat aamutelkkarit ja uutistuotanto ja Iltalehti. Aamutelkkariin hermostuin lopullisesti kun joulukalenterin arvoituksena ”kuka on joulupukki” oli Pelle Miljoona eli kommunisti ja kun siellä ylistettiin Facebookia ja juontaja brändäsi Facebookin perustajaa puhumalla hänen t-paidan käytöstään (Zuckerberg käyttää vain t-paitoja). Ja aina siellä oli vieraana joko jonkin vähemmistön edustajia tai sosialistista retoriikkaa ”eriarvoisuudesta” ja ”tuloeroista”, ”tasa-arvosta” käyttäviä ja ilmastonmuutos-ideologiaa ym. punavihreää.

Harmittaa miksi en jättänyt jo aikaisemmin kaikkia pois. Olen haaskanut kallisarvoista aikaani 🙂 Olisin oppinut englantiakin enemmän.

Eli luen lähinnä vain ulkomaisia sivustoja: Mises.fi, Lewrockwell, Zerohedge, The Daily Bell (kolme viimeksimainittua sivustoa EU on luokitellut kielletyiksi sivustoiksi)

https://www.lewrockwell.com/
http://www.thedailybell.com/
https://www.zerohedge.com/
https://mises.org/

Mutta mitä tulee NykySuomeen ja MV-mediaan niin valitettavasti ne ovat sosialismiin kallellaan vaikka osittain hyviäkin juttuja on.

Tämän takia en usko että niistä olisi Orwellin dystopian estämiseen. Ylipäätään monet kansallismieliset ovat yllättävän paljon sosialismiin kallellaan. Se näkyy sekä MV:ssä että Nykysuomessa, artikkeleissa ja keskusteluissa.

Talvisodanhenki
Talvisodanhenki
8

Sosialismi on hyväksyttävää kunhan sen edessä lukee KANSALLIS…

Laissez-faire
Laissez-faire
8

”Kommenttisi odottaa moderointia”

Jaahas, ilmeisesti siksi koska vastauskommentissani CFF:lle oli neljä linkkiä. Mutta kokeillaanpaas ilman linkkejä:

Hyvä neuvo. Niin olen itse tehnyt, Olen vuosien varrella jättänyt pikkuhiljaa pois valtamedian seuraamisen. Ensimmäisinä, jo vuosia sitten jäivät A-studio, Ajankohtainen kakkonen yms. ja sitten Pressiklubi ja Arto Nyberg-show.

Nyt en seuraa enää lainkaan valtamediaa eli viimeisenä jäivät pois (pari kuukautta sitten) molemmat aamutelkkarit ja uutistuotanto ja Iltalehti. Aamutelkkariin hermostuin lopullisesti kun joulukalenterin arvoituksena ”kuka on joulupukki” oli Pelle Miljoona eli kommunisti ja kun siellä ylistettiin Facebookia ja juontaja brändäsi Facebookin perustajaa puhumalla hänen t-paidan käytöstään (Zuckerberg käyttää vain t-paitoja). Ja aina siellä oli vieraana joko jonkin vähemmistön edustajia tai sosialistista retoriikkaa ”eriarvoisuudesta” ja ”tuloeroista”, ”tasa-arvosta” käyttäviä ja ilmastonmuutos-ideologiaa ym. punavihreää.

Harmittaa miksi en jättänyt jo aikaisemmin kaikkia pois. Olen haaskanut kallisarvoista aikaani 🙂 Olisin oppinut englantiakin enemmän.

Eli luen lähinnä vain ulkomaisia sivustoja: Mises Institutea, Lewrockwell, Zerohedge, The Daily Bell (kolme viimeksimainittua sivustoa EU on luokitellut kielletyiksi sivustoiksi)

Mutta mitä tulee NykySuomeen ja MV-mediaan niin valitettavasti ne ovat sosialismiin kallellaan vaikka osittain hyviäkin juttuja on.

Tämän takia en usko että niistä olisi Orwellin dystopian estämiseen. Ylipäätään monet kansallismieliset ovat yllättävän paljon sosialismiin kallellaan. Se näkyy sekä MV:ssä että Nykysuomessa, artikkeleissa ja keskusteluissa.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Toimitus

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Mainos:

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Mainos:

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/