Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Tässä nähdään miten poliisi aina syyttää syytöntäkin. Ja Suomessa pitäisi voida olla syytön kunnes toisin todistetaan.
Jos linja-auton takaa juoksee henkilö rekan eteen niin mitä siinä voi tehdä? Mihin kuljettaja olisi mahdollisesti syyllistynyt jos ajaa tieliikennelakien mukaan? Todella hakuammuntaa poliisilta.
Keskittyisivät rikollisuuteen eikä tällaisiin lillukanvarsiin. Vai oliko tässä tarkoitus todistaa rekan kuljettaja syyttömäksi?
Nuori elämä päättyi äkkiarvaamatta, joka merkitsee aivan samaa kuin tuskin nupulleen ehtinyt kukka reiväistään pois.
Vanhemman ihmisen kuoleman voi edes jotenkin käsittää. Silloinkin kun poismeno tapahtuu liikenneonnettomuuden tai työtapaturman kautta. Tosin silloinkin tulee mieleen se tosiasia, ettei koskaan tiedä milloin viimeisen kerran oven sulkee itsestäänselvänä tarkoituksena tulla takaisinkin. Miljoonaan kertaan toistetut arkirutiinit ovat vaarallisimpia kuten linja-autopysäkille jääminen ja siltä lähteminen. Suurimman riskin alaisuudessa ovat eka- ja tokaluokkalaiset, mutta ”harvesteri” korjaa satoaan ”isompienkin” joukosta.
Suomi suree menetettyä nuppua. Nuoret, katsokaa ennen kuin ylitätte. Onhan se niin tyylikästä lentää yli kadun kuin mainoksen sankarit, mutta mainos ei ole todellisuutta. Teidän päänne on hauras kuin munankuori auton kanssa kisatessa, ja kuitenkin niin äärettämän arvokas Suomelle, meille suomalaisille. Osanottoni suruun.