Ruotsin poliisi on ollut muutaman viime vuoden valtavien haasteiden edessä maassa lisääntyneen väkivallantekojen vuoksi. Ruotsin poliisivoimat on n. 20 000 poliisia (2016). Suomen poliisivoimat vastaavasti ovat n. 8000 poliisia.

Ruotsin poliisin tehtävät ovat poliisilain mukaan: ”Ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta ja muutenkin turvata kansalaisille suojelu ja apu”. Tämähän on jokaisen valtion poliisivoimien tehtävä.

Maassa on lisääntynyt maahanmuuttajataustaisten jengien väliset yhteenotot,taistelut eri kaupungeissa reviireistä. Kyseessä ei ole perinteiset moottoripyöräjengit, vaan maahanmuuttajataustaiset jenginuoret, entisen Jugoslavian alueelta, Somaliasta, Lähi-idästä jne. Lähiömellakoisssa poltetaan autoja ja omaisuutta tuhotaan satojen miljoonien SKR:n arvosta vuosittain. Kallista yhteiskunnalle ja vakuutusyhtiöille.

Kyseessä ei ole 2015 Eurooppaan tulvineet turvapaikanhakijoiden jengit, vaan kyseessä on maassa jo vuosia vellonut maahanmuuttajien asuttamat eri kaupunginosien työttömien, kouluttamattomien nuorten sosiaaliset ongelmat. Eriarvoisuus ja sopeutumatomuus poikii mellakointia ja tukee nuorten jengiytymistä.

Erityisen vaarallisiksi on luokiteltu alueita Tukholmassa Rinkeby, Tensta, Alby ja Fittja. Malmössä ongelma-alueena on Rosengård ja Uppsalassa Gottsunda.

Viranomaisten mukaan jengit käyvät taisteluja keskenään jakaessaan huumekauppareviirejään, ja väkivallan käytön kynnys on madaltunut. Käytetään aseita, kranaatteja ja uhkaukset todistajia vastaan ovat jokapäiväisiä. Ennen saatettiin antaa ”varoitus” ampumalla uhria jalkaan, nyt ammutaan päähän, poliisien raporttien mukaan. Kaduilla tapahtuu teloituksia, kertoo tiedustelupäällikkö Linda Straaf poliisista.

Poliisiraportin mukaan osat jengit toimivat täysin avoimesti uskonnollisten äärijärjestöjen  propagandaa levittäen ja valvovat mm. naisten pukeutumista alueella. Todistajia oikeusprosesseihin on vaikea saada, rikosten selvitysprosentti on laskenut huolestuttavasti viime vuosina. Ruotsissa asuu n. 18 000 juutalaista, kolmessa suuurimmassa asuinpaikoissa Tukholmassa, Malmössä ja Göteborgissa. Kaikissa kaupungeissa sijaitsee myös synagogat, jotka ovat jatkuvien ilkivallan ja polttopulloiskujen kohteita.

Sydsvenskan-sanomalehti Etelä-Ruotsista kertoo että lähes kaikki polttopulloiskut synagogiin jäävät selvittämättä. On täysin oletettavaa että tekijät ovat arabitaustaisia, vaikka tilastoja poliisi ei asiasta julkaise yleisen mielipiteen vuoksi.

Synagogat lisäävät vartiointia ja kameravalvontaa. Juutalaisia uhkaillaan lähes päivittäin kadulla liikkuessa.

Ruotsin pääministeri Stefan Lofven myöntää maassa vallitsevan antisemitismin tilan (juutalaisvastaisuus), ja sanoo että se on häpeä Ruotsille. ”Yhteiskunnassamme ei ole sijaa antisemitismille ja väkivallan tekijät tulee asettaa vastuuseen”, kertoi pääministeri joulukuun 2017 synagoga-iskujen jälkeen, jotka tapahtuivat Göteborgissa ja Malmössä.

Yleisen väkivallan kasvulle Ruotsin suurimmissa kaupungeissa ja niiden lähiöissä, ei näy loppua. Malmön, Tukholman ja Göteborgin seuduilla on ammuttu yli 60 ihmistä 2014-2016. Ruotsin rikostenehkäisyneuvoston (Brå)yksikönjohtaja Daniel Vesterhav kertoo että monilla kuolemaan johtavalla ampumistapauksella on yhteys lähiöissä toimiviin rikollisten verkostoihin.

Poliisin mukaan rikollisten on helppo saada aseita, jota osoittaakin suuri ampumatapausten ja haavoittuneiden määrä. Malmössä oli ainakin 150 ampumatapausta ja Tukholmassa yli 100 (2016), kertoo poliisien tilastot. Luvut ovat suurempia kuin vuonna 2015. Uhrit ovat tavallisesti 18-30-vuotiaita miehiä, myös sivullisia siviilejä, jopa lapsia, on haavoittunut tulitaisteluissa kaduilla.

Tukholmalaispoliisi Martin Marmgrenin mukaan olisi aivan olennaista pysäyttää eri alueiden eriarvoistuminen, jotta tilanne saataisiin parantumaan.Tarvitaan lisää poliiseja, toimiva oikeusjärjestelmä ja yhteiskunta. Ruotsin hallitus linjasi 2016, että vakavien väkivalta- ja aserikosten rangaistuksia tulisi kiristää, jota vaati myös Ruotsin poliisi.

Malmgrenin  kertoman mukaan voi olla että nuoret tekevät todella törkeitä ryöstöjä, ja jäävät kiinni. Seuraavana päivänä he saattavat kulkea vapaana kaduilla tekemään uusia törkeitä ryöstöjä.

Ruotsin poliisi on joutunut kasvattamaan arvioitaan ongelma-alueiden määrästä. Sisäministeri Anders Ygemanin mukaan Ruotsissa ei edelleenkään ole no-go-alueita, vaan sen sijaan”go-go”-alueita, joille poliisi menee ehtistä ahkerammin.

Huolimatta sisäministeri Ygemanin lausumasta on Ruotsissa poliisin mukaan nyt 61 aluetta, joilla on eriasteinen kielteinen vaikutus alueen asukkaiden arkeen. Alueista 23:ssa tilanne on erityisen paha (2016). Vuoden 2015 tilasto kertoo, että ongelmia olisi 53 alueella, joista erityisen pahoja olisi 15 aluetta. Alttiiden alueiden määrä on kasvanut. Arvioidaan maassa olevan 200 rikollisverkostoa ja rikollisten määräksi ainakin 5000. Ruotsin poliisi on huolestunut asiasta.

Ruotsin poliisi painii omien sisäisten ongelmiensa kanssa, josta on seurauksena mm. vähäisempi rikosselvitysten määrä. Puhutaan Ruotsissa jopa poliisin kriisistä, josta arvostelun kärki kohdistuu vajaa kolme vuotta tehtävää hoitaneeseen poliisiylijohtaja Dan Eliassonin.

Kriisipuhe poliisin tilasta johtuu uudesta poliisiuudistuksesta Ruotsissa, jonka ydin on että kaikki Ruotsin 21 poliisiviranomaista lyötiin yhteen. Uudistus on yksi suurimmista hallinnon uudistuksista Ruotsin historiassa.

Poliisiylijohtaja Eliasson, aiempi maahnmuuttoviraston ylijohtaja ja sosiaalidemokraattien valtiosihteeri toteaakin: ”Tämä on tehtävä jonka luonteeseen kuuluu että kritiikkiä tulee. Tämä ei ole mikään kilpailu suosiosta”.

Poliisijärjestö Polisförbundet toteaakin puheenjohtaja Lena Nitzin mukaan uudistuksen olleen ”kaoottinen” ja ”vaikeampia miesmuistiin”. Monet poliisit ovat kovilla työssään ja miettivät siksi jopa lopettaa ammatissa.

Uudistus on tuonut mukanaan pulan rikostutkijoista ja Malmön seudulla ei ole riittävästi tutkijoita murhien selvittämiseen. Tämä on Dagens Nyheterin mukaan laskenut rikosten selvittämisprosentin 14% (2015), alhaisimmalle tasolle koskaan Ruotsissa. Poliisiylijohtaja myöntääkin poliisiuudistuksen hidastaneen rikostutkintaa. Lisäksi tuomioistuimet vaativat yhä vaativampaa näyttöä poliisilta.

Poliisihenkilöstö kokee olevansa pettynyt, koska eivät ole päässeet mielestään vaikuttamaan uudistuksen sisältöön millään tavalla. Lisäksi poliisi kokee kovan ulkoisen paineen selvittämättömistä rikoksista. Poliisi tavoittelee nykyistä suurempaa näkyvyyttä lähiöissä. Näkyvyyden lisäksi tarvitaan työtä, koulutusta ja hyvinvointiyhteiskuntaa, jolla estetään nuorten syrjäytyminen.

Käytännössä poliisipartioita on aina oltava kovimmissa lähiössä vähintään kaksi. Erittäin huolestuttava ilmiö on viime vuosina suoraan poliisia kohtaan kohdentuva väkivalta, aseet, käsikranaatit, poliisiautojen tuhoaminen ja räjäyttely.

Myös poliisien perheet ovat uhkailujen kohteina.

Sydsvenskanin raportin mukaan 2017 poliisi kohtasi suoranaista väkivaltaa työtehtävissään:

-1. tammikuuta: Katrineholmissa tulitaistelussa käytettiin käsikranaattia poliisia kohti. Autoja vahingoittui, ei henkilövahinkoja.

-6. helmikuuta: Tukholmassa yöllä räjäytettiin poliisipäällikön auto parkkialueella. Poliisipäällikkö oli johtanut taistelua jengirikollisia vastaan. Ei henkikövahinkoja.

-13. elokuuta: Hallstahammarissa yöllä poliisasemalla räjähdys. Asema tuolloin tyhjillään, ei henkilövahinkoja.

-18. lokakuuta: Räjähdys tyhjällä Helsinborgin poliisiasemalla.

-28. lokakuuta: Laukauksia Västeråsissa poliisin asuntoon.

-29. lokakuuta: Arabyn poliisiasemalla yöllä  vaaratilanteita.

-27. marraskuuta: Uppsala poliisiaseman lähellä kranaatti-isku.

-29. joulukuuta: Malmössä räjäytettiin poliisiauto kadulla.

Asiantuntijoiden ja tutkijoiden mukaan Ruotsissa on kymmeniä alueita, joissa jengien rikokset aiheuttavat suuria ongelmia, joissa maahanmuuttajalähiöt on päästetty kehittymään hyvinvointi-Ruotsin ongelmasaarekkeiksi. Maahanmuuttajanuoret itse kertovat, että työpaikkojen puute on syynä jengiytymiseen lähiöissä, ja tekemättömyys aikaansaa mellakoita.

Kaikki nämä huppupäisten aseistettujen jengiläisten avoimet hyökkäykset poliisia ja muita jengiläisiä kohtaan, saa kansalaisten turvallisuudentunteen järkkymään. Puhutaan jo avoimesti,onko ruotsalainen kansankoti romahtamassa.

Onko Ruotsin maahanmuuttajien kotouttamisssa jokin asia epäonnistunut, pohtivat kriitikot.

On puhuttu myös maata vuosikymmeniä hallinneen sosialidemokraattisen puolueen maahanmuuttopolitiikan kestävyydestä, voiko maa ottaa ja kotouttaa viime pakolaiskriisin aikana maahan tulleet toistasataa tuhatta turvapaikanhakijaa? Onko Ruotsin Lähi-idän-politiikka linjassa Euroopan unionin linjaan, jos uusi 2014 hallitus ensitöikseen tunnustaa Palestiinan valtioksi, vaikka rauhanprosessi israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on pahasti kesken Oslon-sopimusten valossa. Onko tällä osallisuutta mellakointiin?

Poliisiylijohtajamme Mikko Paatero kertoi tuolloin mielipiteen asiaan (US 2010), että maahanmuuttajille olisi tärkeää kielen opetus, kulttuurin tunteminen ja työpaikka. Näillä hän uskoi vältettävän ”naapurimaiden kohtalon” (Ruotsi ja Tanska). Onko Suomen päättäjät täysin selvillä länsinaapurimme poliisivoimien sisäisistä turvallisuusongelmista?

Arto Perämäki