Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Totuuden puhujat ovat ahtaalla nykyisessä mokutuksen hallitsemassa oksettavassa maailmassa. Mutta yhä useamman kansalaisen silmät aukeavat kun puolueeton tieto leviää. Teette hyvää työtä.
Tämä Kaukinen esitti hiljattain eräässä podcastissään, että kun tilanne on oikein paha, jokaisessa ihmisessä ennemmin tai myöhemmin saattaa nousta esiin väkivaltaisia piirteitä ja jokaiselta irtoaa tietyissä tilanteissa hyvinkin brutaaleja tekoja. Kenties. Mutta esimerkiksi hän veti jonkun juutalaistutkimuksen, jossa ihmeteltiin sitä, miten ”kauhistuttavat natsirikolliset” olivat ihan normaalinoloisia perheenisiä ja luonteeltaan tavanomaisia ym.
Asia on kuitenkin niin, että ei ollut mitään hirmutekoja ja rikoksia, joten kyseessä olivatkin ihan tavalliset perheenisät ja moitteettomat mallikansalaiset. Kun tämä asia on vielä niin päivänselvä, niin herää kysymys, mikä on motiivi syytellä näitä ihmisiä. Ovatko suomalaiset tällaisia nuoleskelijoita? Kuinka kukaan edes saattaa lähteä panettelemaan näitä syyttömästi vainottuja kelpo ihmisiä? Miten ihmeessä tällaista toimintaa harjoittava tyyppi voi esittää itsensä isänmallisena ja nationalistina? Mielestäni aivan kauhistuttavaa ja haiskahtaa huijaukselta tämän sortin ”nationalismi”. Ulkomaista altright-toimintaa, joka on munatonta ja solutettua läpeensä ja toimii valkoisia kansakuntia vastaan tllaisella surkealla holohöpöllä