Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki: Perustulosta pidemmälle

Julkaistu 4.8.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia
Keskustelu perustulosta on tuonut esiin uusia ideoita. Keskustelu olisi vielä rakentavampaa, jos se hakisi yleisesti hyviä keinoja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi, ei vain uusia perustulomalleja.

Amos Ahola, Olli Kangas  ja Osmo Soininvaara ovat kommentoineet kirjoitustani perustulosta. He kaikki tuovat esiin uusia ideoita Suomessa nyt kokeiltavana olevaan malliin nähden.

Tiukennusehdotus asumisen tukiin

Amos Ahola kirjoittaa: ”Realistinen perustulon taso on 600e kuussa ilman velvoitteita - kaikki tämän päälle tuleva tuki olisi harkinnanvaraista ja tilapäistä. Tämä tarkoittaa käytännössä nykyisen asumistukijärjestelmän purkamista - joillekin alueille voidaan mahdollisesti lisäksi maksaa korvamerkitsemätöntä elinkustannuslisää, itse en näe sitä edes tarpeellisena.”

Aholan mallissa työnteon kannustimet voisivat parantua ja julkiset menot vähentyä. Kaiken muun tuen rajaaminen tilapäiseksi ja nykyisen asumistukijärjestelmän purku ajaisivat kuitenkin monet helposti köyhyyteen. Kun yleistä asumistukea saavien yksinasuvien keskimääräiset asumiskustannukset ovat runsas 500 euroa kuussa, jäisi perustulosta elämiseen vajaa 100 euroa kuussa, Uudellamaalla ei sitäkään.

Tiukennusehdotuksia perustulon saantiin ja toimeentulotuen käytäntöihin

Olli Kangas nostaa esille ”ajatukset, joiden mukaan perustulon ei välttämättä tarvitse olla yhtä suuri kaikille tai sama koko maan alueella, ja siihen voidaan yhdistää myös velvoittavia elementtejä”. Nämä ajatukset herättävät seuraavia kysymyksiä: Porrastettaisiinko perustulo syyperusteisesti? Porrastettaisiinko perustulo alueellisesti asumiskustannusten mukaan? Ketkä olisivat velvollisia hakemaan töitä?

Kirjoituksessani totean, että ”Vuokran maksun päälle tulisi elämiseen vähintään perustoimeentulon verran eli 488 euroa kuussa. Kaksivuotisessa perustulokokeilussa veroton perustulo on 560 euroa kuussa.” Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yksinasuvan vuokra korvataan toimeentulotuella korkeintaan vajaaseen 700 euroon kuussa. Totean siksi, että ”Perustulo ja vuokran maksu merkitsisivät yksin asuvalle karkeasti 1 000–1 200 euron tosiasiallisia verottomia kuukausituloja ilman velvoitteita”.

Soininvaara katsoo ilmeisesti, että jotta asumismenot voitaisiin  kattaa toimeentulotuella, olisi käytännössä oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Hän toteaa: ”Kelan asumistukea Hetemäen työstä kieltäytyvä henkilö voi saada, mutta sen maksimi yksinasuvalla Helsingissä on 406,40 euroa. jos vuokra on vaikkapa vain 700 euroa ja perustulo 560 euroa, ruoka ja muu eläminen pitäisi kustantaa 270 eurolla.” Nykyisin toimeentulotuen saanti asumismenoihin ei käytännössä edellytä työmarkkinoiden käytettävissä oloa.

Samanlainen käytäntömuutos liittyy Soininvaaran toteamukseen ”Jos kieltäytyy työstä, toimeentulotukea voidaan leikata ensin sadalla eurolla ja jos kieltäytyminen on toistuvaa, 200 eurolla kuussa. Tähän perustulo ei tuo mitään muutosta, ellei muutoksesta erikseen päätetä.” Tätä sanktiota ei nyt käytännössä sovelleta.

Tulkitsen Soininvaaraa niin, että hänestä toimeentulotuen olisi oltava myös käytännössä vastikkeellinen. Tällöin olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Soininvaara pohtii vastikkeellisuuden tuomista perustuloonkin toteamalla ”Vastikkeettomuus liittyy perustuloideologiaan, mutta ei se liity mitenkään loogisesti itse malliin.” Hän toteaa myös: ”Kyllä pieni pakko voi olla joskus hyvä keino estää syrjäytymistä.” Tässäkin olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Jos perustulo olisikin velvoittava, mihin siis Kangas ja Soininvaara viittaavat, niin olisi päätettävä, keitä velvoittavuus koskisi. Koskisiko se vain pitkään työttömänä olevia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä? Vai koskisiko se päinvastoin muita kuin pitkään työttömänä olleita, joiden ei kuitenkaan odoteta pääsevän töihin?

Mitkä ovat perustulon päätavoitteet?

Edellä esitetty – lukijalle varmaan puuduttava – tarkastelu viittaa minusta siihen, ettei perustulosta päästä puusta pidemmälle ellei sanota, mitä siltä halutaan. Halutaanko, että se esimerkiksi vähentää köyhyyttä tai lisää vapaaehtoistyötä? Vastaukset jäsentäisivät keskustelua.

Kaikkia tavoitteita perustulo ei voi toteuttaa. Sosiaalietuuksien uusjako joidenkin etuuksia nostamalla alentaisi joidenkin etuuksia ja lisäisi heidän köyhyyttään. Tämä on myös OECD:n selvityksen tulos. Sen tarkastelemat perustulomallit lisäisivät köyhyyttä Suomessa, vaikka samalla sosiaalimenot kasvaisivat.

Toinen tuore selvitys kolmesta perustulomallista tuottaa samanlaisia tuloksia Britannialle. Monien väestöryhmien köyhyys kasvaisi. Lisäksi työn kannustimet heikkenisivät sekä yleisesti että lisätyön osalta.

Perustulon köyhyyttä lisäävä vaikutus poistuisi lisäämällä sosiaalimenoja kokonaisuutena. Se ei olisi enää vain sosiaaliturvan uudistus. Rahoittaisivatko uudistuksen esimerkiksi sote- ja koulutuspalvelut tai veronkiristykset?

Perustulon päätavoite lienee subjektiivinen oikeus tiettyyn tulotasoon. Se on hyvä tavoite, mutta se voi olla ristiriidassa köyhyyden vähentämisen sekä julkisten palvelujen ja etuuksien turvaamisen kanssa.

Perustulo välineenä voi kuitenkin olla monille itseisarvo, joka painaa sen kielteisiä vaikutuksia enemmän.

Perustuloa on tarjottu myös patenttilääkkeeksi, joka yksinkertaistaisi sosiaaliturvan työtä tukevaksi sekä joustavoittaisi siirtymisiä työn ja muiden aktiviteettien välillä. Muiden Pohjoismaiden työllisyysasteet ovat kuitenkin Suomea selvästi korkeammat ilman perustuloa ja yksinkertaista sosiaaliturvaa. Näin on, vaikka muissa Pohjoismaissa maahanmuuttajien suurempi väestöosuus laskee työllisyysastetta Suomea enemmän.

Tärkeintä on puuttua ongelmien syihin ja varautua tulevaisuuteen

Työttömyys, syrjäytyminen ja köyhyys ratkeavat kestävästi vain puuttumalla niiden syihin. Toimilla on kiire. Paljon palveluja tarvitsevien 75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvamassa 60 prosentilla 13 vuodessa. Palvelut rahoittaa vain iso nousu työllisyysasteessa, jota tekoäly ja automaatio painavat kuitenkin samalla alas.

Kolmiosaisen juttusarjani ensimmäisen osa koski perustuloa. Muut osat olivat minusta sitä tärkeämpiä. Toisen osan mukaan heikko koulutus ja kallis asuminen ovat heikon työllisyyden ja köyhyyden syitä. Kolmas osa korosti tekoälyn vaikutuksia. Kiireinen lukija voi vilkaista kuvioperustelut klikkaamalla tästä ja tästä.

Martti Hetemäki

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/

Mies yritti sahata tiensä sisään kauppaan Kajaanissa – poliisi keskeytti erikoisen murtoyrityksen

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Mies yritti sahata tiensä kauppaan Kajaanissa – koirapartio nappasi kaksitahtibensiinille haisevan tekijän

Kajaanissa koettiin erikoinen murtoyritys sunnuntain vastaisena yönä, kun poliisi sai hätäkeskukselta ilmoituksen miehestä, joka yritti päästä kauppaan sisälle moottorisahan avulla.

Partiot saapuivat paikalle pian puolenyön jälkeen ja havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan miehen juoksevan kaupasta poispäin. Koirapartio lähti miehen perään ja sai hänet kiinni lyhyen juoksukilpailun jälkeen – tekijä tuoksui vahvasti kaksitahtibensiinille.

Poliisin mukaan mies oli ensin yrittänyt murtautua sisään rikkomalla kaupan etuoven lasin. Kun tämä ei onnistunut, hän oli ottanut käyttöönsä moottorisahan ja sahannut reiän kaupan lastauslaiturin oveen. Siitäkään kautta hän ei kuitenkaan ollut päässyt sisälle.

Mies otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä ja kuljetettiin poliisivankilaan. Poliisi tutkii tapausta muun muassa törkeänä varkauden yrityksenä ja vahingontekona.

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – yksi menehtyi

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 25.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – poliisiauto osallisena takaa-ajotilanteessa

Laitilassa tapahtui perjantai-iltana vakava liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Onnettomuus sattui tilanteessa, jossa hälytysajossa ollut poliisi seurasi pakenevaa ajoneuvoa.

Lounais-Suomen poliisin mukaan takaa-ajo sai alkunsa kasitiellä Laitilassa noin kello 19.50, kun henkilöauto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä ja jatkoi matkaa Rauman suuntaan.

Kasitiellä, Joukahaisentien risteyksen kohdalla, pakeneva auto lähti ohittamaan autoletkaa poliisin seuratessa sitä hälytysajoa käyttäen. Samassa hetkessä autoletkassa ollut sivullinen henkilöauto kääntyi vasemmalle Joukahaisentielle suoraan hälytysajossa olleen poliisiauton eteen.

Poliisiauto törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen. Henkilöautoa kuljettanut mies menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta onnettomuuspaikalla. Autossa ei ollut muita matkustajia.

Koska poliisi oli osallisena onnettomuudessa, on tapahtuneesta kirjattu rikosilmoitus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Tapauksen tutkinta siirtyy Syyttäjälaitokselle, ja tutkinnan johtamisesta sekä tiedottamisesta vastaa Valtakunnansyyttäjä.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää, mutta jatkaa pakenevan auton kuljettajan tavoittamista.