Maamme hiljaiset sankarit

Julkaistu 17.7.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia
Mikael Andersson

 

 

Kuka, mikä Mikael Andersson?

Olen työurani ehtoopuolella, noin 35 -vuotta työskennellyt ruuan parissa sekä ravintolassa että kaupassa (koulutus mm. lääkintävahtimestari, keittiö- ja ruokamestari). Nykyisin hoidan vaimoani omaishoitajana, hänen saatuaan aivoverenvuodon, eikä toipunut ennalleen ja jouduimme lopettamaan samalla kahvilayrityksemme. Vapaaehtoistyötä olen harrastanut monella sektorilla koko ikäni ja tärkeä osa sitä on vapaaehtoinen maanpuolustus ja kaikenlainen suomalainen perinnetyö.

 

1. Mitä veteraanit sinulle merkitsevät?

Sotaveteraanit ovat minulle tärkeitä, koska he antoivat minulle vapauden uhrautumalla itsenäisyytemme puolesta, nuoruutensa, osa terveytensä ja jopa henkensä.

2. Koska ja miksi olet aloittanut veteraanityön?

Nuorempana osallistuin erilaisten yhdistysten kautta veteraanitempauksiin. Reilu 10 -vuotta sitten liityin Turun Sotaveteraanien Tuki- ja Perinneyhdistys ry:hyn, jossa pääsin heti muonitusryhmään kerämään varoja toiminnalle ja pienituloisille veteraaneille erilaista tukea. Minut kutsuttiin melko pian Tuki- ja Perinneyhdistyksen varapuheenjohtajaksi ja nyt hoidan alan keräilijänä myös perinnehuoneen kokoelmia, joita olen myös täydentänyt omista kokoelmistani.

3. Onko veteraanien tila muuttunut vuosien varrella jos on niin miten?

Suurin muutos mitä olen silmissäni nähnyt läheltä viimeisen noin 10 -vuoden aikana, on se että veteraanisukupolvi on harventunut merkittävästi, heidän ollessa jo keskimäärin noin 93 -vuotiaita, eli ovat jo kaikki jäljellä olevat siinä kunnossa, että tarvitsevat paljon apua arjen askareissa. Monet eivät kykene osallistumaan enään yhteiseen toimintaan. Kuntoutus ja apu pitää myös viedä kotiin asti. Jopa avustajat alkavat harventua ikääntyessään.

4. Miten mielestäsi voisimme olla viimeisten sotiemme veteraanien tukena/apuna?

Suomi 100 -v juhlavuoden aikana on valtion avustusta lisätty ja se jaetaan kunnallisen Sote-organisaation kautta ja heidän arvioinnin ja harkinnan mukaisesti. Kunnallinen toiminta ei toiminut aikaisemmin hyvin, koska monena vuotena palautui varoja takaisin valtiolle. He eivät kyenneet jakamaan hoivapalveluja riitävästi, jotta rahat olisi saatu käytettyä. Toiminta on byrokraattista, eivätkä veteraanit osa kykene tai jaksa anoa apua, osalla ei ole edes omaisia, jotka auttaisivat. He ovat siis auttajien armoilla. Nyt veteraanirahoilla saatiin palkattua Turkuun edes kaksi työntekijää, jotka kartoittavat avuntarvetta, joten odotettavissa on parempi vuosi. Ongelma on myös se että on edelleen kolme veteranikattojärjestöä ja varoja menee kaikkien organisaatioiden pyörittämiseen, lisäksi on veteraaneja, jotka eivät kuulu mihinkään järjestöön eikä heillä ole erityistä edunvalvojaa näissä asioissa.

5. Mitä kaikkea sinä teet veteraanien hyväksi?

Vähäiset jäljellä olevat veteraanimme tulisi saattaa kunniallisesti hyvällä hoivalla lepoon. Tämä toki maksaa ja tarvitaan poliittista tahtoa määrärahojen jakamiselle edelleen ja hoivan käytännössä kartoittamiselle ja saattamiseksi käytäntöön mahdollisimman hyvin. Minä kehotan ihmisiä mukaan tukemaan veteraneja. Edelleen tarvitan vapaaehtoistyöntekijöitä, koska heidän keski-ikä alkaa myös olemaan yli 70 -vuotiaita. Koska minulla on keräilytausta voin edistää perinnetyötä tuleville sukupolville, olen aktiivisesti siinä työssä mukana.

Turun sotaveteraanien perinnehuone

Olen lahjoittanut yli 10 000 arvosta keräilyesineitä ja ylläpitänyt perinneosastoa. Silloin kun ehdin olen myös mukana muonitusryhmän toiminnassa. Projektiluontoisesti olen myös ollut mukana kartoittamassa Sotaveteranien tarpeita. Perustimme myös ystäväpalvelun ja hallituksen jäsenenä minulle kuuluu erilaiset käytännön juhlajärjestelyt, seppelpartiot haudoille ja muistomerkeille juhlapäivinä. Vapaaehtoistyöhön menee keskimäärin 10-20 h/kk. Viimeiset veteraanit poistunevat lähivuosina ja jokin yksittäistapaus lienee vielä kymmenen vuoden päästä ja ne lienevät rintama Lottia.

6. Millaista palautetta olet saanut työstäsi?

Paras palaute ja hyvä mieli tulee siitä kun tietää ja näkee onnistuneen tehtävässä. Toki moni arvostaa sitä, että uhraa asioille paljon aikaa, jopa varojaan, siitä saa joskus kahvikupposen ja järjestö palkitsee joillakin pinsseillä, joka on ulkoinen merkki aktiivisesta toimimisesta asian parissa. Tämä on omantunnon asia ja velvollisuus, jos ei tätä tekisi, olisi huono omatunto!

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/

Mies yritti sahata tiensä sisään kauppaan Kajaanissa – poliisi keskeytti erikoisen murtoyrityksen

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Mies yritti sahata tiensä kauppaan Kajaanissa – koirapartio nappasi kaksitahtibensiinille haisevan tekijän

Kajaanissa koettiin erikoinen murtoyritys sunnuntain vastaisena yönä, kun poliisi sai hätäkeskukselta ilmoituksen miehestä, joka yritti päästä kauppaan sisälle moottorisahan avulla.

Partiot saapuivat paikalle pian puolenyön jälkeen ja havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan miehen juoksevan kaupasta poispäin. Koirapartio lähti miehen perään ja sai hänet kiinni lyhyen juoksukilpailun jälkeen – tekijä tuoksui vahvasti kaksitahtibensiinille.

Poliisin mukaan mies oli ensin yrittänyt murtautua sisään rikkomalla kaupan etuoven lasin. Kun tämä ei onnistunut, hän oli ottanut käyttöönsä moottorisahan ja sahannut reiän kaupan lastauslaiturin oveen. Siitäkään kautta hän ei kuitenkaan ollut päässyt sisälle.

Mies otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä ja kuljetettiin poliisivankilaan. Poliisi tutkii tapausta muun muassa törkeänä varkauden yrityksenä ja vahingontekona.

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – yksi menehtyi

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 25.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – poliisiauto osallisena takaa-ajotilanteessa

Laitilassa tapahtui perjantai-iltana vakava liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Onnettomuus sattui tilanteessa, jossa hälytysajossa ollut poliisi seurasi pakenevaa ajoneuvoa.

Lounais-Suomen poliisin mukaan takaa-ajo sai alkunsa kasitiellä Laitilassa noin kello 19.50, kun henkilöauto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä ja jatkoi matkaa Rauman suuntaan.

Kasitiellä, Joukahaisentien risteyksen kohdalla, pakeneva auto lähti ohittamaan autoletkaa poliisin seuratessa sitä hälytysajoa käyttäen. Samassa hetkessä autoletkassa ollut sivullinen henkilöauto kääntyi vasemmalle Joukahaisentielle suoraan hälytysajossa olleen poliisiauton eteen.

Poliisiauto törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen. Henkilöautoa kuljettanut mies menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta onnettomuuspaikalla. Autossa ei ollut muita matkustajia.

Koska poliisi oli osallisena onnettomuudessa, on tapahtuneesta kirjattu rikosilmoitus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Tapauksen tutkinta siirtyy Syyttäjälaitokselle, ja tutkinnan johtamisesta sekä tiedottamisesta vastaa Valtakunnansyyttäjä.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää, mutta jatkaa pakenevan auton kuljettajan tavoittamista.