Hallitus on pyytämässä eduskunnalta lupaa laskea valtion omistusosuutta Neste Oy:ssä ja Vapossa 50,1%:sta 33,4%:iin. Yli sen jäävä osakeosuus myydään Valtion Kehitysyhtiön, Vake Oy:n, kautta. Kriittiset kommentoijat eivät ole antaneet "kehitys"-sanan hämätä, vaan näkevät tässäkin valtion juoksevien kulujen kattamista, -ja aikeen jatkaa elämistä valtion tulot ylittävien menojen kanssa. Vake Oy sisältää myös ihan omia riskejään.
Hallituksen esitys omistusosuuksien alentamiseksi tulee eduskunnalle tänään keskiviikkona (25.05.). Oppositio on jo arvostellut esitystä:
Kyllähän tämä kaventaa eduskunnan budjettivaltaa. Päätäntävalta osinkojen myyntituloista siirtyy budjettitalouden ulkopuolelle, sanoi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson (vas.) eduskunnassa viime marraskuussa.
Taloussanomat 22.05.2017. Linda Pelkonen Iltasanomissa 24.05.2017.
Tarkastelemme, kuinka oikeassa Andersson on:
- Vake Oy on 100%:sesti valtion omistama, ja siitä vastaa omistajaohjauksesta huolehtiva elinkeinoministeri Mika Lintilä.
- Jos/kun hallituspuolueiden dominoima eduskunta myöntää em. omistusosuuden leikkaamisen, yli 33,4%:n menevä osakeosuus siirtyy Vake Oy:n omistukseen ja myytäväksi.
- Mitä Vake rahoillaan tekee, siitä päättävät vastaava ministeri, ja hallituksessa käytännössä pääministeri.
- Näitä päätöksiä ei enää tarvitse viedä eduskuntaan, kuten po. osakkeiden myyntipäätöksen kanssa tehtiin.
- Eduskunta on näin ohitettu valtion tuloihin ja menoihin liittyvässä kysymyksessä, toisinsanoen budjettivalta on tältä osin ministereillä.
- Kauppalehden uutisen mukaan osakeosuuksia koskeva päätös em. yhtiöiden osalta siirtää Vakeen 2,5 miljardin edestä valtion omaisuutta.
- Hallitus on käyttänyt Vake Oy:n rahoja, siis valtion omaisuuden myyntituloja, mm. sote-himmeliinsä: " Hallitus päätti puoliväliriihessä, että 90 miljoonaa euroa Ekokemistä tulleista rahoista suunnataan digi-sote-yhtiön kehittämiseen."
Vake Oy on toiminut vasta viime syksystä alkaen. Medialta asia on jäänyt vähemmälle huomiolle, mm. Juha Sipilän ja Anne Bernerin annettua niin paljon muuta mistä kirjoittaa.
Asetimme edellä kysymyksen, onko k.ed. Andersson oikeilla jäljillä kritiikissään? Lukija voikin muodostaa edellä kerrotun pohjalla oman käsityksensä.






