Kansainvälinen tutkimus islamistiväkivallasta (2017) paljastaa, että islamistiväkivallalla on vahva yhteys kahteen tekijään. Riskitekijöiksi tunnistettiin lännen interventionalismi, eli lännen sotilastoimien määrä ja aktiivisuus Lähi-Idässä ja muslimiväestön prosentuaalinen määrä iskujen kohteeksi valikoituvassa länsimaassa.
Väkivallan mittareina tutkimuksessa käytettiin islamistihyökkäysten määrää (2001-2017) ja islamistiväkivallan uhrien määrää (2001-2017). Tutkimuksen teki britannialaistutkija Noah Carl.
Islamistien väkivaltaisia iskuja voitaisiin tämän tutkimuksen tulosten perusteella ehkäistä siis vähentämällä lännen sotilasoperaatioita Lähi-Idässä ja pitämällä muslimiväestön osuus iskujen kohdemaan väestöstä mahdollisimman alhaisena. On kuitenkin kyseenalaista, löytyykö sellaista poliittista tahtoa, joka mahdollistaisi iskujen vähentämiseen vaadittavien päätösten toimeenpanemisen.
Rauhan saapuminen Lähi-Idän tulehduspesäkkeeseen lienee liikaa toivottu alueella, jolla on vuosituhantinen uskonnollisen nahistelun perintö ja samaan aikaan vaikuttaa siltä, että Euroopan Unionin päättävät elimet ovat syvästi sitoutuneita muslimiväestön mittaviin siirtoihin Eurooppalaisiin maihin siitä riippumatta mitä EU:n alaisuudessa olevat kansallisvaltiot tai niiden kantaväestöt asiasta ajattelevat.
Aiempi tutkimus jo osoitti, että Donald Trumpin kanta muslimisiirtolaisuuden suhteen on paljon lievempi kuin eurooppalaisen väestön, jonka enemmistö kannattaa maahanmuuton kieltämistä kokonaan muslimienemmistöisistä maista. Merkittävimmät eurooppalaiset poliitikot kuitenkin puhuvat jo talouspakotteista Unkaria ja Puolaa vastaan, jotka ovat kieltäytyneet siirtolaisten sisäisistä siirroista.
Talouspakotteet on raju keino, joka käyttöönotetaan viimeisenä keinona ennen sotilaallisia operaatiota, kuten Ukrainan kysymyksessä. Suomen ei kuitenkaan tarvitse pelätä talouspakotteita, koska meidän valtionjohtomme on tehnyt Suomesta siirtolaisten vastaanoton suurvallan sisäisten siirtojen osalta.
Lähteet:
