Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Kylläpäs Itä-Suomessa on alkanut tapahtua.
Kalergi-suunnitelman synnytyskipuja lupsakoiden karjalaisten tanhuvilla?
Asta voisi harjoitella vielä uutisen kirjoittamista.
Mies oli saanut teräaseella aiheutetun vamman, mutta tekijästä ei poliisilla ole tietoa. Oliko tekijä mies vai nainen? Ei tietoa. Oliko 7-vuotias ekaluokkalainen tai viehättävä blondi. Oliko 80-vuotias harmaahapsinen isoäiti. Ei tietoa? Oliko uhri tajuttomana tai unessa teon tapahtuessa.
Nyt on mahdollista, että teko menee avaruusaivokirurgien piikkiin suuren yleisen mielikuvissa.
Eikös Joensuukin ole täynnä matuja ja somaleita. En tunne niin hyvin Itä-Suomea, mutta suvaitsevaisuuden rutto on levinnyt kautta Suomen sinne missä vain sosialistit ja vihreät vaikuttavat, eikä bisnes nenäiset kokoomuslaisetkaan hankaa vastaan, puhumalltakaan keskustapuoluelaisista, jotka ovat ”syrjäytyneet” liberalismin tielle unohtaen alkiolaisen Santeri Alkio (1862-1930) Maalaisliiton perustaja ja ideologi ja sanomalehti Ilkan perustaja ja päätoimittaja vuodesta 1906-29. – alkuperäisen maalaisliittolaisen ja sittemmin keskutapuolueen aatteelliset ja henkiset ihanteet isänmaallisuudesta ja suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen säilyttämisestä ja vaalimisesta.
Joku voi muistaa vain sloganin ”kepu pettää aina” ja niin edespäin, mutta eipä sosiaalidemokraatitkaan jääneet soittelemaan lehdellä 1970-1980-lukujen nk. ”punamulta hallituksissa”, jossa silloisen keskustapuolueen johtoon tunnettiin hyvin vähää tyytyväisyyttä omien kannattajien eli sen ”perusleipä -porukan” keskuudessa tarkoitan maanviljelijöitä, sillä tuolloinen 1960-luvun lopun murrosaika oli myrkkyä maaseudulle ja paskassa rypeviä maanviljelijöitä pidettiin suorastaan vahinkoeläiminä tuottaessaan voivuoria, viljavuoria ja munavuoria, joista ruuan suureen määrään kyllääntyneet kaupunkilaiset pitivät pahimpana luonnonkatastrofina kun esim. itäisen rajan takana ei sikäläisten kolhoosien tarvinnut painia samojen ongelmien kanssa.
Yhtä kaikki, kaikki puolueet vihreitä lukuunottamatta ovat nyt EU-aikana hyljänneet alkuperäisen aatteeliset ”kotinsa” ja lyöneet laudat ristikolle ovien ja ikkunoiden eteen ja lähteneet EU:n kelkkaan kunnioittamaan globalismin ja rahamaailman isänmaattomia guruja, joille euroopan kansakunnat ovat vain ongelmajätettä, josta on päästävä eroon mitä pikimmin murehtimatta sen enempää ihmiskohtaloita, vaan eurooppaa hallitseva eliitti on sitä mieltä, että wanhat mööpelit on aika heittää somaleittain kerrostalon ikkunasta ulos
– huolta kantamatta siitä, jääkö joku suomi-huora tai vääräuskoinen orjakansan edustaja niiden alle – ja vaihtaa ne ”parempiin”, joita on helpompi käsitellä ja jotka näyttävät niin ”monikulttuurisilta”, ja siksi tulevat ”halvemmiksi” ja ”helpommiksi” käsitellä, sillä jo lahoavaa ja irvistävää ränkkyä voi huoletta potkaista pelkäämättä sitä, että se siitä ”kärsii” tai muutoinkaan ”naarmuuntuu”.