Mainos:

Syöpätapaukset lisääntyvät nuorten aikuisten keskuudessa Pohjoismaissa

Julkaistu 18.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Nordic-rekisteritutkimuksen mukaan 18:sta yleisestä syövästä 12 on lisääntymässä alle 50-vuotiailla aikuisilla Pohjoismaissa.

Kahdentoista 18 yleisimmästä syöpätyypistä todetaan yleistyvän alle 50-vuotiailla aikuisilla Pohjoismaissa. Riski on edelleen alhainen vanhempaan väestöön verrattuna — mutta nuorimmissa sukupolvissa on nähtävissä piirteitä, joita tutkijat pitävät erityisen huolestuttavina.

Ruotsin Karoliinisen instituutin tutkijat analysoivat yhdessä Pohjoismaiden syöpärekisterien kanssa NORDCAN-rekisteritietoja Pohjoismaiden aikuisista vuosilta 2003–2022.

Tulokset, jotka julkaistiin The Lancet Regional Health – Europe -lehdessä, osoittivat kasvun olevan suurinta paksusuolen-, munuais- ja kilpirauhassyövissä, joissa lisäys oli yli 2 prosenttia vuodessa. Paksusuolen syöpä lisääntyi kaikista nopeimmin alle 35-vuotiaiden keskuudessa.

Paksusuolen ja munuaisten syövät lisääntyivät enemmän nuorten kuin iäkkäämpien keskuudessa, kun taas kilpirauhassyöpä yleistyi suunnilleen samaa tahtia molemmissa ryhmissä. Yhteensä tämä tarkoittaa 9 174 ylimääräistä varhaista syöpätapausta: määrä nousi 47 491 tapauksesta vuosina 2003–2007 aina 56 665 tapaukseen vuosina 2018–2022.

Mainos:

Diagnostiikka selittää osan — mutta ei kaikkea

Tutkijat toteavat selvästi, että osa kasvusta johtuu terveydenhuollon aktiivisuudesta etsiä ja löytää enemmän tapauksia, erityisesti kilpirauhas- ja munuaissyövän kohdalla. Sama selitys ei kuitenkaan riitä nuorimpien paksusuolen- ja rintasyöpien kohdalla.

— Tuloksemme osoittavat selvän kaavan syövän ilmaantuvuuden kasvusta nuorten aikuisten keskuudessa. Vaikka syöpäriski nuorempien keskuudessa on erittäin alhainen vanhempaan väestöön verrattuna, nämä lisäykset ovat huolestuttavia, koska näiden kaavojen taustalla olevat syyt ovat edelleen suurelta osin tuntemattomia, sanoo Anna Johansson, syöpäepidemiologi ja dosentti Karoliinisen instituutin lääketieteellisen epidemiologian ja biostatiikan laitokselta sekä tutkimuksen pääkirjoittaja.

Paksusuolen- ja rintasyövän osalta tutkijat havaitsivat voimakkainta kasvua alle 35-vuotiailla nuorilla aikuisilla sekä korkeampaa ilmaantuvuutta nuorimmissa sukupolvissa. Johansson kuvailee tätä erityisen huolestuttavaksi, koska nämä sukupolvet todennäköisesti kantavat korkeamman syöpäriskinsä mukanaan vanhuuteen saakka.

Tutkimus on havainnoiva, eikä se pysty osoittamaan kasvun taustalla olevia syitä. Tutkijoilla ei ole käytössään yksilötason tietoja riskitekijöistä.

— Koska tietomme ovat havainnoivia ilman yksilötason tietoja riskitekijöistä, voimme vain spekuloilla näiden kaavojen taustalla olevilla syillä. Kasvavaa lihavuutta on ehdotettu mahdolliseksi myötävaikuttavaksi tekijäksi, mutta useita riskitekijöitä on todennäköisesti mukana, ja ne vaihtelevat kasvaintyyppien välillä, Johansson sanoo.

Keuhkosyöpä ja munasarjasyöpä vähenivät nuorten aikuisten keskuudessa, ja ihon melanoomatapaukset ovat laskeneet viimeisen vuosikymmenen aikana vuoden 2013 jälkeen. Johanssonin mukaan tämä on linjassa nuorempien sukupolvien vähentyneen tupakoinnin ja vähäisemmän auringolle altistumisen kanssa.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Rutto iski ihmisiin tuhansia vuosia ennen mustaa surmaa

Julkaistu 16.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Mustavalkoinen kaivauskuva kahdesta rinnakkain maassa makaavasta luurangosta, oikealla puolella arkeologinen mitta-asteikko.
Tutkimuksessa analysoitiin jäänteitä neljältä hautausmaalta Baikaljärven alueella, ja ruttoa löytyi 18:lta 46:sta tutkitusta yksilöstä.

Kauan ennen kuin musta surma pyyhkäisi Euroopan yli, rutto oli tavoittanut ihmiset Siperiassa. Baikaljärven läheisyydessä sijaitsevista haudoista tutkijat ovat löytäneet 5 500 vuotta vanhoja merkkejä bakteerista — vanhimpia, mitä ihmisistä on tähän mennessä löydetty.

Tutkijat sekvensoivat DNA:ta 46 yksilön hampaista, jotka oli haudattu neljälle hautausmaalle Angara-joen varrelle Baikaljärven luoteispuolelle. Yersinia pestis -ruttobakteerin jälkiä löytyi 18:lta heistä. Löydökset kattavat kaksi epidemiavaihetta, joiden välillä on neljästä kuuteen vuosisataa, joista ensimmäinen oli noin 5 500 vuotta sitten, kertoo Nature-lehdessä julkaistu tutkimus.

39 prosentin luku koskee tutkittua näytettä, eikä se kerro mitään siitä, kuinka suuri osa väestöstä kuoli. Ruttoa on vaikea havaita muinaisesta DNA:sta, ja useammat kuolleista ovat voineet olla tartunnan saaneita.

Varhaiselta bakteerilta puuttuivat klassisen kirppuvälitteisen paiseruton geenit. Sukulaisuusanalyysit osoittavat, että sisaruksia, serkkuja ja muita sukulaisia useiden sukupolvien ajalta kuoli ajallisesti lähekkäin, mitä kirjoittajat pitävät yhdenmukaisena ihmisestä toiseen tapahtuvan tartunnan kanssa.

Mainos:

Lapset kärsivät kovasti

Lapset kärsivät kovimmin kirjoittajien tulkinnan mukaan. Ust'-Ida I:n ja Bratskii Kamenin hautapaikoilla kuolleisuus piikkaa noin 7,5–11-vuotiaiden lasten keskuudessa, mikä on kuvio, joka puuttuu muilta alueen hautapaikoilta.

Kolme 4–9-vuotiasta tyttöä makasi yhteisessä haudassa Bratskii Kamenissa. Ruttobakteeri löytyi kaikilta kolmelta, ja kaksi heistä oli todennäköisesti serkuksia.

Arkeologi Rick Schulting, Oxfordin yliopiston professori ja yksi tutkimuksen kirjoittajista, on tehnyt kaivauksia alueella vuodesta 2010 lähtien. Ust'-Idan hautapaikka monine lapsineen on pitkään hämmentänyt häntä.

— Ust'-Idan hautapaikka on aina ollut meille mysteeri suuren lapsimäärän vuoksi, Rick Schulting kertoo Videnskab.dk-sivustolle.

Kirjoittajat pitävät todennäköisenä, että epidemiat alkoivat murmeleista saadusta tartunnasta. Murmelin hampaita on löytynyt hautalahjoina alueen vanhemmista haudoista. Tutkijat huomauttavat myös, että yhteisöt olivat pieniä metsästäjä-keräilijäryhmiä, ja esittävät, etteivät tiheät asutukset ja maanviljely siten olleet välttämättömiä edellytyksiä ruttoepidemioille.

Hendrik Poinar, McMaster-yliopiston evoluutiobiologi Kanadasta, joka on itse tutkinut ruton historiaa, sanoi Videnskab.dk-sivustolle pitävänsä löydöksiä merkittävinä. Se, miten bakteeri levisi ja kuinka tappava se oli, on edelleen erittäin epävarmaa, hän sanoi.

Ruttoa esiintyy edelleen Siperiassa ja naapurimaissa, ja murmelit voivat yhä levittää tartuntaa. Tautia voidaan nykyään hoitaa antibiooteilla, jos hoito aloitetaan viipymättä.

Muinais-DNA tukee goottien kertomusta vaelluksesta Skandinaviasta

Julkaistu 7.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Valkoisella hevosella ratsastava mies nostaa miekkansa sotureiden keskellä taistelussa roomalaisia sotilaita vastaan Otto Albert Kochin historiallisessa maalauksessa
DNA-tutkimus tukee goottien vaellusta Itä-Skandinaviasta. Tämä historiallinen maalaus kuvaa toisen germaanisen kansan taistelua Roomaa vastaan: Teutoburgin metsän taistelua vuonna 9 jKr.

Goottien oma kertomus pohjoisesta kotimaasta saa nyt tukea muinais-DNA:lta. Nykyisen Puolan alueella sijaitsevat haudat kätkevät ihmisiä, joiden syntyperä viittaa ensisijaisesti Itä-Skandinaviaan ja rautakauden Ruotsiin.

Löytö on peräisin laajasta geneettisestä tutkimuksesta, joka julkaistiin Naturessa 28. lokakuuta ja jonka osallistuneet yliopistot esittelivät 4. marraskuuta. Tutkijat sekvensoivat 712 muinaisen yksilön genomit ensimmäistä kertaa ja analysoivat ne yhdessä 4 099 aiemmin julkaistun genomin kanssa.

Heidän joukossaan on yksilöitä nykyisen Puolan alueen Wielbarkin kulttuurista, jotka elivät noin 2 000 vuotta sitten. Kulttuuria pidetään varhaisimpana Skandinavian ulkopuolisena jälkenä väestöistä, jotka todennäköisesti puhuivat itägermaanista kieltä – kieliryhmää, johon gootit kuuluivat.

Jäljet johtavat kohti Ruotsia

Analyysi osoittaa, että Wielbarkin yksilöiden genomit voidaan suurelta osin kuvata sekoitukseksi pronssikautista itäskandinaavista syntyperää ja rautakautista ruotsalaista syntyperää. Tutkijoiden mukaan tämä tukee muuttoliikettä eri alueelta ja eri väestöstä kuin se, josta länsigermaaniset kansat saivat alkunsa. Anglosaksien ja langobardien juuret viittaavat sen sijaan ensisijaisesti Jyllantiin ja Pohjois-Saksaan.

Mainos:

Kuva on yhteneväinen goottien oman perinteen kanssa. 500-luvulta peräisin oleva syntyperätarina sijoittaa heidän kotimaansa Skandinavian niemimaalle, ja tutkimuksen johtopäätöksissä tutkijat toteavat, että Wielbarkin kulttuurin löydökset tukevat myöhäisantiikin myyttiä vaelluksesta Itä-Skandinaviasta.

Itäskandinaavisella väestöllä itsellään on pitkä historia Pohjolassa. Tutkimuksen mukaan se saapui Ruotsiin noin 4 000 vuotta sitten, todennäköisesti Baltian alueelta, ja levittäytyi Skandinaviaan pronssikauden aikana. Tutkijat tunnistavat juuri tämän ryhmän todennäköisimmäksi kantajaksi kielelle, josta myöhemmin tuli germaaninen kieli.

Goottilainen identiteetti sulautti itseensä uusia kansoja

Gootit, jotka ilmestyivät myöhemmin etelämmäs, kantavat kuitenkin vain vähän geneettisiä jälkiä pohjoisesta. Ukrainan ostrogootit ja Iberian niemimaan visigootit osoittavat pääasiassa paikallista syntyperää. Kaksi iberialaista visigoottia erottuu joukosta sijoittuen balttilaiseen geneettiseen gradienttiin, joka viittaa Koillis-Eurooppaan, mutta ei nimenomaan Itä-Skandinaviaan.

Tutkijoiden mukaan kuvio sopii kaksivaiheiseen malliin goottien synnystä: ensin muutto pois Skandinaviasta, jota seurasi muiden ryhmien, mukaan lukien balttilaisten ja slaavilaisten kansojen, sulauttaminen goottilaiseen yhteisöön. Goottien kieli ja goottilainen identiteetti siirtyivät siten pitkälti kulttuurin kautta ihmisille, joilla ei ollut pohjoismaisia juuria.

Tutkimusta johtavat Kööpenhaminan yliopisto, Leidenin yliopisto ja Göteborgin yliopisto, ja siinä yhdistetään genetiikkaa arkeologiaan ja kielihistoriaan.

— DNA-sekvenssit eivät suoraan kerro meille, mitä kieltä ihmiset puhuivat. Mutta yhdistämällä muinais-DNA:ta kielelliseen ja arkeologiseen todistusaineistoon voimme alkaa jäljittää, miten kielet levisivät ja muuttuivat tuhansien vuosien aikana, sanoo Eske Willerslev, vastaava kirjoittaja ja professori Kööpenhaminan yliopiston Globe-instituutista.

Pienet ja suuret koirat vanhenevat eri tahtia

Julkaistu 2.11.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Suuri valkoinen koira ja pienempi valko-ruskea koira vastakkain aurinkoisella ruohikolla, jossa on pudonneita lehtiä.
Uusi tutkimus löytää merkkejä nopeammasta biologisesta vanhenemisesta suurilla koirilla verrattuna pienempiin. Kuvan koirilla ei ole todettua yhteyttä tutkimukseen.

Uusi yhdysvaltalainen tutkimus on selvittänyt, mitä koirien elimistössä tapahtuu vuosien kuluessa. Tutkijat etsivät vastauksia lemmikkikoirien verinäytteistä, ja tulokset tarjoavat uuden kuvan siitä, miten eri koirat vanhenevat.

Yhdysvaltalaisen Dog Aging Projectin tutkijat tutkivat 894 koiran verinäytteiden avulla, miten koirien DNA muuttuu iän myötä. Science-lehdessä julkaistut havainnot osoittavat, että suuremmat koirat ja uroskoirat vanhenevat nopeammin molekyylitasolla. Koska joistakin koirista otettiin näytteitä useita kertoja, tutkijat saivat 1 640 metylaatioprofiilia.

Metylaatio koostuu DNA:n kemiallisista merkeistä, jotka säätelevät geenien aktiivisuutta muuttamatta itse perintökoodia. Näiden merkkien avulla tutkijat rakensivat "epigeneettisen kellon", joka arvioi koiran biologisen iän. Koirilla, jotka olivat biologisesti odotettua vanhempia, oli myös suurempi kuolemanriski.

Ero suurten ja pienten koirien välillä oli erityisen selvä DNA:n liikkuvissa osissa, joita kutsutaan "hyppiviksi geeneiksi". Näiden alueiden merkit vähenivät nopeammin suuremmilla koirilla, mikä saattaa tehdä geeneistä aktiivisempia.

Mainos:

— Se viittaa siihen, että suurten koirien nopeampaa vanhenemista saattaa ohjata, ainakin osittain, näiden "hyppivien geenien" heikentynyt hallinta, sanoo Blaise Mariner, Arizonan valtionyliopiston tutkija ja tutkimuksen toinen kirjoittaja, yliopiston lehdistötiedotteessa.

Tutkijat viittaavat tähän mahdollisena selityksenä eliniän erolle. Se, ohjaavatko muutokset vanhenemista vai ovatko ne sen seuraus, on yliopiston mukaan edelleen avoin kysymys.

Läheisyys kissan kanssa yhdistetty parempaan mielialaan

Julkaistu 21.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Valkoruskea kissa, jolla on silmät kiinni, lepuuttaa leukaansa ihmisen kättä vasten lämpimässä sisävalaistuksessa.
Pienessä japanilaistutkimuksessa kissanomistajat, jotka viettivät enemmän aikaa kissojensa läheisyydessä, raportoivat enemmän positiivisia tunteita. Kuvituskuva.

Kissanomistajat, jotka viettävät enemmän aikaa lähekkäin kissojensa kanssa, ovat useammin positiivisella mielellä, osoittaa pieni japanilainen tutkimus. Tutkijat voivat kuitenkin vahvistaa vain yhteyden, eivät sitä, että kissa aiheuttaa paremman mielialan.

Kioton yliopiston tutkijat seurasivat 29 kissaa ja niiden 19 omistajaa kuukauden ajan. Osallistujat rekrytoitiin lentolehtisten ja sosiaalisen median kautta.

Läheisyyttä mitattiin pienillä Bluetooth-lähettimillä, eli BLE-majakoilla, jotka oli kiinnitetty kissojen pantoihin. Omistajien mielialoja arvioitiin kyselylomakkeilla ja heidän hormonitasojaan virtsanäytteiden avulla. Tutkijat havainnoivat myös, miten kissat käyttäytyivät omistajiaan ja vieraita ihmisiä kohtaan.

Tulokset, jotka julkaistiin tieteellisessä aikakauslehdessä iScience, osoittavat, että omistajat, jotka viettivät arkielämässään enemmän aikaa fyysisesti lähellä kissojaan, raportoivat enemmän positiivisia tunteita. Sitä vastoin kissanomistajuuden kesto vuosina tai kuukausina ei osoittanut vastaavaa yhteyttä tässä ryhmässä.

Mainos:

— Luulen, että monet kissanomistajat tuntevat sen lohdun ja rauhan tunteen, joka syntyy, kun kissa kiipeää syliin hakemaan huomiota, he alkavat silittää sitä ja kissa alkaa kehrätä tyytyväisenä, sanoo Saho Takagi, tutkimuksen vastaava kirjoittaja.

Oksitosiini ja kortisoli kissoilla ja niiden omistajilla

Tutkijat mittasivat myös oksitosiinia, sosiaalisiin suhteisiin liittyvää hormonia, sekä kortisolia, joka liittyy stressiin. Virtsan oksitosiinitasot korreloivat kissojen ja niiden omistajien välillä. Omistajilla, joiden kissoilla oli korkeammat oksitosiinitasot, oli alhaisemmat kortisोलitasot ja taipumus raportoida vähemmän negatiivisia tunteita.

Kissan oksitosiinitaso oli jopa vahvemmin yhteydessä omistajan negatiivisiin tunteisiin kuin omistajan oma oksitosiinitaso oli. Se ei tarkoita, että kissan hormoni hallitsisi ihmisen mielialaa tai että hormoni siirtyisi heidän välillään.

Tutkimus on pieni ja osoittaa vain yhteyksiä, joten syy-seuraussuhde jää epäselväksi. Yliopiston mukaan havainnot voivat silti selittää, miksi aiemmat tutkimukset kissanomistajuuden terveysvaikutuksista ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia: suhteen laatu näyttää merkitsevän enemmän kuin itse omistajuus.

Tutkimusryhmä haluaa nyt tutkia tarkemmin, miten kissat ja ihmiset vaikuttavat toisiinsa arkielämässä.

— Havaistomme viittaavat siihen, että tämä tunne saattaa osittain heijastua kissojen ja niiden omistajien välisessä hormonaalisessa yhteydessä, erityisesti oksitosiinin kautta, joka on hormoni, joka osallistuu vanhemman ja lapsen välisten siteiden sekä sosiaalisten suhteiden muodostumiseen, Takagi sanoo sylissä olevan kissan tuomasta rauhallisuuden tunteesta.