Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Maanpetturit ja musujen nuolijat käyneet häiriköimässä. Hienoa toimintaa kotimaan omien auttamiseksi. Musuthan saavat apua valtiovallalta runsain mitoin, toisin kuin kantasuomalaiset hätää kärsivät. Nykyhallitus vihaa omia hätää kärsiviä ja köyhempiä kansalaisiaan.
Hienoa toimintaa Odineilta auttaa suomalaisia todella hädänalaisia ihmisiä kristikunnan suurimpana juhlana, jos tässä vielä niin saa ja voi sanoa. Pienoinen ihme Turun ja suvakki -hallinnon taholta on se ettei sentään poliisi heti korjannut tälläistä ”valkoisen ylivallan provokaatiota” juoppoputkan pahnoille tiirailtavaksi. Kaiketi joulu vaikutti asiaan ja se, ettei sentään vielä kaiketi ”polpoittunut” poliisikunta kehdannut viedä sanan mukaisesti leipää suusta ja vaatteita päältä, vaikka tässä nykyisessä hölmöläisten maassa parhainta muotia onkin kulkea ilkosillaan ja olla niin pirkuleen eurooppalaisia.
Hieman vertailukohtana haluan tuoda julki sen, ettei ainoatakaan savupommia, ilkivallantekoa ja sokeaa väkivaltaa ilmennyt TÄMÄN tapahtuman aikana, vaikka tolppien juuriin kinttuaan nostamassa käyneet ratikaalit kuseskelivatkin kyseessä olevan ”natsien” touhut ja ”väärän väristen” ihmisten tukeminen lumessa ja pakkasessa. Tässäpä oli mallia punakaartilaisille, joka ei koskaan tule realisoitumaan kyseisen väkivaltakoneiston ”rattaille”, vaikka rautalangasta mallin vääntäisi.
Miten tällaista natsismia ja rasismia sallitaan tässä maassa? Kauheita nämä uusnatsien väkivaltaiset mielenosoitukset, kuten tässäkin taas nähdään. Sivullisia hakattu, autoja ja linja-autovarikkoja poltettu, poliiseja kivitetty sairaalaan, polttopulloja ja räjähteitä heitelty, ikkunoita ja paikkoja rikottu ja kaiken lisäksi on sota julistettu järjestäytyneelle yhteiskunnalle.
Sankariksi tämän kaiken kauheuden keskellä nousee tuntemattomaksi jäänyt kasvottoman yhteiskunnan uhri, pienen ihmisen oikeuksia sorotkoneistoa vastaan puoluustava kansalaisktivisti, joka henkensä uhalla ja seurauksista välittämättä nosti oikeudenmukaisuuden korkeimmaksi valokseen ja pelasti sodan jaloista nälkää näkevät, itkevät lapset liimaamalla tarroja tolppiin, jotta koko maailma voisi nähdä ja jäkipolvet muistaa. Ei koskaan enää, peli on nyt vihelletty poikki, me too!
T. Muraja on ilmeisesti uusi parodiahahmo. Työkenttää riittää, se on varma tässä muuten epävarmassa Orwellin nykymaailmassa.