Yhä useammat nuoret Suomessa sanovat tulevansa syrjityiksi tai sivuutetuiksi verkossa. Monille eristäminen jatkuu ryhmäkeskusteluissa ja muilla digitaalisilla alustoilla vielä koulupäivän päätyttyä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton toteuttamaan kyselyyn vastasi lähes 6 000 suomalaista 13–18-vuotiasta nuorta. Kaikkiaan 38 prosenttia sanoi kokeneensa digitaalista syrjäytymistä, mikä on 15 prosenttiyksikön lisäys vuoteen 2021 verrattuna.
Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei pääse mukaan ryhmäkeskusteluun, tulee sivuutetuksi tai että muut päättävät tarkoituksella olla vastaamatta. Järjestön tukipalveluiden koordinaattori Ida Sandholmin mukaan syrjäytyminen ulottuu usein koulun ja digitaalisten alustojen välille.
– Eniten erottuu se, että nuoret sanovat muiden jättävän tarkoituksella vastaamatta heille. Tämä kulkee usein käsi kädessä: se, mitä tapahtuu koulussa, jatkuu kotona eri digitaalisilla alustoilla, Sandholm kertoi Ylelle.
Kysely osoittaa myös selviä eroja ryhmien välillä. Hieman yli 16 prosenttia tytöistä sanoi kokeneensa syrjäytymistä, kun taas pojilla vastaava luku oli hieman alle 8 prosenttia. Nuorten joukossa, jotka mieltävät itsensä muunsukupuolisiksi – eli eivät tytöiksi tai pojiksi – luku oli 21,5 prosenttia.
Digitaalinen hiljaisuus voi vaikuttaa itsetuntoon ja johtaa eristäytymiseen. Sandholm varoittaa, että huonot ihmissuhteet voivat myös viedä nuorelta halun käydä koulua.
– Koska ihmissuhteet ovat yksi perusta sille, että haluaa mennä kouluun ja viihtyy siellä, huonot suhteet voivat johtaa tunteeseen, ettei kuulu joukkoon, Sandholm sanoo.
Aikuisia kehotetaan kysymään
Kyselyn mukaan nuoret haluavat enemmän keskustelua siitä, miten ihmisiä kohdellaan verkossa, sekä koulun jälkeistä toimintaa ja harrastuksia. Ennen kaikkea he toivovat, että aikuiset kysyisivät ja palaisivat aiheeseen, luoden useita mahdollisuuksia puhua asiasta.
Kun syrjäytymisen tunne muuttuu pitkäkestoiseksi, se voi Sandholmin mukaan tulla osaksi nuoren omakuvaa. Luvut viittaavatkin siihen, ettei kiusaaminen enää lopu koulupäivän päättyessä.
Maanpetturit ja musujen nuolijat käyneet häiriköimässä. Hienoa toimintaa kotimaan omien auttamiseksi. Musuthan saavat apua valtiovallalta runsain mitoin, toisin kuin kantasuomalaiset hätää kärsivät. Nykyhallitus vihaa omia hätää kärsiviä ja köyhempiä kansalaisiaan.
Hienoa toimintaa Odineilta auttaa suomalaisia todella hädänalaisia ihmisiä kristikunnan suurimpana juhlana, jos tässä vielä niin saa ja voi sanoa. Pienoinen ihme Turun ja suvakki -hallinnon taholta on se ettei sentään poliisi heti korjannut tälläistä ”valkoisen ylivallan provokaatiota” juoppoputkan pahnoille tiirailtavaksi. Kaiketi joulu vaikutti asiaan ja se, ettei sentään vielä kaiketi ”polpoittunut” poliisikunta kehdannut viedä sanan mukaisesti leipää suusta ja vaatteita päältä, vaikka tässä nykyisessä hölmöläisten maassa parhainta muotia onkin kulkea ilkosillaan ja olla niin pirkuleen eurooppalaisia.
Hieman vertailukohtana haluan tuoda julki sen, ettei ainoatakaan savupommia, ilkivallantekoa ja sokeaa väkivaltaa ilmennyt TÄMÄN tapahtuman aikana, vaikka tolppien juuriin kinttuaan nostamassa käyneet ratikaalit kuseskelivatkin kyseessä olevan ”natsien” touhut ja ”väärän väristen” ihmisten tukeminen lumessa ja pakkasessa. Tässäpä oli mallia punakaartilaisille, joka ei koskaan tule realisoitumaan kyseisen väkivaltakoneiston ”rattaille”, vaikka rautalangasta mallin vääntäisi.
Miten tällaista natsismia ja rasismia sallitaan tässä maassa? Kauheita nämä uusnatsien väkivaltaiset mielenosoitukset, kuten tässäkin taas nähdään. Sivullisia hakattu, autoja ja linja-autovarikkoja poltettu, poliiseja kivitetty sairaalaan, polttopulloja ja räjähteitä heitelty, ikkunoita ja paikkoja rikottu ja kaiken lisäksi on sota julistettu järjestäytyneelle yhteiskunnalle.
Sankariksi tämän kaiken kauheuden keskellä nousee tuntemattomaksi jäänyt kasvottoman yhteiskunnan uhri, pienen ihmisen oikeuksia sorotkoneistoa vastaan puoluustava kansalaisktivisti, joka henkensä uhalla ja seurauksista välittämättä nosti oikeudenmukaisuuden korkeimmaksi valokseen ja pelasti sodan jaloista nälkää näkevät, itkevät lapset liimaamalla tarroja tolppiin, jotta koko maailma voisi nähdä ja jäkipolvet muistaa. Ei koskaan enää, peli on nyt vihelletty poikki, me too!
T. Muraja on ilmeisesti uusi parodiahahmo. Työkenttää riittää, se on varma tässä muuten epävarmassa Orwellin nykymaailmassa.