Rautatieyhteyden saavat paikkakunnat kasvavat merkittävästi – ja pienemmillä yhteisöillä voi olla paremmat mahdollisuudet houkutella asukkaita. Uusi ruotsalaistutkimus osoittaa, että vaikutus säilyy ajan myötä.
Lundin yliopiston ja Ruotsin julkisen liikenteen tietokeskus K2:n tutkijat seurasivat tutkimuksessa 44 ruotsalaista yhteisöä, jotka saivat rautatieyhteyden 1990-luvulla, ja vertasivat niitä samankaltaisiin paikkakuntiin ilman rautatieyhteyttä 20 vuoden ajan.
Aseman saaneissa kaupungeissa väkiluku kasvoi noin 20 prosenttia verrattuna vertailupaikkakuntiin. Myös korkeakoulutettujen asukkaiden osuus nousi lähes kuudella prosenttiyksiköllä.
Suurempia kaupunkeja rataosuuksien varrella
Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan paikalliset ja alueelliset investoinnit rautateihin voivat vaikuttaa siihen, missä ihmiset päättävät asua. Pienemmille paikkakunnille asema voi helpottaa arkea tarjoamalla pääsyn työpaikkoihin, koulutukseen ja palveluihin läheisissä kaupungeissa.
— Juna-asemat ohjaavat siten väestön uudelleenjakautumista alueen sisällä, kun useammat ihmiset muuttavat rautatieyhteyden omaaviin kaupunkeihin niistä, joilla sitä ei ole, sanoo Carl-William Palmqvist.
Tutkijat havaitsivat myös, että väestönkasvu oli suhteellisesti suurempaa matalamman tulotason paikkakunnilla kuin varakkaammilla. Muuttoliike noudatti kuitenkin pitkälti olemassa olevia malleja: korkeamman tulotason paikkakunnat houkuttelivat enemmän suurituloisia asukkaita, kun taas pienituloisemmat paikkakunnat kasvoivat asukkailla, joilla oli vastaava taloudellinen profiili.
Tutkijat toivovat nyt voivansa edistää tietoon perustuvaa keskustelua uusien asemien avaamisesta ja rautatieyhteyksien tarjoamisesta pienemmille paikkakunnille tulevaisuudessa.
— Alueellinen laajentuminen on ollut ja on edelleen vahva trendi ja visio Ruotsissa, ja toivomme voivamme tarjota asianmukaista tietoa, jotta se tapahtuisi hyvällä tavalla, sanoo Palmqvist.
