Vaikeuksissa oleva Stegra, ruotsalainen vihreän teräksen hanke, joka tunnettiin aiemmin nimellä H2 Green Steel, tarvitsee edelleen lisää rahaa. Vain muutama kuukausi kesäkuun pelastuspaketin jälkeen hallitus ilmoittaa, että Pohjois-Ruotsin Bodenin terästehtaan loppuun saattaminen maksaa merkittävästi odotettua enemmän, ja samalla toimitusjohtaja vaihtuu.
Ilmoitus tuli keskiviikkona sen jälkeen, kun uusi omistajaryhmä ja hallitus olivat tehneet tarkastuksen ensimmäisen 100 päivänsä aikana. Stegra kirjoittaa, että lisäpääomaa tarvitaan, koska arvioidut kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin kesäkuussa oletettiin. Summaa ei täsmennetty.
Yhtiön mukaan kustannusten nousu johtuu pääasiassa merkittävistä kuluista, jotka aiheutuvat töiden uudelleenkäynnistämisestä sen jälkeen, kun niitä supistettiin pitkäksi aikaa aiemmin tänä vuonna, sekä inflaatiosta. Hallitus väittää, että tuotannon aikataulu pysyy ennallaan.
Hallituksen puheenjohtaja Leif Johansson myöntää, että tarvittava rahoitus ylittää sen, mitä he olivat toivoneet. Kun omistajat ottivat vallan kesäkuussa, he uskoivat rahojen riittävän, mutta eivät voineet sulkea pois lisätarpeen mahdollisuutta. Tänään hän sanoo uskovansa hankkeeseen vielä vahvemmin kuin silloin.
Mainos:
Yhtiö saa myös uuden johdon. Håkan Buskhe, Wallenbergin suvun sijoitusyhtiö FAM:n toimitusjohtaja ja Saabin entinen toimitusjohtaja, aloittaa toimitusjohtajana 1. marraskuuta. Pitkäaikainen toimitusjohtaja Henrik Henriksson astuu syrjään, mutta jää neuvonantajaksi.
Stegra on aloittanut keskustelut suurimpien osakkeenomistajien kanssa, jotka yhtiön mukaan ovat halukkaita osallistumaan toimiin pääoman turvaamiseksi. Uutta rahoitusta ei ole vielä tosiasiallisesti varmistettu.
Velkaa oli jo 3,3 miljardia euroa
Uusi rahoitusvaje iskee yhtiöön, jolla on jo valmiiksi raskas velkataakka. Vuoden 2025 aikana Stegran velka kolminkertaistui 979 miljoonasta eurosta 3,26 miljardiin euroon, ja sen tappiot olivat yhteensä 299 miljoonaa euroa. Yhtiöllä ei ole vielä tuloja terästuotannosta, ja se on ilmoittanut kaupallisen tuotannon alkavan vuonna 2027.
Kesäkuussa toteutettiin 1,4 miljardin euron rahoituskierros, jota johti Wallenberg Investmentsin johtama konsortio Wallenberg-ryhmän tultua osakkeenomistajaksi.
Veronmaksajat ovat jo alttiina riskeille. Vuoden 2025 aikana Ruotsin valtionkonttorin (Riksgälden) luottotakuita aktivoitiin 698 miljoonan euron edestä, ja niin kutsuttu vihreän teräksen hanke on saanut myös miljardeja kruunuja tukea Ruotsin energiavirastolta.
Keskustelut osakkeenomistajien, rahoittajien, kumppaneiden ja muiden sidosryhmien kanssa jatkuvat yhtiön mukaan. Stegra ei ole vielä kertonut, kuinka suuri uusi rahoitusvaje on.
Yhdysvaltain arkistoista peräisin olevat asiakirjat osoittavat, että jo 1960-luvulla Yhdysvaltain armeija kylvi pilviä Laosin yllä lisätäkseen sateita ja sabotoidakseen Pohjois-Vietnamin huoltoreittejä. Testi pidettiin salassa jopa Laosin viranomaisilta, ja kokeita seurasivat vuosia kestäneet operaatiot — kyseessä on vähän tunnettu sodankäynnin muoto, joka on dokumentoitu julkisesti saatavilla olevissa Yhdysvaltain arkistoissa.
Operaatio Popeyen avulla Pentagon pyrki pitkittämään sadekauden aiheuttamia esteitä Pohjois- ja Etelä-Vietnamin välillä liikkuville tarvikkeille. Tarkoituksena oli pehmentää teitä, aiheuttaa maanvyöryjä väylien varrella ja huuhdella joenylityspaikkoja pois. Pitämällä maaperän vettyneenä armeija pyrki haittaamaan kuljetuksia soluttautumisreiteillä vielä senkin jälkeen, kun sateet normaalisti lakkasivat. Välittömänä kohteena oli kuorma-autoliikenne, mutta operaation tarkoituksena oli häiritä huoltoa tekemällä kuljetusreiteistä käyttökelvottomia.
Suunnitelmaa kuvaillaan ulkoministeri Dean Ruskille osoitetussa muistiossa 13. tammikuuta 1967. Tuolloin puolustusministeriö pyysi lupaa siirtyä kokeiluista jatkuviin operaatioihin. Testi oli suoritettu lokakuussa 1966 Se Kong -joen laaksossa Bolovensin ylängön itäpuolella Etelä-Laosissa, maan viranomaisia kuulematta. Yhdysvaltain suurlähettiläs William Sullivan oli kuitenkin tiennyt testistä ja hyväksynyt sen. Muistion mukaan hanke pysyi tuntemattomana hyvin pienen Yhdysvaltain virkamiespiirin ulkopuolella.
Kirjoittajat itse korostivat, että päätös loisi ennakkotapauksen: sään muokkausta käytettäisiin operatiivisesti, ei vain kokeellisesti, ja sotilaallisiin tarkoituksiin taloudellisten tavoitteiden tai ihmisten hyvinvoinnin sijaan. Pohjois-Vietnamissa lisäsateet pahentaisivat pullonkauloja vesiväylillä, joilla siltoja ja lauttapaikkoja oli jo pommitettu. Laosissa Pentagon halusi pitää maaperän lähellä saturaatiopistettä kuivana kautena, joka kesti normaalisti marraskuusta huhti- tai toukokuuhun, ja estää kuljetukset matalien kahlaamoiden kautta.
Mainos:
Muistiossa raportoitiin yli 50 pilvenkylvökokeesta. Puolustusministeriön arvion mukaan 82 prosenttia käsitellyistä pilvistä tuotti sadetta pian kylvämisen jälkeen, ja sateen katsottiin vaikuttaneen merkittävästi teiden tekemiseen käyttökelvottomiksi. Asiakirjassa kuvailtiin myös sotilaallinen lisäetu: häiriintynyt tieliikenne voisi pakottaa kuorma-autot kerääntymään pullonkauloihin ja tekemään niistä alttiimpia ilmaiskuille. Testi oli kuitenkin suoritettu sadekauden aikana, eikä se antanut varmoja vastauksia siitä, kuinka hyvin samat olosuhteet voitaisiin toisintaa normaalisti kuivina kuukausina.
Sade ei aina pysynyt kohdealueella. Kerran käsitelty pilvi ajautui itään rajan yli Vietnamiin ja jatkoi sateen tuottamista. Eräs Yhdysvaltain erikoisjoukkojen leiri sai tällöin yhdeksän tuumaa sadetta, noin 23 senttimetriä, neljässä tunnissa. Kirjoittajat totesivat, ettei sateen määrää tai vaikutusalueen laajuutta voitu ennustaa tarkasti. Ainoa ehdoton hallintakeino oli keskeyttää kylvölennot.
Yli 2 600 pilvenkylvötehtävää
Kun Pentagon esitteli ohjelman senaatille vuonna 1974, se raportoi 56 kylvöä testin aikana ja suotuisan vasteen yli 85 prosentissa käsitellyistä pilvistä. Nämä luvut ovat peräisin myöhemmästä selvityksestä, kun taas tammikuun 1967 muistio raportoi yli 50 koetta ja 82 prosenttia sadetta tuottaneista pilvistä. Pentagonin mukaan operatiivinen vaihe alkoi 20. maaliskuuta 1967 ja päättyi viimeiseen lentoon 5. heinäkuuta 1972. Yhteensä lennettiin 2 602 tehtävää ja käytettiin 47 409 kylvöyksikköä. Vuotuiset kustannukset olivat noin 3,6 miljoonaa dollaria.
Lennot lähtivät Thaimaasta, ja niitä suoritettiin WC-130-säätiedustelukoneilla ja RF-4C-tiedustelukoneilla. Miehistöt etsivät nousevia ilmavirtauksia yksittäisten pilvien sisältä ja vapauttivat niihin kylvömateriaalia. Materiaali sai alijäähtyneet vesipisarat jäätymään, mikä vapautti lämpöä ja voimisti pilven kasvua. Kun pilvi myöhemmin romahti, syntyi saderuuro. Koneita ei käytetty yksinomaan pilvien kylvämiseen, vaan ne lensivät myös sää- ja valokuvatiedustelutehtäviä.
Pentagon totesi vuonna 1974, että pilvenkylvölennot suoritettiin WC-130-säätiedustelukoneilla. Kuvassa on myöhempi lentokonemalli, ei sota-aikainen tehtävä. Kuva: U.S. Air Force
Kylvöyksiköt kehitettiin Naval Weapons Centerissä Kalifornian China Lakessa. Pentagonin mukaan yksiköt ja tekniikat olivat samoja kuin julkisissa sateentekohankkeissa ja Stormfury-hurrikaanitutkimusohjelmassa. Menetelmä vaati sopivat pilvet ja tuuliolosuhteet; väärin sijoitettu tai liiallinen kylvö saattoi sen sijaan hajottaa pilvet. Vaikutus kesti normaalisti noin puoli tuntia ja enimmillään noin kuusi tuntia lähes ihanteellisissa olosuhteissa. Puolustustiedustelupalvelu (DIA) arvioi sademäärän lisääntyneen jopa 30 prosenttia rajoitetuilla alueilla, mutta ohjelman kokonaisvaikutusta sademäärään ja huoltoon ei ole tarkasti määritetty.
Siviileille aiheutuvia riskejä pohdittiin suunnitteluvaiheesta alkaen. Muistiossa varoitettiin, että sade kuivana kautena voisi häiritä maanviljelyä sekä kasvi- ja eläinkuntaa, ja että intensiiviset, pitkäkestoiset operaatiot voisivat aiheuttaa vakavia paikallisia tulvia. Maanviljelijät, jotka normaalisti kulkivat kuivuneiden joenuomien tai matalien kahlaamoiden kautta, voisivat kohdata odottamattoman korkeaa vettä. Kirjoittajat näkivät suoran yhteyden sotilaallisen menestyksen ja ei-toivottujen seurausten riskin välillä: mitä lähemmäs operaatio pääsi tavoitettaan pitää huoltoreitit kulkukelvottomina, sitä suurempi oli heidän huolensa vaikutuksista kohdealueiden ulkopuolella.
Julkisesta tutkimuksesta tuli salainen ase
Pyrkimys vaikuttaa säähän oli ilmaistu myös julkisesti. Silloinen varapresidentti Lyndon B. Johnson puhui 27. toukokuuta 1962 Southwest Texas State Universityssä vallasta, jonka sään hallinta toisi tullessaan.
— Se, joka hallitsee säätä, hallitsee maailmaa, Johnson sanoi.
Stormfury-ohjelmalla, joka käytti Pentagonin mukaan samantyyppisiä kylvölaitteita ja -tekniikoita, oli eri tarkoitus kuin sota-ajan operaatiolla. Ohjelma toimi vuosina 1962–1983, ja sen tarkoituksena oli heikentää hurrikaaneja kylvämällä niihin hopeajodidia silmänseinämän ulkopuolelle, Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimuslaitos NOAA kirjoittaa. Kokeita tehtiin neljässä hurrikaanissa kahdeksan päivän aikana. Neljänä päivänä tuulet heikkenivät 10–30 prosenttia, mutta tuloksia ei voitu erottaa luonnollisista muutoksista. Myöhempi tutkimus osoitti, että hurrikaanit sisälsivät liikaa luonnollista jäätä ja liian vähän alijäähtynyttä vettä, jotta menetelmä toimisi.
New York Times raportoi 3. heinäkuuta 1972, että Yhdysvallat käytti sateentekoa aseena. Kaksi päivää myöhemmin, Pentagonin selvityksen mukaan, lennettiin Operaatio Popeyen viimeinen tehtävä. Vuoden 1974 raportti senaatille antoi myöhemmin julkisen selvityksen siitä, miten sadetta oli käytetty huoltoreittien kimppuun hyökkäämiseen.
ENMOD-yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi 18. toukokuuta 1977, ja se tuli voimaan 5. lokakuuta 1978, kuusi vuotta New York Timesin artikkelin jälkeen. Se kieltää ympäristön muokkaamisen vihamielisessä tarkoituksessa, jos sillä on laajoja, pitkäkestoisia tai vakavia vaikutuksia.
Maailman palanut alue on vähentynyt pääasiassa savannien ja niittyjen tulipalojen vähenemisen vuoksi, kun taas äärimmäiset metsäpalot lisääntyvät useilla alueilla.
Huolimatta dramaattisista kesän otsikoista, huomattavasti pienempi osa maailman maa-alasta palaa kuin aiemmin. Satelliittitiedot viittaavat siihen, että vuosi 2024 saattaa olla maailmanlaajuisesti mitatun paloalan osalta alhaisin sitten mittausten alkamisen vuonna 2001, ja mahdollisesti jopa sitten vuoden 1900.
Tanskalainen ilmastokommentaattori Bjørn Lomborg koosti tietoja EU:n maailmanlaajuisesta paloseurannasta. Hänen laskelmiensa mukaan elokuun 19. päivään mennessä kokonaispaloala oli 41 prosenttia alhaisempi kuin vuosien 2012–2023 keskiarvo. Kaikki mantereet olivat alle omien keskiarvojensa, ja Afrikassa, Pohjois-Amerikassa sekä Etelä-Amerikassa kirjattiin ennätysalhaisia tasoja.
Copernicus vahvistaa laajemman laskusuuntauksen. Vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana maailmanlaajuiset biomassapaloista aiheutuvat päästöt olivat hieman alle 400 miljoonaa tonnia hiiltä, mikä on alin taso 24 vuotta kestäneen seurannan aikana.
Maailmanlaajuinen lasku on hyvin dokumentoitu
Science-lehdessä julkaistu merkittävä satelliittitutkimus osoitti, että maailmanlaajuinen paloala pieneni 24,3 prosenttia vuosien 1998 ja 2015 välillä. Lasku oli suurinta savanneilla, ja sitä ajoivat ensisijaisesti maatalouden laajentuminen ja tehostuminen.
Mainos:
Our World in Data näyttää saman pitkän aikavälin trendin 2000-luvun alusta lähtien. Suurin lasku on tapahtunut pensastoalueilla, ruohomailla ja maatalousmailla, kun taas Afrikan ja Aasian osuus on yleensä yli kolme neljäsosaa maailmanlaajuisista palaneen kasvillisuuden päästöistä.
Alueelliset katastrofit muokkaavat mediakuvaa
Palot Ranskassa, Espanjassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa ovat aiheuttaneet vakavia tuhoja ja evakuointeja. Ne eivät kuitenkaan osoita, että maailma kokonaisuudessaan palaisi enemmän. Uutistoimisto Associated Press huomauttaa, että ennätysalhaiset maailmanlaajuiset luvut ja entistä rajummat alueelliset maastopalot voivat esiintyä samanaikaisesti.
Ero on selvä, kun kaikki palanut maa erotetaan metsäpaloista. Savanni- ja ruohikkopalot kattavat maailmanlaajuisesti huomattavasti suurempia alueita. Metsäpalot voivat muuttua voimakkaammiksi, kalliimmiksi ja vaarallisemmiksi asutuilla alueilla ilman, että ne kääntävät maailmanlaajuista laskusuuntausta.
Lomborg kannattaa suoraa palontorjuntaa
Lomborg ei kiistä, etteivätkö korkeammat lämpötilat ja kuivuus voisi luoda suotuisia olosuhteita vakaville maastopaloille. Hän kuitenkin väittää, että ihmisiä suojellaan paremmin metsänhoidolla, hallituilla poltoilla, palokujilla ja nopeammalla sammutuksella kuin kalliilla ilmastopolitiikalla, jolla on hitaita ja epävarmoja paikallisia vaikutuksia.
Kuusi ruotsalaista merituulivoimahanketta saattavat vaatia noin 5,7 miljardia euroa (63 miljardia kruunua) valtion tukea vuosittain, arvioi Norjan teknillis-luonnontieteellisen yliopiston (NTNU) professori Jonas Kristiansen Nøland. Hän viittaa suureen kuiluun ennustettujen tuotantokustannusten ja nykyisten sähkön hintojen välillä.
Ruotsalaisessa talouslehti Affärsvärldenissä julkaistussa kolumnissaan Nøland kirjoitti, että kuusi tähän mennessä Ruotsissa hyväksyttyä merituulivoimalaitosta saattavat vaatia jatkuvia tukia, jos ne rakennetaan hänen laskelmissaan käytetyillä kustannus- ja sähkön hintatasoilla.
Hänen arvionsa 5,7 miljardista eurosta (63 miljardia kruunua) vuodessa vastaa noin 1 140 euroa (12 600 kruunua) jokaista ruotsalaista kotitaloutta kohden, jos tuki rahoitettaisiin valtion budjetista. Nøland arvioi myös, että hankkeiden kokonaisinvestoinnit voisivat nousta 90,5 miljardiin euroon (1 biljoona kruunua).
Kelluvat perustukset nostavat kustannuksia
Kaksi Ruotsin valtion energiayhtiö Vattenfallin suunnittelemaa hanketta, Vidar ja Poseidon, on tarkoitus toteuttaa kokonaan tai osittain kelluvilla perustuksilla. Nøland kuvailee tätä kalleimmaksi merituulivoiman muodoksi.
Mainos:
Hän viittaa Yhdistyneen kuningaskunnan viimeisimpään huutokauppakierrokseen, jossa kelluva merituulivoima sai sopimushintoja, jotka ylittivät 0,27 euroa (3 kruunua) kilowattitunnilta vuoden 2026 hintatasossa. Nølandin mukaan DNV on arvioinut vastaavia kustannustasoja Norjassa.
Tämä on professorin mukaan huomattavasti korkeampi kuin tuulivoimantuottajien saatavilla olevat markkinahinnat. Vattenfallin toimitusjohtaja Anna Borg on myös aiemmin todennut, ettei merituulivoima ole tällä hetkellä kaupallisesti kannattavaa markkinaehtoisesti.
Vertailu Yhdistyneeseen kuningaskuntaan
Nøland huomauttaa, että Ruotsilla on rajallinen kokemus merituulivoimasta verrattuna Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Vuoden 2025 lopussa Ruotsilla oli 0,2 gigawattia asennettua merituulivoimakapasiteettia, kun taas Yhdistyneellä kuningaskunnalla sitä oli 17 gigawattia, hänen esittämiensä lukujen mukaan.
Yhdistyneen kuningaskunnan suuremmat markkinat eivät ole automaattisesti johtaneet alhaisempiin kustannuksiin, Nøland väittää. Hän kirjoittaa, että jopa suuret brittiläiset hankkeet ovat kohdanneet taloudellisia vaikeuksia ja päättelee, että valtion tulisi olla varovainen pitkäaikaisten tukisitoumusten suhteen.
Keskustelu Ruotsin merituulivoimasta on usein keskittynyt konflikteihin asevoimien ja kalastusintressien kanssa. Nølandin mukaan keskeinen kysymys on sen sijaan hankkeiden sosioekonominen kestävyys.
Yhdeksän kymmenestä Ranskan maastopalosta on ihmisen aiheuttamia, sanoo pääministeri Sébastien Lecornu. Heinäkuun 6. päivän jälkeen 162 ihmistä on pidätetty epäiltynä tahallisesta palojen sytyttämisestä maan maastopalokauden aikana.
Lecornun huomautukset tekevät eron siihen, pidetäänkö paloja pelkästään sääilmiönä vai kysytäänkö, mikä ne todellisuudessa sytyttää. Omni-lehden mukaan maastopalokauden alkamisen jälkeen on rekisteröity yli 13 500 paloa.
Lecornu sanoi, että yhdeksän kymmenestä palosta on ihmisen aiheuttamia. Useimmat ovat seurausta huolimattomuudesta, kuten poisheitetyistä tupakan natsoista, grillauksesta tai ilman riittäviä varotoimia tehdyistä töistä. Jotkut tapaukset ovat kuitenkin rikoksia.
Nämä 162 pidätystä koskevat henkilöitä, joita epäillään maastopalojen tahallisesta sytyttämisestä. Lecornu kertoi ranskalaiselle BFMTV-kanavalle, että maastopalon tahallisesta sytyttämisestä voi seurata jopa 15 vuoden vankeustuomio.
Mainos:
Väite siitä, että inhimillinen toiminta on syttymisten keskeinen syy, on merkittävä keskustelussa, jossa suuret palot yhdistetään usein suoraan ilmastonmuutokseen. Lecornun luvut eivät tarkoita, että säällä, kuivuudella tai tuulella ei olisi merkitystä jo syttyneen palon etenemiselle. Ne kuitenkin osoittavat hallituksen mukaan, että syttymisellä on useimmissa tapauksissa konkreettisempi selitys: huolimattomuus tai tahallinen toiminta.
