Mainos:

Reijo Tossavainen: Ruotsille ja Suomelle puolustusliitto

Julkaistu 15.5.2019 – Kirjoittaja Toimitus

Vihollinen on Suomen itsenäisyyden aikana ja useimmiten ennen sitäkin tullut idästä. Tosin jotkut sanovat, että voihan se koukatakin. Se on kuitenkin lähinnä teoriaa ...

Ikävä kyllä Neuvostoliitto/Venäjä on paljon suurempi kuin kotomaamme Suomi. On ollut ja tulee olemaan. Siksi sen kanssa on jotenkin tultava toimeen.

Venäjä on ydinasevaltio. Maan sotilaallinen voima nojaa pitkälti tuohon hirvittävään tuhovoimaan. Muutoin Venäjä ei ole sotilaallisesti enää läheskään sama mahti kuin Neuvostoliiton aikana. Silti se on Suomelle vakava uhka.

Toki Suomen armeija ei ole enää mallia Kajander. Nyt sotilaillemme on tarjota muutakin kuin kokardi. Materiaalinen valmiutemme on siis paljon parempi kuin aikoinaan 30-luvun lopulla. Kaiken kaikkiaan sotilaallinen tasapaino on parempi kuin koskaan Neuvostoliiton aikoina. Suomi saa tositilanteesse liikkeelle armeijan, joka on eurooppalaisen mittapuun mukaan iso ja toimintakykyinen. Hyvä niin.

Mainos:

Se ei kuitenkaan riitä, ja siksi Nato-korttia vilautellaan. Neuvostoliiton hajottua Suomella oli historiallinen hetki liittyä Naton jäseneksi. Maan poliittinen johto eli silloin vielä suomettumisen aikaa, ja tilanne hukattiin.

Tänään on poliittista realismia todeta, että Naton jäsenyys ei ole mahdollinen vaihtoehto. Sen sijaan yhteistyö muutoin Naton kanssa on mahdollista, ja sitä on hyödynnetty melko hyvin. Niin tulee tehdä jatkossakin.

Sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa on myös pikkuhiljaa kehitetty. Ehkäpä Ruotsin myönteisyyttä on lisännyt se, että puolustusministeri Peter Hultqvistillä on suomalaiset sukujuuret.

Ruotsin juuri valmistunut puolustuspoliittinen selonteko esittää puolustusmäärärahojen nostoa. Lisää rahaa tarvitaan aiempaa isompien varusmiesmäärien kouluttamiseen ja materiaaliin. Silti Ruotsin armeija tulee olemaan vähäinen Suomen armeijaan verrattuna. Miesmäärällä mitattuna Suomi saa liikkeelle kolme kertaa isommat taistelujoukot.

Siitä huolimatta näen erittäin järkevänä, että Suomen ja Ruotsin sotilaallista yhteistyötä kehitetään. Näen jopa toivottavana jonkinlaisen sotilasliiton muodostamisen. Askel siihen suuntaan tuli juuri Ruotsin taholta. Jatkossa Ruotsilla on valmiutta lähettää Suomen avuksi yksi prikaati eli noin 5000 miestä.

...............

Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

10 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Väärä kuva
Väärä kuva
7

Suomalaisille äänestäjille on annettu väärä kuva siitä miten esim. Natoon liitytään perustuslain mukaisesti.

Natoon liittyminen edellyttäisi perustuslain muutosta, koska Suomen perustuslain mukaan sodasta päättää presidentti yhdessä eduskunnan kanssa.

Nato sopimuksen 5 artikalan mukaan, jos yhteen Nato maahan hyökätään, niin sitä pidetään hyökkäyksenä (armed attach ) kaikkiin Natomaihin.

Olisi syytä erikseen mainita että ”parlamentin hyväksyntä” edellyttää Suomessa perustuslaki muutosta, eikä vain ”normaalia parlamentin hyväksyntään”

Koko kansalle on annettu väärä kuva siitä, että mitenkä Natoon liitytään. Oikeasti se edellyttäisi tällä eduskuntakaudella sitä että asia julistettaisiin ensin kiireelliseksi 5/6 enemmistöllä ja sitten hyväksyttäisiin 2/3 enemmistöllä.

Perustuslain 94 § mukaan kansalainvälinen velvoite voidaan hyväksyä 2/3 enemmistöllä, jos se ei vaaranna valtiosäännön kansanvallan perusteita.

Perustuslain 93 § mukaan sodasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella.

Eli sodasta päättäminen on tavallaan kahden lukon takana. Kansa (kansavalta) on kahdessa eri vaaleissa valinnut henkilöt, jotka päättävät sodasta ( presidentin vaalit, eduskuntavaalit ). Sodasta päättäminen on pistetty kahden lukon taakse, koska siitä päättämistä pidetään kansanvallan perusteena.

Sota on niin iso juttu että sen takia se on pistetty kahden lukon taakse esim. Afganinin sodassa on kuollut yli 100 000 siviiliä. Afganistanin ja Irakin sodan on laskettu maksaneen 1600 miljardia Usalle. Afganistan on yksi maailman köyhimpiä maita ja suuri osa sen pinta-alasta on autiomaata. Olisi ihan eri juttu käydä sotaa jotain muuta valtiota vastaan.

Nato sopimuksen 5 artikalan mukaan, jos yhteen Nato maahan hyökätään, niin sitä pidetään hyökkäyksenä (armed attach ) kaikkiin Natomaihin.

Suomen kielessä järjestäytyneiden yhteisöjen aseellinen konflikti on sama asia kun sota, joten Suomen katsottaisiin olevan sodassa jos johonkin Nato maahan hyökättäisiin. Eli perustuslain 93 § kahden lukon systeemi poistuisi jos Suomi allekirjoittaisi Nato sopimuksen. Siksi perustuslain 93 § pitäisi muuttaa ennenkuin Suomi voisi liittyäNatoon. Nato sopimuksen hyväksymistä ei voida tehdä vain 94 § mukaisella 2/3 enemmistöllä, koska Nato sopimus vaarantaisi kansanvallan perusteita ( kahden lukon systeemi poistuisi).

Perustuslain 93§ muutos tällä eduskuntakaudella vaatisi ensin kiireelliseksi julistamisen 5/6 enemmistöllä ja sitten sen että eduskunta hyväksyisi sopimuksen 2/3 enemmistöllä.

Koska sodasta päättäminen on perustuslain ydintä, niin poikkeuslailla ei voida tehdä siihen poikkeusta:

Poikkeuslakien käyttämiselle on nykyisin voimassa merkittäviä
rajoituksia: niillä on lupa säätää vain rajattuja poikkeuksia
perustuslakiin, eikä niillä saa lainkaan puuttua perustuslain keskeisiin
ratkaisuihin, kuten perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuteen tai
eduskunnan asemaan korkeimpana valtionelimenä.

http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:poikkeuslaki

Sodalla tarkoitetaan Suomen kielessä:
Wikipedia:
Sota on järjestäytyneiden yhteisöjen välinen aseellinen konflikti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sota
Nato sopimus
Article 5
The Parties agree that an armed attack against one or more of them in
Europe or North America shall be considered an attack against them all….

http://www.nato.int/cps/en/natohq/official_texts_17120.htm
Perustuslaki 93 §
Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.
Perustuslaki 94 §
Kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Tulkinnassa on otettava huomioon myös perustuslakimyönteinen tulkinta, mikäli asia on tulkinnanvarainen, niin tällöin asiaa on tulkittava perustuslakimyönteisesti:

Perustuslakivaliokunnan mietintö 25 ( PeVM 25/1994 ):

Tuomioistuinten tulee valita perusteltavissa olevista lain
tulkintavaihtoehdoista sellainen, joka parhaiten edistää perusoikeuksien
tarkoituksen toteutumista ja joka eliminoi perustuslain kanssa
ristiriitaisiksi katsottavat vaihtoehdot. Tältä osin voidaan puhua
perustuslainmukaisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta
https://www.edilex.fi/mt/pevm19940025

Väärän kuvan antanut esim. Helsingin sanomat:
Nato ei vaadi kansanäänestystä, vaan laajaa kansallista tukea jäsenyydelle. Sen osoittamiseksi riittäisi esimerkiksi suurten puolueiden tuki hakemukselle. Suomessa jäsenyyden vahvistamiseksi tarvittaisiin joka tapauksessa kahden kolmasosan enemmistö eduskunnassa.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1395468694831

Urpiilainen Reijo
Urpiilainen Reijo
7

Sotilasliitto Ruotsin kanssa on myrkkyä Venäjälle. Se muuttaisi Suomen aseman kokonaan puolueettomutta Venäjän suuntaan näyttelevän politiikan. Suomi joutuisi ikivanhan kaavan mukaan Ruotsin etujen valvojaksi saamatta mitään merkittävää tukea Ruotsilta. Ja automaattisesti tähän asiaan kytkeytyisi Ruotsia pohjolan valtamaana pitävien eurooppalaisten tahojen sotkeentuminen Suomen asioiden holhoukseen kuten aina ennenkin. Käytännössä siitä lähtien, kun ruotsalaiset paavilta saamillaan valtuuksilla ottivat Suomen haltuunsa ja muodostivat meistä itäisen ortodoksisen kirkon vastaisen tulpan ja aikaansaivat periaatteellisen vihan suomalaisten ja venäläisten kansojen kesken. Muutoin ei suomalaissukuisten kansojen ja venäjän slaavilaisten kansojen välillä mitään vihanpitoa olisikaan. Silloin paavin valtaa, joka yllytti ruotsalaiset ristiretkillään keräämään miehet ja verot Suomesta venäläisten ahdisteluun uskontoa keppihevosena käyttäen, nyt sitten vastaa tämä unionin uusi uskonto. Taas suomalaisia usutetaan Venäjän kimppuun keksien kaikenlaisia verukkeita sen pahuudesta ja että muka Suomen velvollisuus olisi jälleen urhoollisesti seisoa eturintamassa Ruotsin ja sen takapiruvaltioiden EU:sa käydessä hegemoniakiistaa Venäjän kanssa.

Röhkäle
Röhkäle
7

Ruåtsi on epäluotettava kalifaatti. Täysin menetety paskamaa. Ei ikinä Ruotsin kanssa yhtään mitään liittoja. Länsirajalle kunnon muuri ja konekivääripesäkkeet 150 metrin välein.
Tossavainen on sitä ikäluokkaa joka aivopestiin svekomaaniksi ja ryssänpelkoiseksi.
Monessa muussa asiassa olen täysin Tossavaisen linjoilla.

anonymous racist
anonymous racist
7

Hieman omituista että ennen uutisointia Pohjoismaisen puolustusliiton sopimuksen solmimisesta, uutisoidaan entisen siirtomaaisännän valmiudesta lähettää prikaatin verran (offtopic: onks niillä kermaperseillä edes prikaatillista sotilaita, taitaa olla vaan ”sotilaita”) taistelujoukkoja itsenäisen Suomen maaperälle. Tulee vähän sellanen Jäättenmäki-sitaatin tunnelma, ”…tulivat pyytämättä ja yllättäen.”

Nestori Lundahl
Nestori Lundahl
7

” Ruotsilla on valmiutta lähettää Suomen avuksi yksi prikaati eli noin 5 000 miestä”.
Luultavasti 5 000 jotakin, mutta tuskinpa miehiä sentään. Onkohan siellä edes enää niin paljon miehiä?

Puolueeton
Puolueeton
7

Talvisotaan kai tuli 10000 ruotsalaista vapaaehttoista. Politiikallaan Ruotsi hattasi Suomen taistelua, kun tuki natseja.

600 vuotta puolustusliittoa Ruotsin kanssa luulisi opettaneen Tossavaista. Kun Venäjä on turvannut Suomen rajat olemme saaneet olla rauhassa. Tämä ei ole politikointia vaan historiaa.

Kukkiva Tölli
Kukkiva Tölli
7

EI KIITOS!

Elke Hari
Elke Hari
7

”Ollos huoleton, Börje ja Sven valveill on…”

Liisa Räsänen
Liisa Räsänen
7

(1)
Itse en puhuisi vihollisesta vaan valloittajasta. Onhan jo kansainvälisen oikeudenkin mukaan sodalla hankittu alue saatu laillisesti.

(2)
Kun luodaan uhkakuvia Suomen tulevaisuudesta, ei missään nimessä pidä tuollaista selvitystä teettää ulkomailla. Ei varsinkaan sotilasliitossa. Sehän on kuin antaisi talonsa avaimet rosvolle, että ei tarvitse rikkoa ovea, kun tulee varkaisiin.

(3)
Sodassa ystävästä voi tulla vihollinen ja vihollisesta ystävä. Yhdessä yössä. Näin kävi Suomen ja Saksan välillä edellisessä maailmansodassa.

Puolustusstrategiassa on erittäin olennaista varautua tähän mahdollisuuteen. Pitää kuitenkin ymmärtää että ystävät voivat pitää tällaista varautumista vihamielisenä eleenä, joten se pitää tehdä salassa.
— Voiko ystävillä olla salaisuuksia keskenään?
— Ovatko ystävät kaikessa samaa mieltä?

Löde
Löde
7

Parasta olisi hankkia YDINASE!
Ja ilmoittaa että hyökkääjää rangaistaan välittömästu!
Ei tule kukaan saatana kimppuun!

Vain kolmasosa amerikkalaisista tukee sotaa Irania vastaan

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 28.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Amerikkalaisten tuki sodalle Irania vastaan on laskenut noin kolmasosaan, ja selkeä enemmistö sanoo, ettei presidentti Donald Trump ole selittänyt Yhdysvaltain sotilaallisia tavoitteita.

Reuters/Ipsos-kysely toteutettiin verkossa valtakunnallisesti perjantaista sunnuntaihin 1 246 aikuisen keskuudessa, ja sen virhemarginaali oli plus-miinus kolme prosenttiyksikköä.

Noin kolmasosa vastaajista sanoi tukevansa sotaa Irania vastaan. Reuters/Ipsosin mukaan tämä oli alhaisin kannatusaste konfliktin alkamisen jälkeen. Tuki on pysynyt alle 40 prosentissa viiden kuukauden ajan.

Sota alkoi 28. helmikuuta Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyksillä Iraniin. Maaliskuun puolivälistä lähtien Reuters/Ipsos on kysynyt vastaajilta, tukevatko vai vastustavatko he sotilaallisia iskuja. Tuolloin 37 prosenttia sanoi tukevansa sotaa. Konfliktin alkaessa vastaava luku oli 27 prosenttia, kun taas 29 prosenttia ilmoitti olevansa epävarma.

Mainos:

Vastaajat pitävät tavoitteita epäselvinä

Kuusikymmentäyhdeksän prosenttia vastaajista, mukaan lukien neljä kymmenestä republikaanista, sanoi, ettei Trump ollut selittänyt selkeästi Yhdysvaltain sotilaallisen osallistumisen tavoitteita Iranissa.

Konfliktin aikana Trump on maininnut useita tavoitteita: iranilaisten auttaminen maan johdon kaatamisessa, Iranin ballististen ohjusten suorituskyvyn eliminointi ja Iranin ydinasehankinnan estäminen.

Valkoisen talon tiedottaja Olivia Wales sivuutti lausunnossaan vaihtelevat mielipidemittaukset ja sanoi Trumpin pysyvän sitoutuneena estämään Irania hankkimasta ydinasetta.

Bensiinin hinta ja poliittinen paine

Reuters raportoi, että konfliktissa on kuollut 18 Yhdysvaltain armeijan jäsentä. Tuhansia ihmisiä on kuollut Iranissa ja Libanonissa, missä Iranin liittolaisryhmät ovat taistelleet Israelin joukkoja vastaan.

Sota on ajoittunut samaan aikaan bensiinin hinnan voimakkaan nousun kanssa Yhdysvalloissa. Reuters raportoi, että valtakunnallinen keskihinta oli hieman yli 4 dollaria gallonalta, kun se ennen konfliktia oli noin 3 dollaria.

Trumpin yleinen kannatus nousi kyselyssä 37 prosenttiin, mikä on kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisenä kuukautena. Tyytymättömyys sotaan voi silti painaa presidenttiä ja republikaaneja ennen marraskuun välivaaleja, joissa puolue puolustaa niukkaa enemmistöään kongressissa.

Rekisteröityjen sitoutumattomien äänestäjien keskuudessa 36 prosenttia sanoi suosivansa demokraattien kongressiehdokkaita, kun taas 20 prosenttia suosi republikaaniehdokkaita.

Vuoden 2024 presidentinvaalikampanjansa aikana Trump lupasi pitää Yhdysvallat poissa pitkittyneistä sodista. Hän oli alun perin ennustanut konfliktin kestävän neljästä viiteen viikkoa.

Israel käyttää yli 45 miljoonaa dollaria tekoälypohjaiseen vaikuttajakampanjaan

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 20.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Israelin hallitus toteuttaa monen miljoonan dollarin kampanjaa vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen Yhdysvalloissa. Yli 45 miljoonan dollarin arvoinen sopimus sisältää tekoälyllä luotujen viestien massajakelua, konservatiivista mediaa ja verkkosisältöä, jonka tarkoituksena on ohjata suurten tekoälypalveluiden vastauksia Israel-myönteiseen suuntaan.

Miljoonia tekstiviestejä on lähetetty amerikkalaisille viime kuukausina lähettäjiltä, jotka piiloutuvat tavallisten etunimien, kuten Emman, Sarahin ja Johnin, taakse. He väittävät edustavansa ryhmää nimeltä Friends for Peace ja kysyvät muun muassa Yhdysvaltojen, Israelin ja Iranin välisistä suhteista.

Wall Street Journalin tutkimus, jonka Ynet on tiivistänyt, osoittaa, että viestit on luotu tekoälyn avulla ja rahoitettu Israelin hallituksen toimesta. Friends for Peace -nimellä ei puolestaan näytä olevan varsinaista organisaatiota takanaan: sanomalehti ei löytänyt rekisteröityä yritystä eikä voittoa tavoittelematonta järjestöä.

Viestit ovat osa laajempaa, yli 45 miljoonan dollarin arvoista sopimusta operaatiossa, jota johtaa Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Brad Parscale. Tekstiviestikampanjaa pyörittävä yritys Sparkfire oli saanut 6,5 miljoonaa dollaria toukokuun puoliväliin mennessä.

Mainos:

Parscalen ryhmä on myös rakentanut Israel-myönteisiä verkkosivustoja ja tuottanut postauksia sekä linkkejä, joiden tarkoituksena on luoda suotuisampia vastauksia Israelista tekoälypalveluilta, kuten ChatGPT ja Claude. Strategia ulottuu siten perinteistä mainontaa pidemmälle ja pyrkii vaikuttamaan myös siihen, mitä verkkomateriaalia tekoälymallit löytävät ja toistavat.

Monen miljoonan dollarin kampanja seuraa yleisen mielipiteen romahdusta

Kampanja käynnistyy tilanteessa, jossa näkemykset Israelista ovat heikentyneet jyrkästi Yhdysvalloissa. Pew Research Centerin tutkimus osoittaa, että 60 prosentilla amerikkalaisista oli kielteinen kuva Israelista maaliskuussa, kun vastaava luku oli 53 prosenttia vuonna 2025 ja 42 prosenttia vuonna 2022.

Tutkimuksen mukaan Israel on palkannut ainakin kuusi yritystä Yhdysvaltain vaikuttamispyrkimyksiin, ja noin kolmekymmentä ihmistä on rekisteröitynyt maan ulkomaisiksi agenteiksi. Kampanja sisältää myös yli 500 000 dollarin (437 000 euron) arvosta mainontaa konservatiivisen Salem Media -mediaryhmän kautta, jossa Parscale toimii strategiaylijohtajana.

Salem Media kiistää, että juontajille olisi maksettu tiettyjen näkemysten ilmaisemisesta Israelista, ja sanoo rahojen tulleen käytetyksi digitaaliseen mainontaan. Israelin kannattajat kuvailevat ponnistelua välttämättömäksi vastaukseksi Iranin ja palestiinalaismielisten ryhmien kampanjoille.

Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance kritisoi hiljattain jyrkästi osia Israelin hallituksesta Joe Roganin haastattelussa.

He yrittävät pitää sodan käynnissä loputtomiin, Vance sanoi Israelin viranomaisista, joita hän syytti pyrkimyksistä vaikuttaa Yhdysvaltain yleiseen mielipiteeseen ja horjuttaa sopimusta Iranin kanssa.

Israelin ulkoministeri Gideon Sa’ar sanoi viime vuonna, että vuoden 2026 budjetissa on varattu yli 700 miljoonaa dollaria maan kansainvälisen kuvan parantamiseen ja yleisen mielipiteen muokkaamiseen. Ulkoministeriö ei vastannut Wall Street Journalin kysymyksiin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.