Kaikki toki tietävät vasemmiston käsittämättömän kyvyn loukkaantua mitä syvimmin, mitä mitättömimmistä asioista? Liekö sitten hanavedessä jotain vai tekeekö aikamme henki ihmisestä herkkähipiäisen, mutta sainpa minäkin mieleni pahoitettua tänään. Arlan (sinistä) maitopurkin kylkeä koristi punaisin kehyksin ”Koristeltu” kuva ”Aamu-kissasta”, jonka suurin haave on olla lehmä…
En tiedä teistä, mutta minä yhdistin tämän välittömästi LGBT-normalisointipropagandaan ja monikulturistien ajatukseen siitä, että kun ”kissan laittaa navettaan, siitä tulee lehmä”. Pieni asia joka sai ajattelemaan…
Monikulttuurisuus on vaikuttanut tähänkin maahan varsin ikävällä tavalla. Omia perinteitämme ollaan silputtu ja uusia tuotu tilalle. Kantaväkeä kuolee sen aiheuttamiin ”lieveilmiöihin” kuukausittain ja ihmiset joutuvat pelkäämään terrori-iskua tapahtumissa aina joulurauhan julistamisesta marttaliiton myyjäisiin. Iskun riski on kuulemma olematon, vaan kuitenkin betoni-esteet raahataan yleisötapahtumiin ja uutta tiedustelulakia ajetaan ”terrorismin torjunnan” varjolla. Ainoastaan kansa ei saa antaa pelolle valtaa…
Tässä maassa haisee hapatus. Se on imeytynyt jokaisen kerroksen läpi ja tuntuisi löyhkäävän jo jokaisella nurkalla, sielläkin missä sitä ei odottaisi haistavansa. Peruskouluissa opetetaan Kaiken erilaisuuden hyväksymistä, käytännössä poikkeuksetta. Ei siis tule arvioida sitä, onko tämä ”uusi, erilainen ja ihmeellinen” mahdollisesti uhka vaikkapa yhteiskuntajärjestykselle tai kansalaisten turvallisuudelle. Palefacen kommunistioopperaa esitytetään ala-asteikäisillä ihmisen toukilla alueella, jonka pitäisi lähtökohtaisestikin olla ideologia-vapaa. Televisiomainokset ja ostareilla kuppi ojossa kerjäävät punaisen ristin ”hyväntekijät” syyllistävät meitä elintasostamme ja siitä, että me olisimme ikään kuin ryöstäneet jotakin pois kehitysmailta. ”Että maksas nyt moukka velkaa ja laita lantti lippaaseen!”. Jopa poliitikot alentuvat puhumaan ”meidän kaikkien maailmasta”, jokaisen tulijan taianomaisesta muuttumisesta suomalaiseksi ja siitä, kuinka meidän TÄYTYY auttaa ja kuinka monikulttuurisuus on rikkaus. Suomeksi, harhaanjohtajamme pakottavat meidät pelaamaan venäläistä rulettia ja ampumaan lopulta aivomme pellolle. Venäläinen ruletti kun ei toimi silloin, kun sitä pelaa yksin…
Jo pelkkä pintaraapaisu aiheeseen jättää mädän hajun kynnen alle, kuukausiksi! Tuo hapatus oli takavuosina jotakin sellaista, jolle minäkin olen joskus naureskellut pelkkänä typeränä, ohimenevänä villityksenä. Olen pitänyt sitä pelkkänä poliitikkojen keppihevosena, jonka avulla he käyttävät hyväuskoisia päästäkseen vallan kahvaan. Onkin paljastunut, että kyseessä oli ja on, todellinen trojan hevonen, jonka sisällä tänne kirjaimellisesti salakuljetetaan väkeä, joka tulee poistamaan Suomen sellaisena kuin me sen tunnemme. Vainoharhaiseksi minua on sanottu ennenkin ja tullaan sanomaan vastakin, mutta se on jo alkanut. Kulttuurimme pilkotaan palasiksi ja tuhotaan, yksilönvapauksiamme rajoitetaan ja täysin vierasta, väkivaltaista ja takapajuista kulttuuria ylistetään ”tämän metsäläiskansan pelastajana”. Suomessa ja sen kansassa on siis jotakin kriittisesti vialla, jos me tarvitsemme koko historiansa sotineen ja ”vääräuskoisia” murhanneen uskonnon liitännäisineen sitä pelastamaan…
Yhdysvallat sai, teurastettuaan ensin alkuperäiskansan pois tieltä, aikanaan ”parhaat palat” monikulttuurisuudesta. Se sai massoittain eurooppalaisia maahanmuuttajia, jotka rakensivat maan, nykyään kovin näennäisen, taloudellisen kukoistuksen. Kuitenkaan, edes siellä monikulttuurisuus ei toimi! Tästä tosin on kovin vaikea syyttää näitä suuria eurooppalaisia massoja. He kun eivät polta autoja, ryöstele omien kotikulmiensa kauppoja tai keiku rikostilastojen kärjessä. Yhdysvaltojen ongelmat monikulttuurisuuden kanssa asuvat jossakin aivan muualla, kuin aikanaan Euroopasta saapuneissa espanjalaisissa, irlantilaisissa, englantilaisissa, suomalaisissa, ruotsalaisissa jne… Herääkin kysymys: Kuinka kauan se kotoutuminen vie?!
Toinen troijan hevonen on sellaisenaan näkymätön, nimittäin ideologinen. Suvaitsevaisuuden, auttamisen ja valkoisen miehen häpeän naamioimana meille opetetaan, että me olemme huonoja ja pahoja, he ovat hyviä. Meidän kulttuurimme on paha ja heidän on hyvä. Me olemme väärässä ja he ovat oikeassa… Tämän nieleminen tuntuisi olevan itsestäänselvyys joillekin. Kuin matrix-elokuvan pillerit joita päähenkilö pysähtyi miettimään. Suomessakin osa pysähtyy miettimään ja siinä tapauksessa useimmiten jättää pillerin syömättä. Toinen osa taas syö pillerin hullun kiilto silmissä ja odottaa nirvanan avautumista.
Se pepsodent-hymyinen kusipää jota kansa syystä tai toisesta tahtoo äänestää, huijasi kaikkia! Samoin teki se kierrätysmateriaaleissa haahuileva taivaanrannanmaalari-hampputukka! Samoin teki se pikkutakissa patsasteleva, raveja pelaava, joviaaleja sutkauksia livautteleva, veritulppainen ”kansanmies”. Samaan kasaan, niin huijasi se maaseudun sotkutukkainen liikemieskin, joka tietystä kansanomaisuudestaan huolimatta on samanlainen monikulttuurisuuden, liittovaltion ja kansainvälisen talouseliitin aisankannattaja kuin muutkin edellä mainitut.
Monikulttuurisuus EI ole rikkaus, me EMME tienaa tällä ja mikä tärkeintä, sanoo se vihreä, sininen tai sinivalkoinen pelle sinulle mitä tahansa, tässä kansassa ja maassa ei ole sellaista vikaa, mitä ME ITSE emme pystyisi korjaamaan!
