Lapset, jotka pelkäävät hämähäkkejä, käärmeitä tai kuoriaisia, voivat silti tuntea vetoa luontoon. Duken yliopiston uudessa tutkimuksessa lasten pelko ei ollut yhteydessä heidän kiinnostukseensa luontoa kohtaan.
Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Duken yliopiston ja Pohjois-Carolinan osavaltionyliopiston tutkijat pyysivät 295:ttä 3–13-vuotiasta lasta kuvailemaan, kuinka paljon he pelkäsivät kymmentä eläintä: liskoja, käärmeitä, karhuja, susia, hämähäkkejä, lepakoita, lintuja, kissoja, muurahaisia ja kuoriaisia.
Lapset valitsivat myös kuvia puutarhoista, kodin lähellä olevista eläimistä ja matkakohteista. Lapsista 124 oli North Carolinan eläintarhassa Yhdysvalloissa ja 171 oli kouluvierailulla Lola ya Bonobossa, bonoboiden suojelualueella lähellä Kinshasaa. Kongolaiset lapset asuivat kaupungissa, eivät sademetsässä.
Eläinpelon ja kolmen luontokiinnostuksen mittarin – puutarhojen, kodin lähellä olevan luonnon ja luontomatkojen – välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä Yhdysvalloissa eikä Kongossa. Lapset, jotka pelkäsivät kuoriaisia, valitsivat perhosia ja kuoriaisia sisältävän kuvan yhtä usein kuin muut lapset.
Tutkija Vanessa Woods Duken evoluutioantropologian laitokselta sanoo, että tämä löydös oli yksi odottamattomimmista.
— Sen sijaan huomasimme, että tämä pelko voi elää rinnakkain yleisen luontoon kohdistuvan vetovoiman kanssa, Woods sanoo.
Eräs tyttö Kinshasassa kertoi pelkäävänsä seitsemää kymmenestä eläimestä, mutta sanoi silti tutkijoille:
— Pidän metsässä vierailemisesta. Siellä on puita, jotka suojelevat minua, tyttö sanoi.
Tutkimus osoittaa myös suuria eroja yksittäisten lasten välillä. Jotkut tunsevat jatkuvaa vetoa lajirikkaisiin ympäristöihin, kun taas toiset pitivät parempana järjesteltyjä ympäristöjä. Tutkijat tulkitsevat tämän viittaavan siihen, että kiinnostus luontoon saattaa muistuttaa temperamenttia, mutta se on heidän hypoteesinsa, ei vakiintunut synnynnäinen piirre. Tutkimus koskee kuvavalintoja ja itse raportoituja mieltymyksiä, ei sitä, miten lapset käyttäytyvät metsässä.
Seuraava askel on tutkia lasten reaktioita Duke Gardensissa, jossa villiä puutarhaa ja huolellisesti suunniteltua puutarhaa voidaan verrata. Woods päättää viestillä vanhemmille:
— Älä luovuta lapsesi suhteen, vaikka hän pelkäisi kuollakseen yhtä metsän olentoa. Silti on tilaa ihmettelylle, hän sanoo.
