Pääministeri Sipilä: Euroalueen uudistamisessa tärkeintä on vakauden turvaaminen

Julkaistu 21.3.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia
Pääministeri Juha Sipilä puhuu kolumnissaan euroalueen uudistamisesta.

Tällä viikolla pidettävä huippukokous keskittyy EU:n talous- ja rahaliiton uudistamiseen. Suomessakin on syytä tiivistää EMU:a koskevaa keskustelua ja katsoa siinä lyhyttä aikaväliä pidemmälle yhteistä näkemystä hakien. Näin pystymme parhaiten vaikuttamaan euroalueen uudistamisen suuntaan.

Suomelle EU:n toimintakyvyllä on iso merkitys. Vakaan kasvun ja työllisyyden kannalta sekä tuleviin kriiseihin varautumisen parantamiseksi on tärkeää, että talous- ja rahaliiton yhä hauraat kohdat korjataan.

Uudistustyön on perustuttava diagnoosiin siitä, mitkä ongelmat ovat euroalueen toimintakyvyn kannalta aitoja ja todellisia – ja mitkä puolestaan eivät.

Eurokriisin painavin opetus on, että rahoitusjärjestelmän vakaudella on suuri merkitys kansantalouden kestävälle kasvulle ja työllisyydelle.

Pankkiunionin rakentamisen käynnistäminen kesällä 2012 oli tärkeä virstanpylväs. Sen jälkeen on luotu yhteinen pankkivalvonta ja yhteinen päätöksentekoelin pankkikriisien ratkaisua varten. Painopiste euroalueen uudistamisessa on lähiaikoina pidettävä pankkiunionin viimeistelyssä ja vakautta tukevien tekijöiden vahkehottaavistamisessa. Mitään näennäisuudistuksia ei tarvita.

Pankkiunionin puuttuva pilari on yhä yhteinen talletussuoja, jonka on oltava riittävän vahva ylläpitämään luottamusta huonoinakin aikoina. Yhteiseen talletussuojaan voimme mennä, kun sovitut toimet pankkisektorin riskien vähentämiseksi on tehty.

Riskien vähentämiseksi on löydettävä ratkaisu kriisin ajalta periytyviin ongelmiin, kuten ongelmaluottojen suureen määrään ja niiden systemaattiseen supistamiseen.

Periytyviä kansallisia pankkiongelmia ei pidä sälyttää euroalueen yhteiselle vastuulle, vaan kukin maa ratkokoon ne itse. Tähän viime aikojen ratkaisut esimerkiksi Espanjassa ovat tähdänneet. Lisäksi valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys on katkaistava, ja sijoittajavastuuta on toteutettava pankkikriisien hoidossa täysimääräisesti.

Kriisin toinen opetus on se, että rahaliitossa tarvitaan sellainen yhteinen vakauttaja, joka pystyy ennalta ehkäisemään ja tarvittaessa lieventämään rahoitusmarkkinoilla syntyviä paniikkeja. Vuonna 2012 perustettu Euroopan vakausmekanismi (EVM) on toiminut pääosin onnistuneesti vaikeuksiin ajautuneiden jäsenvaltioiden vakauttajana.

Monet kaavailevat EVM:stä ”Euroopan valuuttarahastoa”. Nimilappua tärkeämpää on, mitä EVM tekee. Olennaista on vahvistaa sen toimintakykyä markkinapaniikkien ja kriisinehkäisyn varalta. EVM:n kykyä toimia joustavasti tehtävässään, esimerkiksi IMF:n käyttämillä valmiusluotoilla, on syytä vahvistaa.

Rahoituskriisien taustalta löytyy yleensä merkittävä makrotalouden epätasapaino, kuten kilpailukyvyn menetys ja/tai vaihtotaseen alijäämä. Tällaisten epätasapainojen ehkäisemiseksi tarvitaan jatkossakin jäsenvaltioiden talouspolitiikan seurantaa, jota on syytä yksinkertaistaa ja kohdentaa paremmin reformeja tukevaksi. Tavoitteena on oltava uudistusten edistäminen ja julkisen talouden kestävyyden parantaminen.

Euroalueen uudistamisessa on nähty jännitettä yhtäältä sääntöihin ja vakausmekanismeihin perustuvan ja toisaalta markkinakuriin perustuvan strategian välillä. Tämä vastakkainasettelu on liioiteltu. Sekä sääntöjä että markkinakuria tarvitaan: sääntöjen olisi pystyttävä normaalioloissa pitämään euroalueen maiden taloudenpito niin terveellä kannalla, että markkinakurin ja velkajärjestelyjen rooliksi jäisi toimia hyödyllisenä pelotteena, johon tarvitsisi turvautua äärimmäisen harvoin.

Euroalueesta ei tule liittovaltiota eikä tulonsiirtounionia, mutta – toisin kuin usein kuulee väitettävän – se ei myöskään hajoa vain sen takia, ettei siitä tule sellaista.

Ääripäiden välillä on realistinen kolmas tie: rahaliitto, jossa kaikkien osapuolten oma vastuu korostuu, ja se on samalla ehto yhteisten toimien lisäämiselle.

On hyvä muistaa, että Euroopan menestyminen on Suomen kannalta kaikkea muuta kuin yhdentekevä asia. Silloin, kun Euroopassa on ollut kriisejä tai talous on taantunut, Suomellakin on mennyt heikosti.

Silloin kun Euroopassa on vallinnut rauha ja talous on kasvanut, Suomella on mennyt hyvin. Sen vuoksi on myös Suomen ja suomalaisten oman edun mukaista varmistaa, että euroalue toimii hyvin ja täyttää tehtävänsä vakaan kasvun tukena.

Juha Sipilä

Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja

Lähde: Valtioneuvosto

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/

Mies yritti sahata tiensä sisään kauppaan Kajaanissa – poliisi keskeytti erikoisen murtoyrityksen

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Mies yritti sahata tiensä kauppaan Kajaanissa – koirapartio nappasi kaksitahtibensiinille haisevan tekijän

Kajaanissa koettiin erikoinen murtoyritys sunnuntain vastaisena yönä, kun poliisi sai hätäkeskukselta ilmoituksen miehestä, joka yritti päästä kauppaan sisälle moottorisahan avulla.

Partiot saapuivat paikalle pian puolenyön jälkeen ja havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan miehen juoksevan kaupasta poispäin. Koirapartio lähti miehen perään ja sai hänet kiinni lyhyen juoksukilpailun jälkeen – tekijä tuoksui vahvasti kaksitahtibensiinille.

Poliisin mukaan mies oli ensin yrittänyt murtautua sisään rikkomalla kaupan etuoven lasin. Kun tämä ei onnistunut, hän oli ottanut käyttöönsä moottorisahan ja sahannut reiän kaupan lastauslaiturin oveen. Siitäkään kautta hän ei kuitenkaan ollut päässyt sisälle.

Mies otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä ja kuljetettiin poliisivankilaan. Poliisi tutkii tapausta muun muassa törkeänä varkauden yrityksenä ja vahingontekona.

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – yksi menehtyi

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 25.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – poliisiauto osallisena takaa-ajotilanteessa

Laitilassa tapahtui perjantai-iltana vakava liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Onnettomuus sattui tilanteessa, jossa hälytysajossa ollut poliisi seurasi pakenevaa ajoneuvoa.

Lounais-Suomen poliisin mukaan takaa-ajo sai alkunsa kasitiellä Laitilassa noin kello 19.50, kun henkilöauto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä ja jatkoi matkaa Rauman suuntaan.

Kasitiellä, Joukahaisentien risteyksen kohdalla, pakeneva auto lähti ohittamaan autoletkaa poliisin seuratessa sitä hälytysajoa käyttäen. Samassa hetkessä autoletkassa ollut sivullinen henkilöauto kääntyi vasemmalle Joukahaisentielle suoraan hälytysajossa olleen poliisiauton eteen.

Poliisiauto törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen. Henkilöautoa kuljettanut mies menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta onnettomuuspaikalla. Autossa ei ollut muita matkustajia.

Koska poliisi oli osallisena onnettomuudessa, on tapahtuneesta kirjattu rikosilmoitus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Tapauksen tutkinta siirtyy Syyttäjälaitokselle, ja tutkinnan johtamisesta sekä tiedottamisesta vastaa Valtakunnansyyttäjä.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää, mutta jatkaa pakenevan auton kuljettajan tavoittamista.