Ruotsin kunnissa on havaittu epäiltyjä rekrytointiyrityksiä, huumekätköjä ja rikollisten tapaamisia urheilutiloissa. Uusi tutkimus osoittaa, että ongelmat koskettavat lähes joka viidettä kuntaa – paikoissa, joissa lasten ja nuorten pitäisi voida harjoitella turvallisesti.
Löydökset perustuvat Bonnier-omisteisen DN:n selvitykseen Ruotsin 290 kunnasta. Vastanneista 287 kunnasta 54 ilmoitti kokeneensa jengeihin liittyviä ongelmia kunnallisissa urheilutiloissa – lähes joka viides vastaaja. Vastaukset kerättiin 12. toukokuuta ja 1. heinäkuuta 2026 välisenä aikana.
30 kuntaa oli havainnut yrityksiä tai epäiltyjä yrityksiä rekrytoida lapsia ja nuoria. 29 kunnasta oli löydetty kätköjä, jotka sisälsivät muun muassa huumeita. Kunnat kuvailivat myös väkivaltaa, uhkailua, ilkivaltaa ja rikollisia, jotka käyttävät tiloja tapaamispaikkoinaan.
11-vuotiailta kysyttiin, halusivatko he töitä
Botkyrkan kyselyvastauksessa kuvataan, kuinka noin 20-vuotiaat nuoret aikuiset kysyivät 11-vuotiailta, halusivatko he töitä. Lapset pelästyivät ja juoksivat kotiin.
Haningessa huumekätköjä on löytynyt kukka-altaista, roskakoreista ja yleisistä vessoista, mutta myös kattojen alta ja tekonurmen alta. Ongelmat eivät rajoitu vain suurkaupunkeihin ja niiden ympäryskuntiin: myös pienemmät kaupungit, kuten Sala ja Bollnäs, ovat raportoineet ongelmista.
Ruotsin poliisiviranomainen korostaa, että rikolliset voivat lähestyä nuoria myös urheilukentillä. Toukokuussa virasto kuvaili lähestymistapoja Huddingen Stuvsta IP:llä ja Solnan Skytteholms IP:llä, jotka oli tulkittu yrityksiksi saada lapset tekemään rikoksia. Sitä, mitä näissä kahdessa tapauksessa oli tarkalleen ottaen tapahtunut, ei ollut kuitenkaan täysin vahvistettu.
— Missä ikinä nuoret ovatkin, siellä ovat myös ne, jotka haluavat vetää heidät mukaan rikollisuuteen – tämä pätee niin verkossa kuin fyysisissä ympäristöissä, sanoi Solnan kunnallispoliisi Raoul Silverbring.
Lisää aikuisia ja vähemmän piilopaikkoja
Haninge on vastannut tilanteeseen lisäämällä aikuisten läsnäoloa, parantamalla valaistusta ja karsimalla pensaikkoja. Muita kuntien toteuttamia toimenpiteitä ovat vartijat, etsivä nuorisotyö, lukot, hälyttimet ja parempi suojaus luvatonta pääsyä vastaan, sekä tiiviimpi yhteistyö poliisin, sosiaalitoimen ja paikallisten seurojen ja yhdistysten kanssa.
Poliisi kehottaa aikuisia, jotka ovat huolissaan lapsen ajautumisesta rikollisuuteen, hakemaan apua välittömästi poliisilta, sosiaalitoimelta tai lapsen koulusta.
Eihän tuo tutkimus voi pitää paikkaasa. Että muka korkeamman älykkyyden omaavat kannattavat integraatiota. Sillä juuri korkeamman älykkyyden omaavat muistavat historian (Rooman ja Amerikan yhdysvallat) jossa integrattiota kokeiltiin laajamittaisesti. Ja he näkevät mihin se johtaa jälleen kerran nyt EU:n ja sen integraation seurauksena. EU on toinen Rooma joka romahtaa omaan mahdottomuuteensa hyvin nopeasti.
Taitaa olla taas niitä puna-vihreiden sorvaamia tutkimuksia.
Ja miksi muuten partiootit aina kategorioidaan rasiteiksi? Voihan mustakin tai maahanmuuttaja olla rasisti samassa väittelyssä jossa valkoinen on realisti.
Kun 1960-luvulla media kertoi suomalaisillekin, että USA:n etelävaltioissa on yhä rotusortoa, aivan kaikki suomalaiset olivat siitä närkästyneitä. Kun kysyi älykkäältä tai tyhmältä, sai saman vastauksen: Rotusorto paha. Jos jatkoi kysymällä Suomen mustalaisista, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: ”Se on eri asia!”
Täytyy toki myöntää, että älykkäimmät hiffasivat juonen, ja vastasivat: ”Heh heh.” Koulutetuilla ja sanavalmiimmilla, siis ehkä älykkäämmillä, on eri suhtautuminen rotuihin tms.?
Koulutetummat, usein siis varakkaamat, myös välttävät asumasta samoissa kerrostaloissa maahanmuuttajien kanssa, joten ovat jo lähtökohtaisesti eri levellillä. Arkisessa tilanteessa tavis-suomalaisen kohtaama maahanmuuttaja ei ole tod.näk. professori, ja samalla todennäköisyydellä suomalainen professori ei asu korttelissa, jossa 50% tai edes 5% asukkaista on kehitysmaista.
Oxford-bimbo kysyy: ”Haluatko asua kehitysmaalaisen naapurissa?” Tavis, jonka naaputi on mamu, vastaa reaalielämään liittyvään kysymykseen, professori ottaa kantaan ikäänkuin periaatteeseen. Vastauksia ei voi rinnastaa.