Kansaneläkelaitoksen ylläpitämä sosiaalivakuutus.fi kertoo joka viidennen 18-24 suomalaisnuoren olevan perustoimeentulotuen piirissä. 7,3% Suomen väestöstä sai vuonna 2017 toimeentulotukea ja 29% hakijoista oli alle 25 vuotiaita.
Asiantuntijat ovat huolissaan nykyisestä kehityksestä. Monelle nuorelle toimeentulotuki on luonteensa mukaisesti lyhytaikainen etuus mutta nuorista kuitenkin alati kasvava joukko jää pitkäksi aikaa tuen varaan. Kelan johtava tutkija Minna Ylikännö näkee murheellisenä myöskin opiskelevien nuorten osuuden toimeentulotuen saajista:
- Aika moni nuori hakee toimeentulotukea myös opiskelijan statuksella. Näin ei pitäisi olla, koska opintotuki on opiskelijalle ensisijainen tukimuoto.
Nykyisin opintotuki koostuu pääasiassa opintolainasta ja sen valtiontakauksesta ja tämä saattaa Ylikännön mukaan nousta liian suureksi kynnykseksi. Toimeentulotuki voikin osoittautua korkoa kasvavaa opintolainaa houkuttelevammaksi.
- Voi kysyä, ajaako opintotukijärjestelmä nuoria toimeentulotuelle?
Myöskin tukien saamisessa opintojen jälkeen on eriarvoistavia tekijöitä. Esimerkiksi lukiosta valmistuville omavastuuaika työttömyysturvan kohdalla on pidempi kuin muille. Lukiosta valmistuva saa työttömyysturvakorvauksia vasta viiden kuukauden päästä valmistumisestaan, kun taas ammattikoulusta valmistuva saa tukea normaalin omavastuuajan jälkeen. Ammattikoulusta valmistuvilla omavastuuaika on tällöin viisi vuorokautta.
Omavastuun tarkoituksena on Kelan mukaan ohjata nuoria joko työelämään tai opiskelemaan. Kumpikaan tavoitteista ei kuitenkaan toteudu, jos nuori ei selviä yksin eikä saa tukea itsenäisen elämän aloittamiseen. Tuen saamisessa onkin ongelmia, sillä tiedonkulkuväylät kunnista Kelaan puuttuvat. Ongelma on ollut olemassa ennenkin, mutta tilanne on vaikeutunut entisestään perustoimeentulotuen siirryttyä kunnilta kansaneläkelaitokselle. Kelan tutkija Hanna-Mari Heinosen mukaan syy siihen, ettei tuen tarpeessa olevia nuoria löydetä johtuu nimenomaan tiedonkulun ongelmista.
- Kelaan kertyy asiakkaista paljon tietoa, mutta se ei siirry kuntiin. Kelasta kuntiin on suora verkkoyhteys, mutta kunnista Kelaan sellaista ei ole.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Pasi Moision mukaan arviolta 20-40 % toimeentulotuen hakijoista tarvitsee toimeentulotuen lisäksi muuta sosiaalityön tukea ja palveluja. Hänen mukaansa toimeentulotuen yhteys kunnan sosiaalityöhön ja palveluihin on Kela-siirron myötä heikentynyt.
Lähde: sosiaalivakuutus.fi
”Kelaan kertyy asiakkaista paljon tietoa, mutta se ei siirry kuntiin. Kelasta kuntiin on suora verkkoyhteys, mutta kunnista Kelaan sellaista ei ole.” Kaksi byrokratiahirmua pompottelevat tapauksia toisilleen. Suunnatkin ovat menneet jo sekaisin.
Ehdotus: laitetaan nuoret ym, köyhät rakentamaan omakustannushintaan itselleen edullisia asuntoja. Yhteiskunta tarjoaisi teknisen suunnittelun, tontit, tarvikkeet ja välttämättömän ammattilaisavun. Rakennusliikkeiden tai kiinteistösijoittajien välistävetäjät eivät näin pääsisi imemään sosiaalibudjetteja kuiviin asumistukien kautta ja tempputyöllistymisestä olisi nuorille itselleen konkreettista hyötyä. Tietyt oikeistopiirit eivät tätä tietenkään sallisi, sillä tukiloukussa elävä ”ilmaisen” työvoiman reservi on heille jotakin syystä tärkeä.
Koska opiskelijat ovat kanta-suomalaisia valkoihoisia nuoria terveitä miehiä ja naisia, joiden tehtävänä on kouluttatua ja pätevöityä ammattiin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman pienellä valtion rahallisella avustuksella (lainalla), jotta he valmistuvat suomalaiseen työelämään tuottamaan mutiaisten -tuotetta, jolla elätetään haittamaahanmuuttaja mustia nuoria terveitä miehiä ja naisia, joiden tehtävänä ei ole yhtikäs mitään kouluttautus ja valmistautua ammattiin, jolla elättäisivät itsensä ja kartuttaisivat kansantuotetta, jolla rahoitettaisiin koko Suomen bruttokansantuotetta, jolla kustannetaan suomalaisten lapsiperheiden, eläkeläisten, köyhien, asunnottomien, alkoholistien, yksinhuoltajien, lasten, nuorten, vammaisten, sairaiden ja syrjäytyneiden sosiaaliturva ja ravinto, jotta tätä maata voisi kutsua hyvinvointivaltioksi, joka arvostaa ja kunnioittaa valkoisen kansakuntansa hyvinvointia ja elämää, joka takaa ihmisarvoisen elämän, jossa on varaa rakentaa itselleen elämä, joka ei ole kärsimystä päivästä toiseen ja senttien laskemista saadakseen ruokaa perheelleen eläen jatkuvassa huolen tilassa, jonka tunnelin päässä ei näy valoa, vaan riiput jatkuvasti löysässä hirressä samaan aikaan kuin mutiaiset elävät kuin kroisokset maassa, jonka hyväksi he eivät ole koskaan tehneet mitään, eivätkä tule koskaan tekemään vaan jättävät kuin rotat laivan kun hillotolppa lahoneena kaatuu omia aikojaan liian raskaan kuorman alle, jota eivät kuormituksellaan kaataneet suomalaiset, vaan vieraat loiset, jotka jättävät kuin lapamadot kuolleen isäntänsä persereiästä paeten etsiäkseen tilalle uuden lihavan ja ahkeran isännän.
Tänä päivänä opiskelijat eivät halua ottaa opintolainaa koska he tietävät jo opiskelun alussa etteivät tule ko. ammattiin valmistumaan vaan haahuilevat seuraavat 10 vuotta etsien itselleen ”mukavaa työtä”.
Ennen vanhaan otettiin vastuuta itsestä jo nuorempana sillä seurauksella että tuleva ammatti oli katsottu valmiiksi jo yhdeksännellä luokalla. Sen jälkeen siihen tähdättiin opiskelemalla. Ja poikkeuksetta 21-24 vuotiaana oltiin valmistuttu. Ja sitten etsittiin työpaikka sekä maksettiin laina takaisin. MIkä ei ollut mahdotonta kun tiesi että muitakin töitä pystyy tekemään kuin oman alan töitä.
Ja sitten kun oltiin 30 vuotiaita niin perhe oli jo tehty, lapset usein kouluikäisiä ja talostakin maksettu valtaosa. Oma elämä alkoi 30 ikävuoden jälkeen. Ja ne nuoruusvuosien hölmöilyt, niitä ei siinä vaiheessa tarvinnut enää toistaa.
40 vuotiaina oltiin velattomia ja silloin pääsi jo harrastamaan mitä ikinä halusi eikä taloudellinen tilanne asettanut esteitä. Ja kaiken takana oli kaksi yksinkertaista asiaa: opiskele tehokkaasti ja elä valmistumisen jälkeen kaksi vuotta opiskelijabudjetilla. Kun nämä kaksi asiaa teki niin sen jälkeen ei ole ollut rahasta pulaa.
Nykypäivän oiskelijabudjetit ovat niin isoja että harva työssäkäyvä pystyy itseensä laittamaan moisia summia rahaa. Normaalin perhetalouden ruokamenot ovat 210-250e/kk. Ja aina nousee niskavillat pystyyn kun kuulee nuorten sanovan:”Minä en kokkaa…”. No, minä kokkaan ja säästän.
Ottakaa lainaa ja opiskelkaa tehokkaasti. Sen jälkeen ei ole välin putoajia eikä syrjäytyneitä.
Onneksi en näe lopullista romahdusta. Vittumainen aikakausi tulee, se on jo väistämätön. Säälin jälkipolvia, mutta nyt näin välinpitämättömänä ihmisen se on ihan sama.
Se mitä tuetaan se lisääntyy.