https://nykysuomi.com/nakokulma-aanestajat-teita-viedaan-kuin-passia-narussa/

Yleinen

Näkökulma – Äänestäjät, teitä viedään kuin pässiä narussa!

Päivitetty 17.8.2017, Julkaistu 17.8.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Kuinka kauan? Kuinka kauan jaksatte uskoa vanhoihin joskus kymmeniä vuosia sitten tapahtuneisiin vaalilupauksiin?

Edelleen maaseudulla äänestetään Keskustaa. Sipilän johtamaa Keskustaa, joka on kussut silmään jokaista maaseudun äänestäjäänsä. Sipilä joka on pakkomyynyt jokaiselle mummolle ja papalle hemmetin hienon paskalaitoksen. Tässä kiitos äänestäsi, sponssasit juuri sipilän sukua 10 000€/ kpl. Sipilä joka uhkaili Ylen hiljaiseksi, Sipilä jonka joka ikinen media nosti esiin, kun puhuttiin kuinka Sipilä sai omaisuutensa lehmänkaupoilla. Ketään ei kiinnostanut ja Sipilä jatkaa pääministerinä.

Luulitteko, että sipilän sanat "tulos tai ulos" tarkoitti jotenkin parempaa tulosta valtion kassaan? No ei todellakaan, se tarkoitti rahat omaan taskuun ja ulos.

Sipilä, joka nosti ministeriksi hetkeä aikaisemmin Suomen kansalaisuuden saaneen mustan enkelin Anne Bernerin. Bernerin joka tulee Sveitsistä veroparatiisiyhtiön leivistä. Ei, kellot ei soi vieläkään. Maaseutu edelleen äänestää Keskustaa...

Vasemmisto.. tämä kansan asialla ja suuryrityksiä vastustava anarkistisia piirteitä omaava puolue. Mitä Vasemmisto on ajanut? Maan täyteen somaleita ja irakilaisia. Nämä miljardeja maksavat kultamunat, joiden Jungerkin odottaa paikkaavan tulevat 300 000 työpaikkaa. Somalien työllistymisprosentti on 15% ja irakilaisten samaa luokkaa. Maahanmuuttajat työllistävät ainoastaan ahneita tulkkauspalveluiden antajia, lakimiehiä ja kansanedustajien omistamia vokkeja. Tätä Vasemmisto ajaa, täysin yhden asian puolue. Mihin jäi huoli kansasta?

Kokoomus.. Jyrki Katainen pelasi kavereilleen rahaa, maksoi Kreikan loputonta lainaa, pelasi itselleen palkkioviran (EU-komissiossa varapuheenjohtaja), teki tuhoa enemmän kun monikaan on pystynyt ikinä tekemään ja nousi alunperin politiikkaan petoksella. Prosenttinikkari Stubb, ilmiselvä narsku, joka jää valheesta valheen perään kiinni, silti porskuttaa hampaat irvessä eteenpäin. Myös palkkiovirka (Euroopan investointipankin varapääjohtaja), äänestetään Stubbia vaan. Yrittäjäpuolue? Jan Vapaavuori, "tarvitaan Suomeen työvoimapaikkaajia satoja tuhansia. Selvästi ajatellaan halpatyövoiman saamista Suomeen, mutta missä isänmaallisuus? Kokoomus, joka ajoi myös TTIP-vapaakauppasopimusta, jolla monikansalliset mammuttiyritykset olisivat vallanneet alan kuin alan pienessä maassamme. Onneksi sopimus ei toteutunut. Siinä olisi suomalainen yrittäjä ollut ihmeissään..

Vihreät.. Tänään yksi vanha vihreä Pentti Linkola Kertoi totuuden. Onko Suomessa jotain puoluetta mitä äänestäisit? ”Ei ole. Jotta mikään yleensä voisi pelastua tai toteutua, tämä ihmiskunta pitäisi vaihtaa.” Onko teidän ajatusmaailmallanne enää mitään yhteistä Vihreän puolueen kanssa? ”Ei oikeastaan enää. Alkuun oli kyllä, mutta alun vihreä idealismi sammui. Sanonta “seura tekee kaltaisekseen” päti, kun Vihreät liittyi eduskuntaan. Tavoitteet muuttuivat samoiksi kuin muilla puolueilla.

Voiko asiaa enää paremmin sanoa, silti vieläkin eritoten Espoossa Vihreät on se kova sana. Minkä hemmetin takia, kysyn vaan? Mitä Vihreistä on enää jäljellä, siis niistä oikeista vanhoista vihreistä?

SDP.. Lehdistä voi lukea toinen toisensa jälkeen huumetuomioista, petoksista ja muista rikoksista kärynneitä jäseniä. Ei haittaa, demarit keikkuu silti välillä suositumpien puolueiden joukossa. SDP, joka tukee maahanmuuttoa henkeen ja vereen. Ajaa maahanmuuttajia kaupunkeihin ja täyttää vuokrajonot niillä. Miksiköhän, olisiko siksi, että ammattiliitto Pro:n entinen puheenjohtaja ja VVO:n hallituksen jäsen on Antti Rinne. VVO kerää karmeat voitot vuokramarkkinoilta (370,9 miljoonan euron liikevaihdolla 224,7 miljoonan euron tuloksen ennen veroja) ja mikäs sen parempi maksaja kun valtio. Edelleen on povattu vuokrien nousevan 3% vuosiluokkaa eikä loppua näy. 60% vuokralla asuvista suomalaisista nostaa asumistukea! Kertoo jotain vuokrahintojen tasosta, mutta tämähän SDP:lle käy ja kansa äänestää.

RKP.. Missä, kuka, mitä tehnyt? Hengaa vuodesta toiseen mukana. Pahoittaa mielensä kun joku kritisoi pakkoruotsia ja on seuraavat 3 vuotta hiljaa. Edelleen joku äänestää.

Perussuomalaiset ja Smurffit.. Kansa halusi muutosta, Perussuomalaiset nousivat ja pääsivät hallitukseen. Perussuomalaisista tuli tulevan euroopan pankkiiri Soinin johdolla samanlainen EU:n sätkynukke kun muistakin puolueista. Kaikki nieltiin mukisematta.

Kerrankin hyviä uutisia, talous kääntynyt nousuun, no älkää huoliko, niin kääntyi myös Unionin jäsenmaksut. Rapiat 80 miljoonaa tärähti lisää. No kukaan ei vastustanut. EI YKSIKÄÄN PUOLUE!

Jäsenet äänestivät ja tiet erkani. Soini apureineen pyörii nyt toreilla rääpien kannattajakortteja kasaan. Todella säälittävää, jopa maanpaossa oleva Ilja Janitskin on saanut enemmän kannattajakortteja kun Uusi Vaihtoehto/Sininen Tulevaisuus/Siniset/Uuvatit, mikä lie tällä viikolla viikon nimi?

Jäljelle jääneistä Perussuomalaisista ei ole vielä faktaa pöydällä, odotellaan näyttöjä...

Löytyykö maasta yhtään ainutta puoluetta mikä ajaisi rehellisesti suomalaisen asemaa, niin köyhän, yrittäjän, rikkaan, värillisen, homon, heteron, muuihmisen, vanhuksen ja eritoten lapsen.

Kaikkien puolueiden yhteinen sävel tuntuu olevan maan kuppaaminen tyhjäksi omaan taskuun, ajaminen maa kohti Euroopan liittovaltioratkaisua, mikä ei ole enää kaukana. Yhteistä tuntuu olevan myös rahan lahjoittaminen tutuille ja kaikkein ärsyttävimpänä piirteenä Suomen kansan pilkkaaminen. Jokaisen puolueen johdosta löytyy ihminen, joka ajaa tavalla tai toisella vain omaa etuaan.

Koko Suomi 100 hanke on ollut iso farssi ja sama kuin olisi kussut joka ikisen suomalaisen päälle. Joskus vielä selviää paljonko Vasemmistokin kuppasi Suomi 100 rahastosta, ainakin tiedossa on jo useiden kymmenien tuhansien palkka eräälle "suositulle" räppärille, joka ei edes kokouksiin jaksanut osallistua, koska palkan sai kuitenkin. Sama räppäri, joka lauloi iloisesti musiikkivideolla Arhinmäen ja suomalaisen puukottaneen maahanmuuttajan kanssa. Kaikki yhtä iloista perhettä oikein. Tätä on Suomen hallinnollinen meno vuonna 2017.. laulua, leikkiä ja liikuntaa, samalla kulisseissa kupaten valtion kassa tyhjäksi.

Muistutan Suomen olevan yksi eniten veroja keräävä maa, jonka on todettu olevan Euroopan talouden riippakivi. Rahaa kyllä löytyy väkisinkin, mutta miten se käytetään lienee tie onneen tai tuhoon. Miettikää ketä äänestätte!

-Samppa Granlund

https://nykysuomi.com/janne-rysky-riihelainen-menetti-kaikki-tyot-uskottavuus-propagandistina-meni/

Näkökulma

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

https://nykysuomi.com/lukijan-kynasta-riihelaiset-ja-muut-maalittajat-ovat-joko-ex-narkkareita-tai-sarjaepaonnistujia/

Näkökulma

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

https://nykysuomi.com/kirja-arvostelu-jessikka-aro-putinin-usa/

Näkökulma

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

https://nykysuomi.com/maalittaminen-ja-vaaran-tiedon-agitaattorit-uhkaavat-ihmisten-turvallisuutta/

Näkökulma

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/