Mainos:

Mitä Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa sanotaan maahanmuutosta?

Päivitetty 10.6.2019, Julkaistu 10.6.2019 – Kirjoittaja Toimitus
Viiden puolueen demarijohtoisen hallituksen syntyessä hallitusohjelma on herättänyt keskustelua etenkin suurten sosiaalipoliittisten uudistusten johdossa. ”Osaava ja osallistava Suomi” -nimeä kantavassa ohjelmassa riittää kuitenkin aihealueita kosolti: sivujakin on mittavat 182 kappaletta, ja liitteet vielä päälle.

Tällä kertaa tarkastelemme, mitä hallitusohjelmassa kerrotaan maahanmuutosta – onko uusi kansanrintama laisinkaan muuttamassa Sipilän hallituksen linjaa vai nähdäänkö muutoksia vanhaan?

Muissa linjauksissaan uusi hallitus tarjoaa niin porkkanaa kuin keppiä. Pienituloisten eläkeläisten, opiskelijoiden ja työttömien arkeen on luvassa helpotuksia, joskin kaikki tämä on alistettu positiivisen työllisyyskehityksen alaiseksi. Keppiä saa sen sijaan tupakoitsija, sokerinsyöjä ja autoilija – kokoomuksen kampanjointi autojen kuulumisesta teille ei tuonut pitkään hallituksessa istuneelle puolueelle varsinaista vaalivoittoa, ja kokoomuksen jääminen hallituksen ulkopuolelle näkyy konkreettisesti polttoaineiden ja autolainojen hinnannousussa.

Kirjaukset maahanmuuttoa ja sitä sivuavia asioita koskien

Maahanmuuttoon Rinteen hallitusohjelma tarttuu varsin monelta kantilta. Mukana on joitakin melko monitulkintaisia ja ympäripyöreitä kirjauksia, kuten hallitusohjelmissa tapaa olla, esimerkkinä: ”Hallituskaudella laaditaan laaja-alainen hyvien väestösuhteiden edistämisen toiminta-ohjelma täydentämään valtion kotouttamisohjelmaa”. Optimisti voi ainakin havaita, että vireillä oleva segregaatiokehitys on ohjelmassa tunnustettu.

Maahanmuuttajien saattamista työmarkkinoille on painotettu ohjelmassa erityisesti. Työperäistä maahanmuuttoa ohjelman mukaan tarvitaan, ja painopisteeksi on asetettu erityisesti työvoimapulasta kärsvivät alat. Kotouttamispalveluiden laadun parantamisesta löytyy niin ikään kirjaus. Ei siis suuria yllätyksiä näissä kohdissa.

Mainos:

Liekö oppia haetun sitten Tanskasta, mutta eräs varsin konkreettinen kirjaus löytyy kielikoulutuksen suhteen: ”Kielikoulutukseen tulee päästä kolmen kuukauden ku-
luessa myönteisen oleskelulupapäätöksen saamisesta”. Toteutuessaan kyseessä olisi erittäin merkittävä muutos nykytilanteeseen, jossa turvapaikanhakijoiden kielikoulutus on jätetty oman onnensa nojaan. Ylipäätään kotouttamisen ja kansalliskielen opiskelun aloittamisen nopeutta painotetaan monessa kohdassa.

Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa pyritään lisäämään avustajan käytön mahdollistamisella turvapaikkapuhuttelussa. Sen tarkempaa kirjausta ei ole, millaisia vaatimuksia avustajalle asetetaan – parhaassa mahdollisessa skenaariossa avustajan käyttö nopeuttaa prosessia ja sen avulla saadaan eliminoitua väärinkäsitykset ja huijaukset, huonoimmassa tapauksessa avustaja voi edesauttaa väärin perustein turvapaikkaa hakevan vilppiä. Jäämme seuraamaan käytännön toteutusta.

Varsinkin Afrikan sarvesta saapuneiden maahanmuuttajien tapakulttuuriin on kiinnitetty huomiota, sillä ohjelmasta löytyy kirjaus ”Turvataan resurssit sukuelinten silpomisen vastaiseen työhön”. Niin ikään pakkoavioliittoihin on luvassa stoppi ja jopa peruutusvaihde, sillä niin niiden kriminalisointi kuin mitätöinti ollaan ottamassa toimenpidevalikoimaan.

Oulun hyväksikäyttötapausten aiheuttamaa oikeutettua tunnekuohua ei sitäkään sivuuteta, sillä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalisten rikosten vähimmäisrangaistuksia ollaan korottamassa. Varsinkin keskustapuolue vaikuttaa kuulleen Oulun vaalipiirin tapahtumat.

Rikosten seurannan suhteen paljon julkisuudessa esiintynyt ”jalkapanta” eli valvontarangaistukseen tuomittujen henkilöiden käytössä oleva seurantalaite voi hallitusohjelman mukaan olla tulossa myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille. Kaikkia kielteisen saaneita tuskin tullaan ”pannoittamaan”, sillä viranomaisharkintaa tullaan soveltamaan.

Mitä voidaan käytännössä odottaa?

Rajoja ei varmasti olla sulkemassa maahanmuutolta, minkä jokainen arkitodellisuudessa vielä kiinni oleva kansalainen varmasti ymmärtää. Sen sijaan Rinteen hallitusohjelman kirjauksissa on selkeästi havaittavissa melko realistinen ongelmien tunnustamisen ote.

Ollakseen melko vasemmistolainen pohjaltaan, on hallitus vaikuttanut laativan varsin realistisen tilannekuvan maahanmuuton ongelmien suhteen. Punavihreää painajaista uumoilleiden äänten volyymi on nyt alentunut ainakin hetkeksi, sillä hallitus vaikuttaa ottavan maahanmuuttoon ja turvapaikkapolitiikkaan liittyvät ongelmat tosissaan. Kyseessä ei ole enää yhdessä kohdassa esiintyvä sivuhuomautus vaan koko hallitusohjelman läpäisevä teema.

Hallitusohjelmat harvoin kuitenkaan ovat täynnä konkretiaa. Tässä ohjelmassa konkretiaa on monilta osin tarjolla, mutta mukana on niin ikään varsin ympäripyöreitä ja kompromissien sävyttämiä kirjauksia. Näin on etenkin maahanmuuton kohdalla. Koko ohjelman voisi tiivistää varovaisesti lupauksia herättäväksi, mutta toteutukseltaan seurantaa vaativaksi.

Mikä on ollut perussuomalaisten vaikutus?

Kukaan tuskin tosissaan voi väittää, etteikö perussuomalainen puolue olisi profiloitunut etupäässä maahanmuuttopuolueeksi Jussi Halla-ahon aikana. Tässä on ollut sen menestyksen salaisuus, mutta tässä on samalla sen menestyksen uhka.

Mikäli suomalainen puoluekenttä laajemmalti omaksuu nuivemman maahanmuuttopolitiikan ja toteuttaa sellaista jopa hallituksessa, jossa ovat RKP, vihreät ja vasemmisto, herää kysymys siitä, mihin perussuomalaisia jatkossa tarvitaan. Maahanmuuttoasian korostuessa entisestään ovat vennamolaiset ”pienen ihmisen puolella” olevat puheenvuorot jääneet varsin vähälle, käytännön poliittisista aloitteista huolimatta.

Paradoksaalista kyllä, vihreiden tie voi olla perussuomalaisten tie. Vihreät nousivat aikanaan parlamenttiin yhden asian liikkeenä, ympäristön puolestapuhujina. Sittemmin tuo vihreiden yksi asia on noussut miltei jokaisen puolueen ja yhteiskunnallisen toimijan agendalle aina yrityselämää myöten. Vihreä puolue on kuitenkin onnistunut muuttumaan yleispuolueeksi ja koulutetun kaupunkilaisen ykkösvalinnaksi, usein jopa ohi sillä paikalla perinteisesti olleen kokoomuksen.

Perussuomalaiset ovat onnistuneet jättämään sormenjälkensä myös Antti Rinteen hallituksen ohjelmaan. Mihin suuntaan puolue kulkee jatkossa? Laajamittaisesti Suomessa vierastetaan pahimmanlaatuista öyhönationalismia, joten se tie on vaikkakin avoin, tuskin menestyksellinen. Kutsuvatko vennamolaiset juuret takaisin? Ainakin keskusta on jättänyt tilaa haja-asutusalueen Suomen puolesta puhuvalle poliittiselle liikkeelle.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

15 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Sensuroimaton Totuus
Sensuroimaton Totuus
7

Totuus on ettei perussuomalaiset ole onnistuneet missään muussa kuin kansallismielisen toiminnan alasajossa. Hidasjärkisimmänkin luulisi viimeistään nyt huomanneen että PS on osa ongelmaa -ainoana tehtävänä radikaalimman tekijäporukan sabotoiminen kaikin mahdollisin keinoin.

Mitään konkreettisia tuloksia ei ole tullut eikä koskaan tulekaan. Viimeisten aitokansallismielisten poistamiset organisaatiosta ovat parhaillaan käynnissä -tyhjänlänkyttäjät mestarinsa johdolla jatkavat kansannousun viivyttämistä ja taputtelevat toisiaan selkään. Monopoli-asema turvataan uusilla perseenmyynnillä ja irtisanoutumisilla kaikesta sellaisesta mistä (((järjestelmä))) saattaisi pahoittaa mielensä. Siinä tivistettynä persujen rooli tässä irvokkaassa näytelmässä. Aamen.

Roskasakit pois
Roskasakit pois
7

Onpas kepuloiselta katkeraz kommentti, ottaako niin päähän kun kepuuloiset saivat ansaitusti turpaansa, ja jatkoa siihen selkäsaunaan on tulossa niin kauan kunnes tuo alati valehteleva korruptoitunut rupusakki on kitketty maasta lopullisesti, ja sitten sekoomusloisille samaa kyytiä. Rosklasakkien kuten sekoomus, kepu ja demarit saa hävitä puoluekartoilta kokonaan, ja hyvinkin nopeaan tahtiin, smurffit oli vasta alkua.

Elke Hari
Elke Hari
7

Tuntuu siltä, että sillä, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu maahanmuutosta ei ole käytännössä mitään merkitystä. Etenkin pääkaupunkiseudulla voi omin silmin todeta jätesäkkiarmeijoiden kasvu, mikä merkitsee sitä, ettei kotouttaminen toimi, jos sitä edes yritetään toteuttaa. Eliitin agendaa edistetään olipa se kirjattu hallitusohjelmaan tai ei. Tuo kirjaus työperäisestä maahanmuutosta kertoo vain sen, ettei se tähänastinen ole sitä ollut edes jälkikäteen arvioituna, vaan terroristien elättämiseen pitää roudata lisää väkeä.

Huomioitsija
Huomioitsija
7

Suomalaisista viis kunhan muut voi hyvin

Gentiilin anoppi
Gentiilin anoppi
7

Tässäkin vaiheessa kansakuntamme tuhoamista monikultturismin myrkkyruiskeella on ylikansallinen korkovelka se primääri taustavaikuttava tekijä. Sitaatti:

”Onko Gazan tie meidänkin tiemme?
Liberaalit väittävät usein, että puhe juutalaisten poliittisesta ja taloudellisesta vallasta on ”salaliittoteoretisointia”. Ilmiössä ei kuitenkaan ole mitään salaista – kaikki tieto on saatavilla julkisista lähteistä, muun muassa liberaalien omista sanomalehdistä sekä juutalaisomisteisten pankkien tiedotteista.

Kukaan ei voi esimerkiksi kiistää, etteikö juutalainen BlackRock ole maailman suurin varainhoitoyhtiö, etteikö juutalainen Blackstone ole maailman suurin vuokranantaja tai etteikö juutalainen Joseph Safra ole maailman rikkain pankkiiri. Kukaan ei voi kiistää Goldman Sachsin edustusta Amerikan ja EU:n johtavissa poliittisissa viroissa sekä luottamustehtävissä.

Millaista käytännön jälkeä sionistinen talousjärjestelmä sitten tuottaa? Kun juutalaiset miehittivät Palestiinan väkivalloin 1948, alistettiin maan alkuperäisväestö palvelemaan sionistieliittiä. Israel on muun muassa ryövännyt palestiinalaisten vesivarantoja luoden keinotekoista niukkuutta ja kuivuutta, joita sionistihallitus käyttää poliittisen alistamisen työkaluina.

2012 selvisi, että Israel kontrolloi Gazan elintarviketuontia pitääkseen palestiinalaisväestön kalorimäärät keinotekoisesti niin matalana, etteivät nämä jaksaisi taistella, mutta riittävän korkealla, jotteivät nämä myöskään kuolisi. Israelilaisdiplomaattien mukaan juutalaisvaltion tavoite oli ”pitää Gazan talous jatkuvasti romahduksen partaalla”. Israelin kansantalous perustuukin nälkiinnytettyjen palestiinalaisten ruumiilliseen työhön.

Onko Gazan tie meidänkin tiemme? Sionistisen vallankaappauksen myötä Palestiina jaettiin oligarkkeihin ja orjiin rotulinjoja noudattaen. Mikäli finanssieliitti saa riistää länsimaiden reaalitaloutta jatkossakin, voi Euroopasta muuttua tulevaisuuden Gaza, jossa kansa pidetään kurissa keinotekoisen nälän ja keinotekoisten talousromahdusten avulla. Historia osoittaa, että tällöin ainut ratkaisu on vallankumous.

Huomautus lukijoille: Emme väitä, että kaikki juutalaiset olisivat sionisteja, pankkiireja tai koronkiskojia. Emme myöskään väitä, että juutalaisten perintötekijät altistaisivat heidät koronkiskonnalle tai muullekaan talousrikollisuudelle muita kansoja todennäköisemmin.”

vastarinnan sivulta

Röhkäle
Röhkäle
7

Rinteen hallitus aikoo suoda päivähoito oikeuden myös paperittomien lapsille. Rinteen oksennuspussi hallitus haalii kaikki maapallon ylijäämä väestöt Suomeen. Käskyt toki tulevat politiikan yläpuolelta, mutta tuskin ilman lahjontaa ja kiristystä.
Kalergi-suunnitelma etenee

Ei parempaa Petterillä
Ei parempaa Petterillä
7

”Kokoomuksen kampanjointi autojen kuulumisesta teille ei tuonut pitkään hallituksessa istuneelle puolueelle varsinaista vaalivoittoa, ja kokoomuksen jääminen hallituksen ulkopuolelle näkyy konkreettisesti polttoaineiden ja autolainojen hinnannousussa.”

Kenen politiikka autoilijan kannalta parempaa Rinteen, Orpon vai Sipilän?

Orpo oli Sipilän ja Bernerin tapaan tarjoamassa autoilijoille autoveron poistoa, mutta kompensoimassa sen veronmenetyksiä verottajalle tienkäyttömaksulla oikealta nimeltään tienkäyttötasaverolla, jota 500 euron pirssillä ajava autoilija, keskimäärin 3 600 euron autolla ajava suomalainen ja 100 000 tai 200 000 Teslalla ym. ökyautolla ajava maksaisivat saman verran esim. ehdotetun 10€/100km kilometriperusteisen tienkäyttömaksutasaveron. Siis tyyliin 1 000 euroa vuodessa lisää autoilun maksuja/veroja keskimääräisillä 10 000 km:n vuosiajolla. Tosin vain ökyauton ostaja hyötyisi autoveron poistosta kymmeniä tuhansia euroja ja suu messingillä maksaisi saman mitä 500 euron tai keskimäärin 3 600 euron auton omistaja tai vaihtaja, joka ei halvan auton autoveron poistosta hyötyisi käytännössä mitää, mutta tienkäyttömaksutasavero toisi uuden 1 000 euron vuosittaisen autoilun lisäkulun. Orpon ”autot teille” kamppanja on siis karvahattukansalle lisää menoja ja kermisluokalle lisää etuja ja veroaleita, kuten tyypillisesti porvaripolitiikka tekee. Tyypillistä kokoomuksen anti-Robin Hood -toimintaa siis. Rinteen demarijohtoisen hallituksen autoiluun suunnittelemat hinnankorotukset eivät siis proletaariin pure sen enempää kuin Orpon kokoomuksen tai Sipilän-Bernerin kepun suunnitelmat, todennäköisesti jopa vähemmän.
Orpon slogan voisi olla paremmin: Autot teille, tiet bisnekselle ja tienkäyttömaksut Panaman veroparasiittien tileille!

Siloiteltu versio
Siloiteltu versio
7

” kokoomuksen jääminen hallituksen ulkopuolelle näkyy konkreettisesti polttoaineiden ja autolainojen hinnannousussa. ”

Petri Pertan kokoomussympatiat hieman naurattavat, taitaa olla näitä yli 50 000 vuodessa tienaavia aiemmin kokoomusta äänestäneitä porvareita. Orpo olisi siirtänyt autoilun verorasistusta pieni- ja keskituloisille tiemaksuilla. Autoveron poisto hyödyttää oikeasti vain varakkaita kalliiden autojen ostajia, koska verotusta siirretään auton käyttöön. Kaiken lisäksi Suomen uusien autojen listahinnat ovat autoveron takia muuta Eurooppaa alempia, ja tämäkin etu sulaisi hyvin pian, joka nostaisi autoverottomien autojen hintoja, ja varsinkin edullisempien autojen autoverohyöty häviäisi kun auton käytön veronkorotukset mm. tiemaksuilla eli aitoilun tasaveroilla.

Jo vittu alkaa riittää
Jo vittu alkaa riittää
7

Myös työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy vaikeutuu, koska kantasuomalaisten eläkevaroja tarvitaan matujen sosiaaliturvan rakentamiseen. Tämä on ollut nähtävissä jo 5-6 vuotta ja hylkäävien päätösten määrä on suorastaan räjähtänyt. Tiedän monia tapauksia joissa vaikka on maalaisjärjellä ajatellen täysin työkyvytön, joutuu roikkumaan kelan listoilla vanhuuseläke ikään asti. Moni tosin poistuu itse vapaaehtoisesti tästä eläkeyhtiöiden harjoittamasta kidutuksesta oman käden kautta. Myös välillisten verojen määrä lisääntyy hiumasti koska matujen ylläpito maksaa valtavasti. Rinteen hallitus lyö köyhempää olan takaa, vaikka ulospäin puhtaan täysin toista ”pienen ihmisen puolesta” paskaa. Jo mm. polttoöljyn portaittaiset korotukset laittavat monet omakotitaloissa asuvat vanhukset ja pienituloiset todella ahtaalle ja työmatkoihin tulee huima lisä menoveden kallistuttua.

toni lajos
toni lajos
7

Jalkapannat tullaan kieltämään, aiheuttavat vieraille ihottumaan, pukeutuminen vaikeutuu, kesätyyliin muodikkaasti pukeutuva pakolainen tuntee taatusti syrjintää, eriarvoisuus suorastaa loistaa mikäli panta nilkassa pilkottaa, kielletään sanoo Rinne.

voi vityn tyhmät
voi vityn tyhmät
7
CFF
CFF
7

Valtiollinen propaganda on erittäin luja nimenomaan Suomessa. Ihmiset eivät pysty ajattelemaan itsenäisesti.

– Jüri Lina

Prkleen tollot
Prkleen tollot
7

Jaa, Ohisalo vihreistä juuri antoi ymmärtää että jokainen joka haluaa rajoittaa maahanmuuttoa on NATSI!
Saatana miten vähällä järjellä tässä maassa pääsee päättäviin asemiin.
Sitten vielä ihmettelevät vihapuheen tulvaa. Pistäähän nyt tuollaisten tollojen jutut vihaksi ihan välittömästi.

Meitä on miljoonia, silti orjia?
Meitä on miljoonia, silti orjia?
7

Äänestäjä on se tollo, kun kaljoittelu tai valtaapitävien kansan maksamana syöttämä urheilu- ja demoralisoiva viihdetarjonta on tärkeämpää äänestäjille kuin selvittää kunnolla ääniä kalastelevien tahojen taustat. Onhan kuitenkin kyse omien jälkeläistenkin tulevista elinoloista??

Tässä tietoa nykyisen eliittikerman todellisista työnantajista:

https://www.vastarinta.com/miksi-pankkeja-vihataan-osa-1-kriiseja-ja-korko-orjuutta/

CFF
CFF
7

Onko sellaista peliä olemassa missä voi sotia Toisen Maailmansodan alusta loppuun. Mutta siten että akselivaltojen johtajana voi tehdä ratkaisuja mitä ei tehty Toisen Maailmansodan historiassa.
Esimerkiksi Saksa voi tehdä maihinnousun Englantiin ja myöhemmin Islantiin ja sinne perustaa tukikohtia lähemmäksi Yhdysvaltojen itärannikkoa. Saksa ehtii ensin ottaa ydinaseen käyttöön ennen Yhdysvaltoja jne.
Onko tällaista peliä olemassa?

(meni vähän aiheesta ohi mutta on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, eikä mitään tällaista peliä näytä olevan)

Eikö olisi mielenkiintoista lähettää kauko-pommittajia oommittamaan New Yorkia tai tasoittaa maan tasalle Moskova ydinaseilla?

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Toimitus

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Mainos:

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Mainos:

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/