Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.
Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.
Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.
Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa
Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.
— Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.
Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.
Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.
Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.
Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.
Siis siitä pitää vielä keskustella ja repiä ”haavoja auki”. Nythän on ollut läntisessä maailmassa itäisen maailman tupsahdettua ”kylään” siipeilemään iäksi kuin entinen serkkupoika (ei Sipilän) on ollut tämä ”ei saa kosketella” risuaita -kampanja. Eli naista ei saa lyödä (ymmärrän tämän), mutta ei liioin olla ”kiva” ja silitellä refleksinomaisesti kuin kissaa kun sellaisen Animalian hylkäämän luontokappaleen tapaa. Toisaalta tuollainen on miehen kannalta kaikkein helpoin ymmärrettävä, sillä kaikki mikä siitä menee yli säätilanomaisten ilmanpaineen vaihteluiden kaltaisten äkkiarvaamattomien mielentilan muutosten läpitunkemattomassa viidakossa, josta ei osaisi pois, vaikka olisi se punainen lankakerä, jolla paluumatkansa yrittäisi varmistaa.
Väkivalta on vakava asia, kohdistui se sitten naiseen tai mieheen, jota viimeksi mainittu sukupuoli myös joutuu kokemaan nyky-yhteiskunnassa perheväkivaltana, josta saattaa saada osansa myös perheen lapset. Pahinta tälläisissä tapauksissa on se, että kun hakattu mies soittaa Hätäkeskukseen apua saadakseen. Hänelle nauretaan päin korvia, että ”minkäslainen mies sinä olet, kun että saa akkaasi pidettyä kurissa”? No, mitäs sitten sellaiset miehet, jotka ”pärjäävät” vaimolleen ”tyrmäysiskulla”.
Silloin loppuu kaikkien viranomaisten huumorintaju kuin seinään ja rangaistusprosessi lähtee käyntiin siltä istumalta, joka tietenkin oikein onkin. Feministijärjestöt ja ”wanhat perinteet” ja uskomukset pitävät kynsin hampain kiinni siitä olettamuksesta – ja jo nyt – myytistä, että väkivallan kohde on aina nainen tai lapset. Ei koskaan mies. Maailma on muuttunut lähes vastakohdakseen siitä mitä se oli esim. vielä 70-vuotta sitten naisten harrastaessa kehonrakennusta tai käymällä vähintäinkin muuten kuntosalilla rautaa kolistelemassa siinä missä miehetkin. Nainen ei ole enää nyrkkeilysäkki pääsääntöisesti, mikä tietenkin on osaltaan hyväkin asia, sillä kukaan ei ole velvollinen kärsimään aiheetonta väkivaltaa sukupuolesta riippumatta iästä ja koosta riippumatta.