Joillekin ihmisille puhelimesta tulee enemmän kuin vain viestintäväline: se tarjoaa väliaikaisen tavan välttää stressiä ja epämukavuutta. Uusi tutkimus viittaa siihen, että voimakkaasta nomofobiasta kärsivät ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa enemmän silloin, kun he voivat huonosti ja heillä on vähän tekemistä.
Ilmiötä kutsutaan nomofobiaksi, mikä viittaa ahdistukseen tai epämukavuuteen, kun puhelinta ei voida käyttää tai se ei ole saatavilla. Uudessa tutkimuksessa Hongkongin Lingnan-yliopiston tutkijat seurasivat 37:ää 18–39-vuotiasta Android-käyttäjää neljän viikon ajan.
Osallistujien puhelimen käyttö tallennettiin erityisellä sovelluksella samalla, kun he arvioivat tunnetilaansa ja päivittäistä kiireisyyttään. Tutkijat keräsivät 837 validia päivittäistä seurantatietoa. Osallistujat täyttivät myös vakiintuneen nomofobiakyselyn, jossa korkeammat pisteet osoittavat suurempaa ahdistusta tai epämukavuutta, kun puhelin ei ole käytettävissä.
Tämän jälkeen tutkijat vertasivat kyselytuloksia neljän viikon käyttötietoihin. Korkeammat pisteet saaneet osallistujat käyttivät sosiaalista mediaa pidempään ja useammin, erityisesti kokiessaan negatiivisia tunteita vähemmän kiireisinä ajanjaksoina. Sitä vastoin matalammat pisteet saaneilla käyttö oli tasaisempaa.
Syöte väliaikaisena pakotienä
Ero oli erityisen selvä sosiaalisen median syötteissä (feeds). Viestisovellukset ja muut puhelinsovellukset eivät osoittaneet samanlaista kaavaa. Jie (Jay) Xu, Lingnan-yliopiston kognitiivisen tieteen tutkimuskeskuksen johtaja ja psykologian apulaisprofessori, sanoo tutkimuksen osoittavan, että syötteitä käytetään epämiellyttävien tunteiden välttämiseen.
— Sosiaalisen median selailu on passiivista sosiaalista käyttöä. Alustojen algoritmit suosittelevat sisältöä käyttäjien päivittäisen vuorovaikutuksen perusteella, mikä mahdollistaa välittömän psykologisen tyydytyksen ja ”mikropaon” jatkuvan selailun kautta, etäännyttäen käyttäjän hetkellisesti negatiivisista tunteista ja helpottaen stressiä. Ajan myötä tästä mallista voi kuitenkin kehittyä riippuvuus, Xu sanoo.
Xun mukaan tuo väliaikainen helpotus ei välttämättä ole vaaratonta. Kun syötteestä tulee toistuva tapa käsitellä ahdistusta tai stressiä, tapa voi vahvistua.
Tämä ei tarkoita, että tutkimus voisi määrittää syy-seuraussuhteita. Otos oli pieni, koostui vain Android-käyttäjistä ja seuranta-aika oli rajallinen. Tulokset osoittavat yhteyden nomofobian, tunnetilan ja sosiaalisen median käytön välillä, eivät sitä, että sosiaalinen media itsessään aiheuttaisi nomofobiaa.
Enemmän kuin kysymys ruutuajasta
Tutkijat väittävätkin, että löydökset haastavat liian yksinkertaisen keskustelun ruutuajasta. Jos puhelinta käytetään negatiivisten tunteiden vaimentamiseen, pelkkä aikaperusteinen rajoitus saattaa ohittaa käyttäytymisen takana olevan todellisen syyn.
Tutkijat viittaavat fyysiseen aktiivisuuteen, lukemiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman puhelinta mahdollisina tapoina käsitellä stressiä ja epämukavuutta.
— Psykologisten interventioiden tulisi mennä laitteiden käytön rajoittamista pidemmälle ja sen sijaan rohkaista selviytymistaitoja. Ihmisiä tulisi auttaa kehittämään terveellisempiä tapoja säädellä tunteitaan, esimerkiksi urheilun tai lukemisen avulla, tukeutumatta älypuhelimiin erityisesti silloin, kun he kokevat negatiivisia tunteita tai heillä on enemmän jäsentämätöntä vapaa-aikaa, Xu sanoo.




