Mainos:

Kun selailusta tulee tapa paeta todellisuutta

Päivitetty 14.8.2026, Julkaistu 14.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Mies ja nainen käyttävät älypuhelimia makuuhuoneessa maaten sängyssä.

Joillekin ihmisille puhelimesta tulee enemmän kuin vain viestintäväline: se tarjoaa väliaikaisen tavan välttää stressiä ja epämukavuutta. Uusi tutkimus viittaa siihen, että voimakkaasta nomofobiasta kärsivät ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa enemmän silloin, kun he voivat huonosti ja heillä on vähän tekemistä.

Ilmiötä kutsutaan nomofobiaksi, mikä viittaa ahdistukseen tai epämukavuuteen, kun puhelinta ei voida käyttää tai se ei ole saatavilla. Uudessa tutkimuksessa Hongkongin Lingnan-yliopiston tutkijat seurasivat 37:ää 18–39-vuotiasta Android-käyttäjää neljän viikon ajan.

Osallistujien puhelimen käyttö tallennettiin erityisellä sovelluksella samalla, kun he arvioivat tunnetilaansa ja päivittäistä kiireisyyttään. Tutkijat keräsivät 837 validia päivittäistä seurantatietoa. Osallistujat täyttivät myös vakiintuneen nomofobiakyselyn, jossa korkeammat pisteet osoittavat suurempaa ahdistusta tai epämukavuutta, kun puhelin ei ole käytettävissä.

Tämän jälkeen tutkijat vertasivat kyselytuloksia neljän viikon käyttötietoihin. Korkeammat pisteet saaneet osallistujat käyttivät sosiaalista mediaa pidempään ja useammin, erityisesti kokiessaan negatiivisia tunteita vähemmän kiireisinä ajanjaksoina. Sitä vastoin matalammat pisteet saaneilla käyttö oli tasaisempaa.

Mainos:

Syöte väliaikaisena pakotienä

Ero oli erityisen selvä sosiaalisen median syötteissä (feeds). Viestisovellukset ja muut puhelinsovellukset eivät osoittaneet samanlaista kaavaa. Jie (Jay) Xu, Lingnan-yliopiston kognitiivisen tieteen tutkimuskeskuksen johtaja ja psykologian apulaisprofessori, sanoo tutkimuksen osoittavan, että syötteitä käytetään epämiellyttävien tunteiden välttämiseen.

— Sosiaalisen median selailu on passiivista sosiaalista käyttöä. Alustojen algoritmit suosittelevat sisältöä käyttäjien päivittäisen vuorovaikutuksen perusteella, mikä mahdollistaa välittömän psykologisen tyydytyksen ja ”mikropaon” jatkuvan selailun kautta, etäännyttäen käyttäjän hetkellisesti negatiivisista tunteista ja helpottaen stressiä. Ajan myötä tästä mallista voi kuitenkin kehittyä riippuvuus, Xu sanoo.

Xun mukaan tuo väliaikainen helpotus ei välttämättä ole vaaratonta. Kun syötteestä tulee toistuva tapa käsitellä ahdistusta tai stressiä, tapa voi vahvistua.

Tämä ei tarkoita, että tutkimus voisi määrittää syy-seuraussuhteita. Otos oli pieni, koostui vain Android-käyttäjistä ja seuranta-aika oli rajallinen. Tulokset osoittavat yhteyden nomofobian, tunnetilan ja sosiaalisen median käytön välillä, eivät sitä, että sosiaalinen media itsessään aiheuttaisi nomofobiaa.

Enemmän kuin kysymys ruutuajasta

Tutkijat väittävätkin, että löydökset haastavat liian yksinkertaisen keskustelun ruutuajasta. Jos puhelinta käytetään negatiivisten tunteiden vaimentamiseen, pelkkä aikaperusteinen rajoitus saattaa ohittaa käyttäytymisen takana olevan todellisen syyn.

Tutkijat viittaavat fyysiseen aktiivisuuteen, lukemiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman puhelinta mahdollisina tapoina käsitellä stressiä ja epämukavuutta.

— Psykologisten interventioiden tulisi mennä laitteiden käytön rajoittamista pidemmälle ja sen sijaan rohkaista selviytymistaitoja. Ihmisiä tulisi auttaa kehittämään terveellisempiä tapoja säädellä tunteitaan, esimerkiksi urheilun tai lukemisen avulla, tukeutumatta älypuhelimiin erityisesti silloin, kun he kokevat negatiivisia tunteita tai heillä on enemmän jäsentämätöntä vapaa-aikaa, Xu sanoo.

Lukijakysely

Mikä on paras tapa suhtautua sosiaalisen median käyttöön, kun se toimii keinona paeta negatiivisia tunteita?

Äänestys on päättynyt

Rajoitetaan ruutuaikaa, koska se on selkein toimenpide 0%
0 votes
Keskitytään tunteiden käsittelyyn, ei käyttöaikaan 0%
0 votes
Korvataan selailu aktiivisesti harrastuksilla ja liikunnalla 100%
1 vote
Hyväksytään selailu osana nykyaikaista arkea ja stressiä 0%
0 votes

1 total vote

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Vihreämpi asuinympäristö yhdistetään terveempiin aivoihin

Ympäristö

Julkaistu 15.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Lehteviä puita punatiilisen kerrostalon vieressä, jossa on lasitetut parvekkeet, Trelleborgissa Ruotsissa.
Tukholmassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin voimakkain yhteys pienempään dementiariskiin, kun vihreyttä oli 100 metrin säteellä kodista. Arkistokuva Trelleborgista, ei tutkimusalueelta.

Runsas vehreys kodin ympärillä vähensi dementian kehittymistä iäkkäillä Tukholman asukkailla. Yhteys oli voimakkain kasvillisuuteen, joka sijaitsi 100 metrin säteellä kodista.

Tukholman yliopiston ja Karoliinisen instituutin tutkijat selvittivät kodin ympäristön vehreyden yhteyttä dementiariskiin 2 993 iäkkäällä aikuisella Tukholman Kungsholmenilla.

Osallistujat olivat alussa vähintään 60-vuotiaita ja heillä ei ollut dementiaa, ja heitä seurattiin jopa 16 vuoden ajan. Tuona aikana 477 henkilöllä diagnosoitiin dementia Alzheimer's & Dementia -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.

Vehreyttä mitattiin satelliittikuvien avulla 100, 250 ja 500 metrin säteellä kodeista. Tutkijat huomioivat iän, koulutuksen, sosioekonomisen aseman, elintavat, ilmansaasteet, liikenteen melun ja veden läheisyyden.

Mainos:

Standardisoitu vehreyden lisääntyminen 100 metrin säteellä, vastaten osallistujien tyypillistä vaihtelua, yhdistettiin noin 20 prosenttia pienempään suhteelliseen dementian kehittymisen riskiin. Suuremmilla etäisyyksillä yhteys heikkeni.

— Tämä viittaa siihen, että välitön ympäristö aivan kodin ympärillä on tärkeä pyrkimyksissä luoda suotuisat olosuhteet aivojen terveydelle ja terveelle ikääntymiselle, sanoo Cecilia Stenfors, Tukholman yliopiston psykologian apulaisprofessori ja tutkimusjohtaja lehdistötiedotteessa.

Aivoterveyden huomioiminen kaupunkisuunnittelussa

Tutkijoiden mukaan löydökset tukevat kotien lähimmän vehreyden säilyttämistä ja parantamista. Yliopiston lehdistötiedotteen mukaan puut, asuinpihat, puistot ja katujen varsien kasvillisuus voivat tarjota hyötyjä silloinkin, kun suurempia luonnonalueita on vaikea tavoittaa.

Tutkimus on havainnoiva, eikä se osoita, että vehreys aiheuttaa pienemmän riskin. Osallistujat tulevat suhteellisen vauraalta Tukholman alueelta, joten löydökset eivät välttämättä päde muihin ympäristöihin.

— Aivoterveyden on oltava osa sitä, miten suunnittelemme ja kehitämme kaupunkejamme ja asuinympäristöjämme. Kotien lähellä oleva vehreys voi olla yhteinen resurssi kansanterveydelle, ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja luonnon monimuotoisuudelle. Tämä tarkoittaa sekä olemassa olevan kasvillisuuden suojelua että sellaisten viheralueiden luomista, jotka ovat saavutettavia ja käytettävissä ihmisille, joilla on erilaisia tarpeita ja kykyjä, Stenfors sanoo.

Sardinalaiskylä voi olla uusi sininen vyöhyke

Julkaistu 14.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Sardinian Bolotana on ehdokas uudeksi siniseksi vyöhykkeeksi. Tutkijat haluavat seurata sen iäkkäiden naisten poikkeuksellisen korkeita eloonjäämisarvioita pidemmällä aikavälillä. Arkistokuva.

Sardinian vuoristokylässä Bolotanassa naisilla arvioidaan olevan poikkeuksellisen korkea todennäköisyys saavuttaa 100 vuoden ikä. Tutkijat nostavat nyt kylän ehdokkaaksi uudeksi siniseksi vyöhykkeeksi.

Niin kutsutut siniset vyöhykkeet ovat alueita, joilla ihmiset elävät huomattavasti pidempään kuin ympäröivillä alueilla, kuten Okinawalla Japanissa, Nicoyassa Costa Ricassa ja Barbagiassa Sardiniassa. Ruokavaliota, jokapäiväistä fyysistä aktiivisuutta ja vahvoja sosiaalisia siteitä pidetään usein mahdollisina selityksinä.

Frontiers in Aging -lehdessä julkaistu tutkimus tunnistaa nyt Bolotanan, hieman yli 2 200 asukkaan vuoristokunnan, joka sijaitsee noin 110 kilometrin päässä alkuperäisestä Sardinian vyöhykkeestä. Tutkimuksen suoritti kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluu tutkijoita Illinois’n yliopistosta Chicagosta. Kylän kuolleisuuslukujen perusteella tutkimusajanjaksona tutkijat arvioivat, että 70-vuotiaalla naisella on 13,8 prosentin todennäköisyys saavuttaa 100 vuoden ikä. Koko Italian osalta arvioitu todennäköisyys on noin 3,5 prosenttia.

Satavuotiaiden iät tarkistettiin siviili- ja seurakuntarekistereistä. Laskelmasta erillään tutkijat dokumentoivat 38 henkilöä, jotka elivät vähintään 100-vuotiaiksi niiden 3 060 henkilön joukosta, jotka syntyivät kylässä vuosina 1900–1925.

Mainos:

Naiset erottuvat edukseen

Samoja kuolleisuuslukuja käyttäen 70-vuotiaalla naisella Bolotanassa arvioidaan olevan keskimäärin lähes 21 vuotta elinaikaa jäljellä. Vastaava arvio Italialle on noin 18 vuotta. Tutkijoiden kansainvälisessä vertailussa kylän naiset sijoittuvat toiseksi Hongkongin jälkeen.

Sardiniassa on jo toinen dokumentoitu poikkeuksellisen pitkäikäisyyden alue, alkuperäinen Sardinian vyöhyke, jossa poikkeuksellisen monet miehet saavuttivat erittäin korkean iän. Bolotanassa sen sijaan naiset erottuvat edukseen. Kirjoittaja S. Jay Olshansky, yliopiston emeritusprofessori, korostaa juuri tätä eroa.

— Naiset elävät lähes aina pidempään kuin miehet kaikkialla maailmassa, mutta Sardiniassa näin ei ollut. Se on yksi niistä asioista, jotka tekivät siitä niin epätavallisen, hän sanoo.

Tulos riippuu ajanjaksosta

Arvio muuttuu riippuen mitatusta ajanjaksosta. Käytettäessä aiemman viisivuotiskauden kuolleisuuslukuja 70-vuotiaalla naisella Bolotanassa arvioidaan olevan 1,46 prosentin todennäköisyys saavuttaa 100 vuoden ikä. Alkuperäisellä Sardinian vyöhykkeellä vastaava arvio on 8,76 prosenttia.

Kirjoittajat kuvailevatkin Bolotanaa ehdokkaaksi siniseksi vyöhykkeeksi. Tarvitaan pidempi seurantajakso, ennen kuin kylää voidaan pitää vakiintuneena sinisenä vyöhykkeenä.

Selitys puuttuu

Tutkimus ei pysty selittämään, miksi asukkaat elävät niin pitkään. Se perustuu rekisteritietoihin, eikä siinä tutkittu ruokavaliota tai elintapoja. Olshansky viittaa johtolankoihin, joita kannattaa tutkia tarkemmin: jyrkät kadut, lähellä toisiaan asuvat perheet ja paikallisesti tuotettu ruoka, mukaan lukien terveellisiä rasvoja sisältävä oliiviöljy.

— Jos pystymme tunnistamaan tämän pitkäikäisyyden taustalla olevat ominaispiirteet ja auttamaan ihmisiä omaksumaan ne, muu maailma voi hyötyä näiden yhteisöjen noudattamien arvojen ymmärtämisestä, Olshansky sanoo.

Varhaisella älypuhelimen omistamisella yhteys syömishäiriöihin

Julkaistu 14.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Tutkimus seurasi nuoria 12-vuotiaasta 14-vuotiaaksi ja löysi yhteyden älypuhelimen omistamisen ja syömishäiriöoireiden välillä. Kuvituskuva.

Kaksitoistavuotiailla, joilla oli oma älypuhelin, oli enemmän syömishäiriöoireita kuin ikätovereillaan, joilla ei ollut omaa puhelinta. Yhteys säilyi neljäntoista vuoden ikään asti.

San Franciscon Kalifornian yliopiston (UCSF) tutkijat selvittivät, onko oman älypuhelimen omistaminen 12-vuotiaana yhteydessä syömishäiriöoireisiin myöhemmin nuoruudessa.

Tutkimus, joka on julkaistu JAMA Network Open -lehdessä, perustuu 8 957 nuoren tietoihin 21 tutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa osana ABCD (Adolescent Brain Cognitive Development) -tutkimushanketta.

Vanhemmat tai huoltajat ilmoittivat, oliko lapsella oma älypuhelin ja minkä ikäinen lapsi oli sen saadessaan. Lapsille tehtiin tietokoneavusteinen psykiatrinen haastattelu 12-vuotiaana ja uudelleen 14-vuotiaana.

Mainos:

Kaksitoistavuotiaista 69,5 prosentilla oli oma älypuhelin. Tutkijat mittasivat oireita: ahmimista, painonnnousun välttämiseen tähtäävää käyttäytymistä, huolta painon noususta ja omanarvontunnon sitomista ruumiinpainoon. Kyseessä olivat oireet, eivät diagnosoidut syömishäiriöt.

Korkeampi riski kaksi vuotta myöhemmin

Niillä, joilla oli oma älypuhelin 12-vuotiaana, ahmimisoireiden riski oli 67 prosenttia korkeampi kahden vuoden seurantatutkimuksessa, ja epäterveen painokompensaatiokäyttäytymisen riski oli 50 prosenttia korkeampi. Tällaiseen käyttäytymiseen voi kuulua äärimmäinen paastoaminen tai oksentaminen.

Molemmissa tapauksissa riskiä verrattiin nuoriin, joilla ei ollut omaa älypuhelinta.

Yhteys, ei todistettu syy-seuraussuhde

Tutkimus on kohorttitutkimus: tutkijat seurasivat samoja nuoria ajan myötä. Tällaiset tutkimukset voivat osoittaa, että kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, mutta ne eivät voi määrittää, mikä aiheuttaa mitä.

Tutkijat löysivät tilastollisia yhteyksiä älypuhelimen omistamisen ja useiden syömishäiriöoireiden välillä ja havaitsivat, että omistamisen ajoitus voi olla yhteydessä riskiin. Näiden yhteyksien takana olevat mekanismit vaativat lisätutkimusta.

— Älypuhelin voi tuoda ulkonäkökeskeisen sisällön maailman nuoren taskuun, tutkimuksen johtava kirjoittaja Jason Nagata kertoo CNN:lle.

Selitys on hypoteesi: sisältö voi altistaa nuoret kuville ja viesteille, jotka voivat edistää epätervettä syömiskäyttäytymistä. Mitään syy-yhteyttä ei ole todistettu.

Kirjoittajat sanovat tulosten tukevan sitä, että vanhemmat odottaisivat ennen ensimmäisen puhelimen antamista lapsille ja räätälöisivät sisällön lapsen kypsyyden mukaan. American Academy of Pediatrics (AAP) -järjestöllä on työkalu, Family Media Plan, jota perheet voivat käyttää.

Tulokset eivät kuitenkaan määritä turvallista ikää ensimmäiselle puhelimelle. Kirjoittajat peräänkuuluttavat myös selkeämpiä sääntöjä älypuhelimen omistamiselle ja sosiaalisen median käytölle varhaisteini-iässä.

— Vanhempien on tärkeää tiedostaa, että älypuhelimen hankkimisessa ei ole kyse vain laitteesta. Se voi muuttaa lapsen pääsyä erilaiseen sisältöön ja altistumista digitaalisessa maailmassa, Nagata sanoo.

Norjalaistutkijat: Lapset saattavat tarvita yli tunnin liikuntaa päivässä

Julkaistu 9.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Norjalaistutkijat haluavat selvittää, tarvitsevatko lapset enemmän fyysistä aktiivisuutta kuin nykyiset suositukset ohjeistavat; tutkimus ei aseta uutta kynnysarvoa. Kuvituskuva.

Norjalaistutkijat haluavat selvittää, tarvitsevatko lapset enemmän fyysistä aktiivisuutta kuin nykyisin suositellun tunnin päivässä. He tukeutuvat laajaan kansainväliseen tutkimukseen, joka ei kuitenkaan aseta uutta tarkkaa minuuttirajaa.

Norjan terveysvirasto, Helsedirektoratet, suosittelee, että 6–17-vuotiaat lapset ja nuoret harrastavat kohtalaisen tai erittäin raskasta fyysistä aktiivisuutta keskimäärin vähintään 60 minuuttia päivässä. Liikunnan tulisi olla monipuolista ja ensisijaisesti kestävyystyyppistä. Vähintään kolme kertaa viikossa liikunnan tulisi olla rasittavaa ja vahvistaa lihaksia sekä luustoa.

Norjan urheilukorkeakoulun (Norges idrettshøgskole) tutkijat haluavat nyt testata, onko suositeltua tasoa tarpeen nostaa.

JAMA Pediatrics -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa he kokosivat tietoja 12 874 lapselta ja nuorelta 14 seurantatutkimuksesta 16 eri maassa. Osallistujat olivat iältään 5-vuotiaista hieman alle 18-vuotiaisiin, he käyttivät liikeantureita ja heitä seurattiin keskimäärin 3,1 vuoden ajan.

Mainos:

Kohtalaisen ja raskaan fyysisen aktiivisuuden havaittiin olevan heikosti yhteydessä alhaisempaan insuliinitasoon, LDL-kolesteroliin, veren rasva-arvoihin ja yhdistettyyn riskipistemäärään. Yhteyttä alhaisempaan painoindeksiin (BMI) ei havaittu. Yhteydet olivat pieniä ja vaihtelivat riippuen siitä, mitä tilastollista mallia tutkijat käyttivät.

Verrattuna vähiten aktiiviseen viidennekseen, vain aktiivisimmalla viidenneksellä oli selvästi pienempi todennäköisyys korkeaan yhdistettyyn riskiprofiiliin seurannan aikana. Tämän ryhmän lapset olivat fyysisesti aktiivisia 72–207 minuuttia päivässä, keskiarvon ollessa 92,8 minuuttia.

— Tämän ryhmän keskiarvo oli 92,8 minuuttia päivässä. Se saattaa viitata siihen, että suosituksen pitäisi olla lähellä 90 minuuttia päivässä, sanoo tutkija Anders Husøy Norjan urheilukorkeakoulun mukaan.

Luku on ryhmän keskiarvo, ei vahvistettu terveyshyötyjen kynnysarvo. Tutkimus osoittaa yhteyksiä, ei sitä, että fyysinen aktiivisuus olisi suoraan aiheuttanut eron, ja siinä mitattiin veren riskimarkkereita ja verenpainetta varsinaisten sairauksien sijaan.

Myös WHO:n ohjeistus 5–17-vuotiaille kehottaa keskimäärin vähintään 60 minuutin aktiivisuuteen päivässä viikon aikana. Suositus perustuu laajempaan terveyshyötyjen kirjoon kuin mitä tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, mukaan lukien fyysinen kunto, luuston terveys ja kognitiiviset toiminnot.

Pääanalyysissä istumisen kokonaisajalla ei ollut yhteyttä huonompaan yleiseen riskiprofiiliin. Samalla tutkijat huomauttavat, ettei löydös sulje pois tiettyjen istumistottumusten, kuten ruutuajan, negatiivisia vaikutuksia.