Kolumni: Ukraina ei voi voittaa – miksi sota siis jatkuu?

Julkaistu 4.8.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Ukrainan sota jatkuu jo kolmatta vuotta, ja yhä useampi kysyy hiljaa mielessään sen, mitä ei uskalleta sanoa ääneen: miksi tätä sotaa ylipäätään enää jatketaan? Kenelle tämä sota on hyödyksi – ja miksi länsimaat kaatavat siihen edelleen rahaa kuin pohjattomaan kuiluun?

Ei sotilaallista ratkaisua – ei edes teoriassa

Ukrainalla ei ole mitään realistista mahdollisuutta vallata takaisin Donbassin aluetta Venäjältä. Tämä ei ole mielipide, vaan sotilaallinen tosiasia. Hyökkäyksen onnistumiseksi tarvitaan vähintään kolminkertainen ylivoima niin miehistössä kuin kalustossa. Tällä hetkellä Ukraina ei ole edes lähellä tätä.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Ukraina tarvitsisi hyökkäystä varten yli 500 000 lisäsotilasta, tuhansia panssarivaunuja, satoja pitkän kantaman ohjusjärjestelmiä ja massiivista ilmatukea. Mikään näistä ei ole näköpiirissä. Lännen tuki on hiipumassa, miehiä kaadetaan ja varusteet loppuvat.

Silti hyökkäyksiä jatketaan – vaikka kaikille on selvää, ettei niillä saavuteta mitään pysyvää. Kyse ei enää ole voitosta. Kyse on sodan jatkamisesta sinänsä.

Sota, joka ruokkii järjestelmää

Ukrainaa on vuosikymmenten ajan pidetty yhtenä Euroopan korruptoituneimmista valtioista. Nyt maahan virtaa miljardeja euroja ja dollareita lännestä. Mutta mihin rahat päätyvät? Aseet katoavat, raportointia ei ole, ja läpinäkyvyys on nolla. Onko kyse enää auttamisesta – vai järjestelmän ruokkimisesta, joka ei koskaan halua tämän sodan loppuvan?

Entä Euroopan unioni? Sotatilanne tarjoaa loistavan tilaisuuden lisätä yhteisvelkaa, keskittää valtaa Brysseliin ja rakentaa EU:sta taloudellista ja sotilaallista liittovaltiota. Kaikki tehdään kiireellä, ilman keskustelua – koska "nyt on sota". Onko sodasta tullut vain hyödyllinen verho, jonka taakse voidaan piilottaa poliittisia agendoja?

Zelenskyin hallinto: vapauden sijasta sensuuria ja yksinvaltaa

Presidentti Volodymyr Zelenskyi esitetään lännessä yhä jonkinlaisena vapaustaistelijana, mutta todellisuus on toinen. Ukrainassa on tällä hetkellä kielletty kaikki oppositiopuolueet. Yli 1400 media-alustaa on suljettu. Vaalit on jäädytetty, poikkeustilaa jatketaan loputtomiin, ja kriittiset äänet vaiennetaan järjestelmällisesti.

Tämä ei ole demokratia. Tämä on yksinvalta, joka pönkittää asemaansa sodan varjolla. Onko todella niin, että länsi – ja myös Suomi – tukevat tällaisen järjestelmän ylläpitämistä veronmaksajien rahalla?

Onko meillä enää moraalista selkärankaa vaatia rauhaa?

Rauhan hakeminen ei tarkoita antautumista. Se tarkoittaa todellisuuden tunnustamista. Sodan jatkaminen ilman tavoitetta tai mahdollisuutta voittoon ei ole sankaruutta – se on kansanmurhaa toivon varjolla.

On täysin moraalitonta lähettää lisää aseita ja rahaa tilanteeseen, jossa sodan jatkuminen on päämäärä itsessään. Samalla uhrataan koko sukupolvi miehiä, perheitä ja lapsia – eikä lännessä tunnu enää kukaan edes kysyvän miksi.

Ehkä siksi, että oikea vastaus olisi liian epämiellyttävä.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Lukijan kynästä: Heitetäänkö Suomen Teboil-yrittäjät susille?

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Teboil-yrittäjien ahdinko
– miksi syytön kärsii ja miksi autoilijaa vihataan?

Teboilin huoltoasemayrittäjät jotka ovat usein suomalaisia perheyrityksiä ovat ajautuneet sietämättömään tilanteeseen. Yhdysvaltain uudet pakotteet venäläistä Lukoilia vastaan ovat johtaneet Nesteen polttoainetoimitusten keskeytykseen 22.10.2025 ja uhkaavat jäädyttää maksuliikenteen 21.11.2025 mennessä. Tämä vie elinkeinon monelta yrittäjältä, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet Venäjän käymän sodan laukaisemista aiemmista pakotteista ja boikoteista.
On väärin, että syyttömät yrittäjät ja jopa Teboililla tankkaavat autoilijat joutuvat kantamaan seuraukset täysin syyttöminä tilanteeseen.

Moni yrittäjä perusti Teboil-asemansa vuosia sitten, osa vasta hiljattain, luottaen vakaaseen franchise-sopimukseen. Esimerkiksi Alajärven Teboilin intialaislähtöinen perheyritys aloitti vain pari vuotta sitten, eikä kukaan osannut ennakoida että pakotteet iskisivät näin rajusti. Vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa johti Teboilin boikotteihin Suomessa, kun kuluttajat alkoivat vältellä asemia venäläisen omistuksen vuoksi. Myynti romahti ja yrittäjät, kuten Kouvolan Teboilin Matti Kulhelm, kertoivat liikevaihdon pudonneen jopa 30–50 % jo tuolloin. Nyt uudet pakotteet ja Nesteen toimituskatkos uhkaavat lopettaa toiminnan kokonaan, kun polttoainevarastot hupenevat viikoissa ja kassavirta tyrehtyy.

Vastustan jyrkästi sitä, että syyttömiä yrittäjiä rangaistaan suurvaltojen päätöksistä. He eivät ole päättäneet Lukoilin omistuksesta vaan tehneet sopimuksen haluamansa brändin kanssa. Aiemmat boikotit ja pakotteet ovat jo kurittaneet heitä, ja nyt tilanne voi johtaa konkurssiin.

Säälin näitä yrittäjiä, jotka ovat investoineet elämänsä huoltoasemille – kahviloihin, autopesuihin ja tankkauspalveluihin – vain huomatakseen, että heitä rangaistaan toisen valtion toimista. Tämä on todella epäoikeudenmukaista koska tässä ei kärsi vain yrittäjä vaan myös perheen toimeentulo on vaakalaudalla. Mistä leipää pöytään tai uusi työpaikka kun tietää nykyisen työttömyystilanteen. Tässä koko perhe joutuu kärsimään.

Lisäksi kun sosiaalista mediaa seuraa niin moni jopa iloitsee kun Teboil yritys kaatuu ja ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla.
"siitäs sai kun veikkasi väärää hevosta" kirjoitti joku Teboilin vihaaja. Tällaista ei vaan voi käsittää. Mitään puolustusta tällä tavalla ajattelevalle ei löydy.

Entä miksi tavallinen autoilija, joka tankkaa Teboililla kohtaa vihaa? Vuoden 2022 boikottien aikaan some ja julkinen keskustelu leimasivat Teboilin asiakkaita "Venäjän tukijoiksi" vaikka moni valitsi aseman vain hinnan, sijainnin tai tottumuksen vuoksi. Esimerkiksi somessa nähtiin viestejä, joissa tankkaajia syytettiin "epäisänmaallisuudesta"
Tämä viha on kohtuutonta – autoilija ei ole syyllinen Venäjän politiikkaan sen enempää kuin yrittäjäkään. Moni suomalainen valitsee Teboilin, koska se on lähin asema tai tarjoaa edullisinta polttoainetta ja hyvää ruokaa matkustaville. Silti heitä moralisoidaan vaikka rahat menevät pääosin suomalaiselle yrittäjälle eivät suoraan Venäjälle.
Turhilta tuntuvat pakotteet ja boikotit vievät leivän yrittäjien pöydästä ja leimaavat tavallisia kansalaisia. Ymmärrän pakotteiden tarkoituksen (toisaalta en ymmärrä kun niistä on ongelmia vain niiden asettajille - ei itse kohteelle) mutta miksi hinta lankeaa pienyrittäjille ja autoilijoille? He eivät valinneet sotaa eivätkä omistajaa. Vaadin päättäjiä – Suomessa ja kansainvälisesti – etsimään ratkaisuja, kuten Teboilin myyntiä suomalaiselle toimijalle, jotta yrittäjien elinkeino pelastuu ja autoilijoita ei syyllistetä.

Perheyritysten toimeentulo ja suomalaisten arki ansaitsevat parempaa kuin pakotteiden ja vihapuheen varjon.
Toivon kuitenkin että tilanne ratkeaa vielä positiivisella tavalla että yrittäjät voivat huokaista ja jatkaa taas normaalia elämää.

Ollaan toistemme puolella ei vastaan. Rakennetaan ei tuhota.
Marjaana Virtanen

Norjalaislääkäri, joka tuomittiin 70 raiskauksesta, epäiltynä uusista rikoksista

Julkaistu 24.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Norjan Frostassa toiminut ylilääkäri, joka tuomittiin kesäkuussa 70 raiskauksesta, on nyt epäiltynä uusista seksuaalirikoksista. Norjan yleisradioyhtiö NRK:n mukaan epäilyt koskevat 33 erilaista raiskausrikosta, ja uhreja on yhteensä 16.

Lisäksi entisen lääkärin epäillään kuvanneen alle 18-vuotiasta lasta lääkärintarkastuksen yhteydessä.

Uudet tiedot tulivat julki sen jälkeen, kun sanomalehti Adresseavisen kertoi perjantaina poliisin tehneen uusia kotietsintöjä lääkärin asunnossa. Poliisi etsii mahdollisia videomateriaaleja ajalta ennen vuotta 2016, viranomaiset kertoivat tiedotteessaan.

Ylilääkäri tuomittiin kesäkuussa 21 vuoden vankeuteen 70 raiskauksesta. Tuomion yhteydessä hän menetti oikeutensa toimia lääkärinä.

Useat naispuoliset asianomistajat ovat aiemmin kertoneet epämiellyttävistä ja rajanylittävistä kokemuksista lääkärin vastaanotolla. Lääkärin on kerrottu muun muassa antaneen potilaille niin sanottuja ”sukupuolielinhierontoja” ja joissakin tapauksissa käyttäneen esineitä gynekologisten tutkimusten yhteydessä ilman suostumusta.

Kesäkuinen tuomio on valitettu, ja asia etenee oikeuskäsittelyyn korkeammassa oikeusasteessa.