Jos tämän hetken länsimaalaiset, erityisesti suomalaiset jotain osaavat, se on tyrmistyminen ja muu siihen verrattava mielipahan muoto. Suomalaiset todella tykkäävät tuomitsemisesta ja johtajamme tykkäävät kompata niitä, jotka äänekkäimmin huutavat. Toki kriittisessä suhtautumisessa maailmaan ja olevaiseen yleensäkin on useimmiten hyvä asia ja siitä hyvinkin usein kumpuaa hyvää, tai ainakin muutosta.
Johtajamme ja ne koviten huutavat kuitenkin ovat kovin valikoivaa sakkia. Kun Venäjällä paljastui laajamittainen doping-skandaali, sitä paheksuttiin ministereitä myöden ja myöskin suomalaisia vaikuttajia oli hyväksymässä Venäjän pannaan asettamista kansainvälisiltä kentiltä. Samoin on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kanssa. Hyvän maun vastaisena liikettä ollaan lopettamassa. Siitä, että itse liike olisi väkivaltainen tai että sen jäseniä oltaisiin "manipuloitu" tai muuten ohjailtu väkivaltaan ei ole mitään näyttöä, joten muita syitä ei jää jäljelle. Paheksuntaa ja voivottelua herättää myöskin Afganistanin tilanne, jossa joissakin osissa maata on melko turvatonta ja jonne silti palautetaan ihmisiä.
Kuitenkin erityisesti johtajamme ovat unohtaneet paheksua esimerkiksi katolista kirkkoa jatkuvista pedofiiliskandaaleista. Viime vuosilta tutun järjenkäytön perusteella meidän tulisi kieltää katolista kirkkoa toimimasta lasten kanssa, tai vaihtoehtoisesti kieltää se kokonaan, sillä niin laajalle näyttäisi p*******a-kulttuuri levinneen katolisen kirkon sisällä. Paheksunta ja jyrkät kannanotot puuttuvat myöskin Etelä-Afrikan valkoista kansanmurhaa kohtaan ja entäpä sitten Ukrainalaiset pakolaiset, joita sota-alueelta varmasti (ainakin Lähi-Idän kohdalla näin on ollut) pitäisi poikkeuksetta riittää? Ei ole näköpiirissä, eikä tule...
Missä on Li Anderssonin tenttaaminen tämän suhteista kansainväliseen äärivasemmistolaiseen terroristiryhmä Antifaan tai miksi koko eduskunnan opinnäytetöitä ei ryhdytä mylläämään, kun kerran Laura Huhtasaarenkin kohdalla suotiin näin meneteltävän?
Kuinka monilla säännöillä tämä maa ja jopa maailma toimii, jos kerran yksi porukka saa kourallisesta väkivallantekoja kieltomääräyksen poliisin aloitteesta ja oikeuslaitoksen leimaamana, mutta edes kymmenet tuhannet raiskatut lapset eivät aiheuta muuta kuin olan kohauttelua johtajissamme? Miksi afganistanilainen, irakilainen tai somalialainen pakolainen on erityisen tärkeä, vaikka kyseisissä maissa on rauhallisia alueita enemmän kuin rauhattomia, mutta Etelä-Afrikan valkoisista ei nakata paskankaan vertaa, vaikka vaino siellä on ilmiselvästi systemaattista ja uhkaa omistuksien ja vapauden lisäksi henkeä?
Samaa voisi kysyä rasismin ja nationalismin osalta... Jos molemmat kerran ovat niin pahoja asioita, miksi valtiovaltamme hyväksyy Israelin kaltaisen, ultra-nationalistisen ja ultra-rasistisen valtion olemassaolon? Entäpä, jos Suomella kerran on nollatoleranssi rasismia, syrjintää ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan, miksi Etelä-Afrikka ei herätä yhtä ainoaa korkean tason kannanottoa tai paheksuntaa, vaikka siellä tapahtumat perustuvat yksinomaan rasismille?
Ja ennenkuin siellä äärivasemmisto alkaa hillumaan omahyväisyydessään siitä, kuinka monipuolisesti Te osaatte paheksua ja ottaa kantaa, missä on vetoomukset rohingyojen turvallisuuden puolesta ja miksi Te olette niin kovin esimerkiksi jo mainittujen irakilaisten, afgaanien ja somalien puolella, kun syvällä idässä kokonaista kansaa, joka tosin on osoitettu taipuvaiseksi terrorismiin, jahdataan pitkin poikin teurastaen ja raiskaten näitä aina kohdattaessa? Missä on Teidän paheksuntanne muslimien naisasenteita kohtaan ja missä tuomionne tyttölasten ympärileikkauksista, kunniamurhista tai edes terrorismista? Nuokin kuitenkin kiistatta ovat osa tiettyä kulttuuri/uskonto-kokonaisuutta, joka vielä kaiken lisäksi on sellaista, mitä Te tänne niin kovin mielellänne tuotte.
Millä säännöillä tässä tulisi pelata ja mitä täytyisi tehdä, että saisi pelata kaksilla, kolmilla säännöillä kuten te? Onko se puoluekortista kiinni vai onko teillä siellä norsunluutornissa jokin mittari, että tietyllä määrällä suvaitsevaisuutta ja "hyvistelyä", saa tietyn määrän sitten taivutella sääntöjä? Järkyttykää sitten niin maan perkeleesti, kun kaksinaismoralisminne lyö seuraavan kerran kynsille ja joku raiskataan, joku puukotetaan, joku räjähtää, joku vuotaa verta uskonmiehen silpomana tai joku hakataan tai tapetaan mustikan väriseksi siksi, ettei tämä alistunut rikkomaan niitä sääntöjä, joidenka mukaan Suomessa tulisi pelata!
