Yhä useammat nuoret Suomessa sanovat tulevansa syrjityiksi tai sivuutetuiksi verkossa. Monille eristäminen jatkuu ryhmäkeskusteluissa ja muilla digitaalisilla alustoilla vielä koulupäivän päätyttyä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton toteuttamaan kyselyyn vastasi lähes 6 000 suomalaista 13–18-vuotiasta nuorta. Kaikkiaan 38 prosenttia sanoi kokeneensa digitaalista syrjäytymistä, mikä on 15 prosenttiyksikön lisäys vuoteen 2021 verrattuna.
Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei pääse mukaan ryhmäkeskusteluun, tulee sivuutetuksi tai että muut päättävät tarkoituksella olla vastaamatta. Järjestön tukipalveluiden koordinaattori Ida Sandholmin mukaan syrjäytyminen ulottuu usein koulun ja digitaalisten alustojen välille.
– Eniten erottuu se, että nuoret sanovat muiden jättävän tarkoituksella vastaamatta heille. Tämä kulkee usein käsi kädessä: se, mitä tapahtuu koulussa, jatkuu kotona eri digitaalisilla alustoilla, Sandholm kertoi Ylelle.
Kysely osoittaa myös selviä eroja ryhmien välillä. Hieman yli 16 prosenttia tytöistä sanoi kokeneensa syrjäytymistä, kun taas pojilla vastaava luku oli hieman alle 8 prosenttia. Nuorten joukossa, jotka mieltävät itsensä muunsukupuolisiksi – eli eivät tytöiksi tai pojiksi – luku oli 21,5 prosenttia.
Digitaalinen hiljaisuus voi vaikuttaa itsetuntoon ja johtaa eristäytymiseen. Sandholm varoittaa, että huonot ihmissuhteet voivat myös viedä nuorelta halun käydä koulua.
– Koska ihmissuhteet ovat yksi perusta sille, että haluaa mennä kouluun ja viihtyy siellä, huonot suhteet voivat johtaa tunteeseen, ettei kuulu joukkoon, Sandholm sanoo.
Aikuisia kehotetaan kysymään
Kyselyn mukaan nuoret haluavat enemmän keskustelua siitä, miten ihmisiä kohdellaan verkossa, sekä koulun jälkeistä toimintaa ja harrastuksia. Ennen kaikkea he toivovat, että aikuiset kysyisivät ja palaisivat aiheeseen, luoden useita mahdollisuuksia puhua asiasta.
Kun syrjäytymisen tunne muuttuu pitkäkestoiseksi, se voi Sandholmin mukaan tulla osaksi nuoren omakuvaa. Luvut viittaavatkin siihen, ettei kiusaaminen enää lopu koulupäivän päättyessä.
Tämä Sillanpää lienee sellainen mies jonka varjo on pidempi kuin mies itse. Ja kun oma käytös ärsyttää muita, pitää saada sanottavansa sanottua eikä muut saa olla sitä vastaan. Ja heti kun joku on, niin sitten itketään ja juostaan ”isoveljen” syliin.
No, kunnianloukkauksena se ei mene läpi koska sitä ei tehty yleisesti ja laajalle ryhmälle. Kenties joku ”mielensäpahoittamispykälä” sopii tähän.
Mutta on se erikoista jos kunnan virkamies ei ymmärrä omaa asemaansa. Hän on kuntalaisia varten eikä päinvastoin.
Vai että oikein rikosilmoitus! Kyllä on pohjalaiset nykyään herkkähipiäisiä. Ei muuta kun hametta sitten päälle vaan ja puukkoja tuppeen. Sillanpää koki sanonnan häiritsevänä. Voi voi! No, talousjohtajalle tiedoksi, että minäkin koen häiritsevänä työpaikallani nuorten jatkuvan uhkailun, huorittelun ja vittuilun! Mutta jos siihen puuttuu, niin rasismi!
Ilimajoki on ollut aina merkittävä pitäjä, jo niistä ajoista alkaen kun se oli vanhaa Kainuun kuningaskuntaa ja sen jälkeistä Kyrön suurpitäjää. Nuijasotaa voi hyvinkin pitää rajana, kun vanha Kainuu liitettiin ruotsalaisten hallinnoimaan, Turun ympäristöstä hiljakseen hivuttamalla levinneeseen ”varsinaiseen suomeen”. Vielä 1800-luvulla Ilmajoen pitäjä oli hyvin edistyksellinen, kun Helsinki oli vain pelkkä lehemäkääly. Ajan myötä Ilmajoen sivukylät erkaantuivat emäpitäjästä ja -kirkosta saaden ensin kappelioikeudet, kirkon ja lopulta muuttuivat omiksi kunniksi.
Ilmajoen kunnan yksi parhaimpia kunnanjohtajia oli Erkki Kiskola, rahvas josta pidettiin ja jota arvostettiin. Kiskola osasi johtaa kuntaa viisaasti 30 vuotta ja hänen aikana kunta kehittyi voimakkaasti maatalousvaltaisesta pitäjästä rakennus- ja teollisuuspaikkakunnaksi myös lisäten eri alojen koulutusta. Koskenkorvalla oleva viinatehdas oli ja on kunnan ja koko Suomen kruununjalokivi, jota Suomen eliitti mielii pistää lihoiksi. Vesi-Seppo oli kunnallisen jätevesitekniikan edelläkävijä, laajentaen rakennusprojekteissa toimintaansa aina arabimaailmaa myöden. Seppo Hautalan perheyhtiö oli ensimmäisiä jotka alkoi nykyaikaistaa Libyaa, laajenten sieltä Saudi-Arabiaan ja Irakiin, joka oli silloin yksi alueensa kehittyneimmistä valtioista ennen amerikkalaisten tuloa. Suomenruotsalaisen rahan ja Lohjan kateus, sekä Suomen Pankin pääjohtajan, sittemmin presidenttinä toimineen Koiviston tuhoamistoimet johtivat hyvin varakkaan insinööritoimiston tuhoon ja konkurssiin. Selvittämättömien pesien varallisuudesta monet konkurssiasiamiehet ovat saaneet elämänikäisen tulonsa, aina näihin päiviin saakka.
Kunnanjohtaja Erkki Kiskolan hautajaisissa sattui erikoinen tapaus, kuin viestiksi jälkipolville. Laskettaessa vainajaa hautaan jonkun laskijan ote lipsui ja kunnanjohtaja meni pää edellä haudan pohjalle tullen ulos arkusta, aivan kuin merkiksi että Ilmajoen kunnan asiat tulee menemään tästä lähtien päin persettä. Ja niin tapahtui. Muutaman omanedun tavoittelijan toimet ei juurikaan kehuja ansaitse, vai miltä kuullostaa kun kunnan omistama 80 hehtaarin suuruinen metsäala myydään pois markalla, että ”lakeuden tappi” saa perustaa kaatopaikan sinne. Entä kun Suomen toiseksi varakkain osuuskauppa, saadaan puolessa vuodessa konkurssikypsäksi ja liitetään sisään istutetun pulvaanin avulla muutama vuosi aikaisemmin perustettuun Etelä-Pohjanmaan osuuskauppaan. Sanovat että Ilmajoella osuuskaupalla maksettiin Seinäjoen velat. Kolmantena muttei vähäisimpänä, Ilmajoen käsi- ja taideoppilaitos sulautettiin rakennuksineen kaikkineen Seinäjoella toimivaan Seduun… vain euron hinnalla. Vielä olisi paljon muutakin, josta kuntalaiset eivät ole hyötyneet ja saati saaneet mitään, mutta harvat ovat varallisuutensa hankkineet saadakseen luottamuspaikkoja muualta.
Tämä nykyinen on tervettä kuntapolitiikkaa, se puhdistaa ilmaa kuin ukkonen kesäsäätä. Jospa järki palaisi takaisin kunnan ja sen viranhaltijoiden itsekkäisiin toimiin.