Tiedustelua vai ei, kas siinäpä kysymys? Koskaan aikaisemmin ei ole hallituksen ja eduskunnantoimet aiheuttaneet intohimoja, kuin nyt tullut Suomen perustuslain muutos. Avattiinko nyt Pandoran lipas? Mikäli kuuntelee ihmisiä, niin epätietoisuus tulevaisuudesta luo aika synkkiä pilviä. Huoli on jossain määrin aiheellinen, sillä emme osaa aavistaa millaisia vitsauksia perustuslainmuutos tuo tullessaan, mutta on hyvä muistaa ettei toivoa ole vielä menetetty.
Pandoran lippaalla on oma tarinansa, joka menee näin: ”Epimetheus käski Pandoraa olemaan avaamatta tämän mukana ollutta lipasta, mutta Pandoran uteliaisuus voitti ja hän avasi lippaan vapauttaen kaikki maailman vitsaukset. Siihen asti ihmiskunta oli elänyt paratiisimaisesti ilman murheita. Pandora sulki lippaan, jolloin sisälle jäi ainoastaan toivo. Maailmassa oli nyt pelkkää synkkyyttä, kunnes Pandora avasi lippaan uudestaan ja vapautti toivon.” kerrotaan kreikkalaisessa mytologiassa.
Hallituksen perustuslakiin ehdottama lisärajoitus viestin salaisuudesta hyväksyttiin eduskunnassa harvinaisen yksimielisesti. Tuntuu jopa pelottavalta, että mitä lehmänkauppoja on tehty kulissien takana? Sen me näemme aikanaan, mutta varmaa on että nämä 12:sta sanaa ”...sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta.” luo mahdollisuuksia, mutta myös uhkia.
Sinisilmäisyys maksaa verta
Maailma on muuttunut ja tämä tosiasia olisi jokaisen hyvä sisäistää. Nyt kun puhutaan siitä, että miksi me tarvitsemme tiedustelulakeja? Vastaus on hyvin yksiselitteinen, kaikki viestintä on mennyt verkkoon. Ikävä tosiasia on, että samassa verkossa toimii kansalaiset, yritykset sekä valtiot ja totta kai myös ääriliikkeet ja terroristijärjestöt. Ongelma on siinä, että ketä tiedustellaan. Nyt tulilinjalle voi jäädä yksityisiä kansalaisia, tai aatteellisia yhdistyksiä jopa puolueita. Yksityisyyden ja viestisalaisuuden salaisuudet ovat auki. Asiaa voi verrata siihen, että terroristit ja puolisotilaalliset ryhmät käyttävät siviilejä ihmiskilpinä, jolla suojaavat omaa toimintaa. Tätä näkökulmaa kenenkään ei sovi unohtaa.
Ennen kaikki oli paljon helpompaa sillä sotilastiedustelu lepäsi radiotiedustelun varassa. Radiota käytti hyväksi yleensä viranomaiset ja armeijat kommunikoidessaan toisilleen. Entä jos Suomen perustuslaki olisi kieltänyt radiotiedustelun sillä periaatteella, että kansalaisetkin käyttivät radiota kommunikointiin? Tämä siis fiktiivistä pohdintaa, koska radiotoiminta oli luvanvaraista Suomessa. Annan teille kuitenkin tämän pohdittavaksi, siksi että sillä olisi ollut kohtalokkaat seuraukset kansakunnallemme.
Mikäli radiotiedustelu olisi ollut kiellettyä, niin meille ei olisi muodostunut ammattitaitoa selvittää vihollisten viestien sanomaa ja sisältöä. Tämän lisäksi meillä ei olisi myöskään ollut välineistöä suorittaa tiedustelua. Historian eräs merkittävin taistelu olisi kääntynyt suomalaisten tappioksi.
Tiedustelu takasi Suomelle itsenäisyyden. Suomen sodanaikaisen tiedustelupalvelun johtajana ja kehittäjänä tunnettu Hallamaa perusti Päämajan tiedusteluosastoon ryhmän, joka selvitti muun muassa Saksan ja Neuvostoliiton salakirjoitussanomat. Ryhmä laati myös Suomen armeijalle sellaiset salakirjoitusmenetelmät, joita mikään ulkovalta ei Suomessa tiettävästi pystynyt selvittämään. Sodan ajan merkittävin saavutus oli Neuvostoliiton suurhyökkäys paikan ja ajan selvittäminen. Ilman tätä tietoa Tali-Ihantalan taistelusta olisi muodostunut katastrofi ja Suomi olisi miehitetty.
Siinä missä radiotiedustelu loi pohjan Suomen selviytymiselle maailman historian myllerryksissä ja mahdollisti sen, että meistä kasvoi se kansakunta joka tänä päivänä olemme. Nyt olemme tulleet uuden uhan eteen. Mikäli meillä ei ole mahdollisuuksia tehdä verkkotiedustelua, niin jäämme alttiiksi uhkatekijöille, jotka kohdistuvat Suomeen ja suomalaisiin. Maailma elää murroksessa Venäjän ja länsimaiden välinen tila voi eskaloitua koska tahansa aseelliseksi konfliktiksi. Muslimimaista tulee Eurooppaan koko ajan enemmän terroristisoluja ja taistelijoita. Ikävä kyllä olemme vuosia myöhässä tämän lain kanssa. Venäjä on ostanut Suomesta jo vuosia maa-alueita strategisien kohteiden läheltä, mutta meillä ei ole ollut mahdollisuutta tiedustella, että miksi. Se ei riitä, että joku katsoo ja valvoo, koska kaikki tieto on mennyt verkkoon ja toiminta on kasvotonta.
Kuuma peruna on siinä, että Venäjältä länteen kulkeva verkkoliikenne menee Suomen kautta. Sotilastiedustelussa viestinnän salausta yritetään murtaa ja viestejä lukea. Kerätyistä tiedoista rakennetaan verkostoja ja opitaan tunnistamaan kohteen toimintatavat. Suomen kautta kulkee merkittävä määrä tietoliikennettä, joka on kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävää. Olisi hullua ajatella, että emme valvoisi mitenkään tätä liikennettä.
Kuka luottaa poliisiin
Toinen asia on se, että luotammeko suojelupoliisiin? Usko suomalaisen poliisiviranomaisen toimintaan järkkyy. Kaduilla huumekauppa ja rikollisuus ovat jo näkyvää ja joka päiväistä. Resursseja löytyy vihapuheen verkkovalvontaan ja intohimoja yhdistysten kieltämiseen. Rivi poliisi tekee mitä johto käskee ja kukaan ei ole moitetta antanut poliisin normaaleihin virkatehtäviin. Suurennuslasin alla onkin koko poliisijohto, sillä he ne käskyt antavat. Ei ole luottamusta herättävää, kun poliisijohto on syytteessä epäselvyyksistä omasta toiminnastaan muun muassa miten tietoa on hankittu.
Miten voimme näin tärkeässä asiassa enää luottaa poliisiin? Siviilitiedustelua koskevan lainsäädäntöhankkeen keskeisin tavoite on kansallisen turvallisuuden parantaminen. Suojelupoliisin tärkeimpänä tehtävänä on yhteistyössä muiden turvallisuusviranomaisten, erityisesti keskusrikospoliisin, kanssa ennalta estää ja paljastaa terrorismiin, laittomaan tiedustelutoimintaan, joukkotuhoaseiden levittämiseen ja ääriliikkeisiin sekä valtion turvallisuutta vaarantavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyviä hankkeita. Ajatukset laissa on hyvät, mutta miten se toteutetaan ja mitkä on pelisäännöt?
Kynnys kysymykseksi nousee, kuka valvoo poliisia? Missään tapauksessa se ei voi olla eduskunta. Sillä me emme osaa ennustaa, että millaisia voimasuhteita tulevaisuudessa voi olla. Kautta aikojen on käynyt niin, että joku ideologia on ottanut määräävän vallan ja käyttänyt poliisia ja tarkkailuviranomaisia oman valtansa pönkittämiseen. Nyt on hyvä muistaa, että kuuluisa Tiitisen lista on edelleen Supon kassakaapissa.
Jotain on tehtävä, se on varmaa
Suomen kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan elintärkeitä etuja pitää riittävällä tavalla suojata heikentyneen ulkoisen turvallisuusympäristön oloissa. Yhä epävarmempi kansainvälinen tilanne ja siihen liittyvien hybridiuhkien kärjistyminen sekä Euroopan yhä kriittisempi terrorismitilanne edellyttävät, että siviilitiedustelua koskeva lainsäädäntöä tarvitaan, mutta se ei saa kääntyä siviilejä itseään vastaan.
Minusta tietoliikennetiedustelu tulisi säätää ensin vain sotilastiedustelulainsäädännöllä ja puolustusvoimien tulisi aina johtaa ja toteuttaa tiedustelua, niin sisäisten kuin ulkoisten uhkien torjuntaan. Tämä siksi, että puolustusvoimilla ei ole samoja poliittisia intohimoja kuin poliisilla. Siviilitiedustelulain kanssa ei kannata hätiköidä ja tärkeimpänä kuka valvoo valvojaa?
Varoittavan esimerkin voimme ottaa vaikka Ruotsista. Ruotsin suojelupoliisilta kiellettiin mielipiteiden rekisteröinti puoluejäsenyyden tai poliittiseen järjestöön kuulumisen perusteella 1969. Käytännössä rekisteröinti kuitenkin jatkui hallituksen toimeksiannosta! Valvonnan piiriin kuuluvia järjestöjä pidettiin salassa yli kolmen vuosikymmenen ajan. Vuonna 2003 paljastui, että sosiaalidemokraattinen hallitus oli antanut vuosina 1970 ja 1973 määräyksiä koskien yhteensä pariakymmentä järjestöä. Jokainen voi miettiä, että jos aikanaan Säpo:n rekisteriin ja valvontaan päättyi jopa lapsia vain sen takia, että halusi Vietnamin sodan lopettamista, niin sillä ei ole mitään tekemistä kansallisen turvallisuuden kanssa. Päätyykö Suomessa vastaavasti rekisteriin ja valvontaan siitä, että on maahanmuuttokriittinen ja haluaa turvapaikkaturismin loppua?
Ennen kuin päätöksiä siviilitiedustelulakiin tehdään, niin määritelmät täytyy olla kunnossa ja pelisäännöt. Lain tarkoituksena ei ole se, että meillä on kohta totuusministeriö ja ajattelustakin tulee rikos. Pandora aikanaan avasi lippaan ja päästi vitsaukset maailmalle, mutta lippaassa on vielä toivo.
