Pääministeri Juha Sipilä puhui Kainuun Sanomien satavuotisjuhlassa. Puheessaan Sipilä kyseenalaisti verkossa liikkuvan tiedon luotettavuutta ja todenperäisyyttä.

Puhe kuului kokonaisuudessaan seuraavasti:

"Hyvät kainuulaiset, arvoisa juhlayleisö!

Kun sain kutsun tähän juhlaan, mietin, että pitäisikö minun ihan ensimmäiseksi pahoitella ja pyytää anteeksi.

Kyllä, kuulitte oikein.

Voisin pahoitella sitä, että olin omalta pieneltä osaltani vauhdittamassa sitä teknologian murrosta, joka on perusteellisesti muuttanut sanomalehdistön toimintaympäristöä ja aiheuttanut mittavia sopeutumisongelmia.

Tuon muutoksen voi tiivistää siihen, että vielä kolmekymmentä vuotta sitten sanomalehteä luettiin paperiversiona pirtin pöydässä aamukahvin kera. Sitä minäkin luin sekä lapsuudenkodissani Puolangalla että armeija-aikana Hoikankankaan sotkussa. Kainuun Sanomista luettiin, mitä tärkeää maailmassa ja maakunnassa on tapahtunut ja mitä siitä piti ajatella.

Nyt uutisia selataan älykännykästä, joka kulkee taskussa. Verkossa kulkee tietoa enemmän kuin koskaan. Samalla se on ristiriitaisempaa kuin koskaan.

Tämän teknologisen murroksen veturit voidaan sijoittaa Yhdysvaltain piilaaksoon. Sieltä on lähtöisin myös muutoksen avainsana, disruptio. Sanalle ei löydy oikein hyvää suomenkielistä vastinetta. Voisimme puhua vaikka muljautuksesta. Muljautuksessa jonkun toimialan ehdot muuttuvat nopeasti ja dramaattisesti niin, että entiseltä liiketoiminnalta putoaa pohja pois. Kainuulaisittain joku liiketoiminta menee häneksi eli epäonnistuu.

Disruption kouluesimerkki on ruoan säilytys. Maustekauppa nousi 1500-luvulla maailman suurimmaksi liiketoiminnaksi. Yrittäjät ansaitsivat satumaisia omaisuuksia rahtaamalla kaukomailta mausteita Eurooppaan. Eihän mausteet lihan pilaantumista estäneet mutta peittivät pahan maun.

Sitten joku keksi, että jäähdytetty liha säilyi paremmin. Maustekauppiaiden liiketoiminnalta putosi pohja, kun pohjoisesta alettiin rahdata jäätä lihansäilytysvarastoihin. Tätä teknologiaa sovellettiin meilläkin vielä 1960-luvulla maidon säilytykseen maatiloilla.

Seuraavan askelen ehkä arvaattekin. Joku keksi, että jäät voitiin sijoittaa eristeeksi pienempiin laatikoihin. Kun vielä keksittiin, että jäätä voi tehdä myös keinotekoisesti, putosi pohja pohjoisen jäiden rahtaamiseen perustuvalta liiketoiminnalta. Nyt joka kodissa on jääkaappi.

On huomattava, että tarve oli koko ajan sama, saada ruoka säilymään. On todennäköistä, että jääkaappi ei jää viimeiseksi teknologiaksi, jolla tätä tarvetta tyydytetään.

Sanomalehdistön kehitys on myös hyvä esimerkki disruptiosta eli muljautuksesta.

Paperille painettu sanomalehti nousi tiedonvälityksen tärkeimmäksi työvälineeksi 1800-luvulta lähtien. Sata vuotta sitten puolueet perustivat kilvan sanomalehtiä kaikkiin maakuntiin.  Näin syntyi myös Kainuun Sanomat. Sen ensimmäisen numeron ohjelmajulistuksessa kerrottiin, että lehti noudattaa Maalaisliiton ohjelmaa.

Sotien jälkeen lehtikilpailut ratkesivat niin, että kaikkiin maakuntiin jäi selkeä ykköslehti. 1980-luvulta lähtien ne katkoivat viralliset puoluesiteensä yksi toisensa jälkeen ja julistautuivat sitoutumattomiksi. Valta-asemaan nousseet lehdet ymmärsivät, että niiden pitää palvella kaikkia lukijoitaan puoluekantaan katsomatta.

Sanomalehti kesti radion ja television haasteet. Sanomalehden valmistuksen tekniikka kehittyi ja kustannukset pienenivät. Painokoneista tuli nopeampia. Näyttöpäätteiden tulo toimituksiin hävitti latojien ja oikolukijoiden ammattikunnat.

Maakunnan ykköslehden liiketoimintamalli oli todella selkeä ja hyvin tuottava. Sen levikki kattoi suurimman osan maakunnan talouksista. Ilmoittajat saivat omat viestinsä tehokkaasti läpi mainostamalla ykköslehdessä. Kasvavilla levikki- ja ilmoitustuloilla oli mahdollista vahvistaa toimitusta, mikä paransi lehden laatua, mikä kasvatti edelleen tilaajien määrää ja ilmoitustuloja.  Omistajatkin saivat osansa. Näin syntyi positiivinen kierre.

Olen kuullut vanhempien kustantajien ja päätoimittajien muistelevan kaiholla kultaisia vuosia, jotka kestivät 1990-luvun alkuun saakka. Maakunnan ykköslehden kustantaminen oli pitkään kuin olisi saanut luvan painaa rahaa.

Sitten tuli disruptio eli muljautus. Muutos perustui langattomaan tiedonvälityksen ja internetin kehittymiseen. Sanomalehden liiketoiminta uhkasi mennä häneksi.

Tuhannet insinöörit eri puolilla maailmaa kehittivät 1970-luvulta lähtien langattoman tiedonvälityksen teknologiaa. Olin yksi heistä. Me insinöörit olemme tunnetusti hyvin empaattisia, osaamme asettua jopa elektronin asemaan. Tiedämme ja tunnemme, miten ne ajattelevat. No, empaattisia tai ei, työmme tuloksena kännykät tekivät läpimurtonsa 1990-luvulla.

Internetin kehityksessä toistui sama kaava ehkä vieläkin nopeampana. Verkossa olevan tiedon määrä kasvaa eksponentiaalisesti. Erityisesti liikkuvan kuvan läpimurto verkossa on ollut käsittämättömän nopea. Viime vuonna suosituinta musiikkivideota katsottiin Youtubesta 4,5 miljardia kertaa.

Kolmantena muutoksen ajurina pitää nostaa esiin vielä sosiaalinen media.

Lopputulemana on, että yhden sanomalehden uutisten ja mielipiteiden sijasta voimme saada nyt tietoa tuhansista tiedotusvälineistä ympäri maailmaa. Sen lisäksi voimme saada muuta, enemmän tai vähemmän luotettavaa tietoa miljoonista lähteistä. On syntynyt vieläpä kokonainen elinkeinohaara levittämään väärää tietoa, jolla voidaan horjuttaa jopa vakiintuneita demokratioita.

Lisäksi jokainen voi levittää omia mielipiteitään sosiaalisen median kautta. Siinä missä sanomalehti tuli kotiin kerran päivässä, verkko tulvii tietoa ja mielipiteitä 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.

Muutos pääsi yllättämään lehdenkustantajat. Lehdissä kyllä ymmärrettiin 1990-luvulla, että verkkoon on pakko mennä. Silloin tehtiin kuitenkin se virhe, että sisältöjä alettiin jakaa ilmaiseksi. Ihmiset oppivat siihen, että kaikki verkossa on ja pitää olla ilmaista. Tästä ajattelusta pois oppiminen on ollut hidas ja tuskallinen prosessi.

Kierrettä syvensi piilaakson teknologiajättien murtautuminen perinteisen sanomalehdistön markkinoille. Google ja Facebook alkoivat imeä yhä suuremman osan mainostuloista, jotka aiemmin kilahtivat lehtien ja kaupallisten televisiokanavien kassoihin. Tämä näkyy myös puolueiden toiminnassa. Vaali vaalilta puolueet ja ehdokkaat käyttävät suuremman osan mainosbudjeteistaan sosiaalisen median välineisiin ja vähentävät mainontaa lehdissä ja televisiossa.

Nuorempi sukupolvi on vähentänyt ja jopa lopettanut ensin paperisten sanomalehtien lukemisen ja nyttemmin myös perinteisen televisiolaitteen katselun. Se hakee uutisensa ja liikkuvan kuvan sisältönsä verkosta erilaisilla päätelaitteilla.

Painettujen sanomalehtien levikit alkoivat laskea jo 1990-luvun alun laman seurauksena, eikä kehitys pysähtynyt laman jälkeen edellä kuvatuista syistä.

Perinteisen sanomalehden talous perustui tilausmaksuihin ja mainostuloihin. Molemmat pilarit alkoivat murtua. Sen seurauksena piti säästää toimitusten kuluista eli vähentää toimittajia. Se heikensi lehden laatua, mikä kiihdytti levikkien ja mainostulojen laskua. Oltiin samanlaisessa kierteessä kuin kultaisella 1980-luvulla, mutta kierre menikin nyt alaspäin.

Kustantajan näkökulmasta verkon hyödyt ovat toisaalta erittäin suuret. Digitaalinen lehti ei tarvitse kirjapainoja eikä postinkantajia. Paino- ja postituskulujen poistuminen tuo mittavat säästöt.

Muutoksen saldo jäi kuitenkin vuosien ajaksi miinuksen puolelle monissa sanomalehdissä.

Nyt kierre on kuitenkin kyetty oikaisemaan monissa lehtitaloissa. Lehtien digiversioiden tilaajamäärät kasvavat, ja mainostajatkin ovat oppineet vähitellen näkemään, että painava journalistinen sisältö tuo uskottavuutta ja näkyvyyttä myös verkossa.

Hyvät Kainuun Sanomien ystävät!

Kerroin edellä disruptiosta, joka on muuttanut moneen kertaan ruoan säilytystä. Tarinan opetus oli se, että ihmisten tarve säilyi koko ajan samana, ruoan säilyttäminen syömäkelpoisena. Siihen opittiin vain vastaamaan aina uusilla keinoilla.

Sanomalehdistön disruption yhtenä syyllisenä rohkenen kysyä, soveltuisiko sama esimerkki myös tälle toimialalle. Mikä on se tarve, jota täyttämään kainuulaiset perustivat sata vuotta sitten oman lehden? Onko tuo tarve edelleen olemassa?

Vastaan ehdottomasti kyllä.

Palautan mieliin Kainuun Sanomien ensimmäisen numeron 13.2.1918. Sisällissota oli alkanut pari viikkoa aikaisemmin ja lehden neljä sivua täyttyivät sotauutisista.

Kainuun maalaisliittolaiset olivat toimineet tarmokkaasti itsenäisyyden saavuttamiseksi. Historiaan on jäänyt Hallan Ukko, Juho Heikkinen.Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen hän oli huhtikuussa järjestämässä Suomussalmella kansalaiskokousta, jossa vaadittiin täydellistä irtautumista Venäjästä.

Näissä oloissa ilmestyi siis Kainuun Sanomien ensimmäinen numero. Sen etusivun vasemmassa reunassa oli lehden ohjelmajulistus, jossa katsottiin jo pidemmälle. Sen mukaan lehdellä oli sama ohjelma kuin Maalaisliitolla. Lehti tahtoi ”taistella tuottavan työn arvon kohottamiseksi ja maahenkisen, kansanvaltaisen edistystyön lujittamiseksi.”

Kuten edellä kuvasin, tietoa on nyt maailmassa enemmän kuin koskaan mutta sen luotettavuus ja todenperäisyys on samalla epävarmempaa kuin koskaan. Sanomalehti voi olla tässä muutoksessa turvallinen majakka, jonka avulla ihminen voi suunnistaa.

Tiedon tulvassa ihmisillä on entistäkin suurempi tarve saada oikeaa, luotettavaa tietoa tärkeistä asioista sekä perusteltuja mielipiteitä oman maailmankuvan rakennuspuiksi. Ei ole väliä, saadaanko tämä tarve tyydytetyksi paperisen lehden vai kännykän ruudun kautta.

Siksi rohkenin lopulta tulla myös tähän teidän juhlaanne. Insinöörit luovat jatkossakin uutta tekniikkaa, joka mahdollistaa tiedon levittämisen entistäkin nopeammin ja tehokkaammin. Kyse on siitä, miten hyvin tätä insinöörien kehittämää tekniikkaa osataan hyödyntää.

Sanomalehden tärkein voimavara on säilynyt sadan vuoden ajan samana. Se on ammattitaitoinen, osaava toimitus, jolla on näkemyksellinen johto. Viisas kustantaja antaa toimitukselle täyden vapauden keskittyä tehtäväänsä.

Oikea tieto ja perustellut mielipiteet ovat myös toimivan kansanvallan ehdoton edellytys. Siksi tarvitsemme jatkossakin elävää, moniarvoista sanomalehdistöä.

Kuten Kainuun Sanomien perustajat kirjoittivat ohjelmajulistukseensa sata vuotta sitten, keskellä kansakuntaa repinyttä sisällissotaa:

”Kainuun Sanomat hyvin tietää, että kansa ei elä yksin leivästä. Jo sitä tuottaakseen on sen avarrettava tieto- ja käsityspiiriä. Tätä varten on lehti tekevä kaiken voitavansa kansan syviä rivejä nostattavan todellisen valistuksen juurruttamiseksi.”

Hyvä juhlayleisö!

Näillä ajatuksilla toivotan oikein lämpimästi onnea Kainuun Sanomille, sen tekijöille ja lukijoille!"

Lähde: Valtioneuvosto

Katso myös:

https://www.nykysuomi.com/2018/02/08/nakokulma-mika-on-oikeasti-valhe-ja-vihamediaa/