Tappiokierteessä kärvistelevän Sanoma-konsernin toimittaja Laura "Huu" Halminen kirjoitti Helsingin Sanomiin maksullisen blogin, jossa hän mielestään paljasti suomalaisen äärioikeistolaisen salaliiton. Mutta kuka tai mikä on tämä salaliittoteoreetikko, joka onnistui paljastamaan sen, että kansallismieliset puhuvat toisilleen?
Laura "Huu" Halmista paremmin tuntevat tietävät, että hänellä on erittäin läheiset yhteydet Suomen antifasistiseen liikkeeseen ja sen anarkistijohtaja Mikael Brunila luovutti taannoin tietovuodon "äärioikeistosta" nimenomaan hänelle.
Lauran seikkailut laillisuuden rajamailla eivät kuitenkaan rajoitu tähän. Metro-lehden artikkelissaan hän kertoo, että olisi piilotellut tuntemaansa laitonta siirtolaista, ellei tämä olisi onnistunut keplottelemaan itselleen laillista oikeutta oleskella maassamme suomalaisten verorahoista nautiskellen ja kissanpäiviä viettäen.
Kakun kruunaa kuitenkin Lauran äärifeministinen Hullu Akka-vuodatus, joka tekee meille viimeistään selväksi kuka hän on: antirasismia, anarkismia (laittomuutta) ja äärifeminismiä puhkuva fanaatikko, antifantti, jolle vain Sanoma-konserni on sopiva.
Puhe puolueettomasta tiedonvälityksestä journalismissa voitanee siis tältäkin osin unohtaa.
Tuota kirja-arvostelua lukiessa tulee mieleen että mahtaa olla melkein itsemurhan paikka kun ei näe omassa itsessään mitään muuta kuin parjattavaa. Eikä elämäkään ole mitään muuta kuin kilpajuoksua kohti kuolemaa, kokoajan kiipien ja koittaen saada muilta ihmisiltä hyväksyntää. Jos joku kertoisi tuollaisia juttuja psykiatrille niin saisi heti masennusdiagnoosin ja vahvan lääkityksen.
Miksihän Laura ei näe elämässään mitään positiivista, kaunista ja sellaista joka tekisi elämisestä elämän arvoista? Ne pienet onnen muruset löytyvät siitä jokapäiväisestä arjesta. Eivätkä niistä lomamatkoista tai ”Sit kun…” odottelusta. Jos elää ”Sit kun…” elämää, niin elämä ehtii mennä ohi ennenkuin pääsee sitä elämään. Olisikohan Lauralla tästä kyse? Hän on koko elämänsä odottanut sitä ”Sit kun…”-elämää. Ja nyt hän on sen ymmärtänyt että elämä on hänen osaltaan ohi.
Se saattaa masentaa monia.
Olipa hyvä analyysi tuosta Hullu Akka -tekstistä. Jotenkin Laurasta todella jää se vaikutelma, että ennen kaikkea hän kaipaa muiden hyväksyntää. Ehkä hänestä siksi tuli tuollainen, että hän ajattelee saavansa muiden hyväksynnän ”puolustamalla hyviksiä”.
Ikävä kyllä tilanne on se, että yli 3/4 Suomen kansasta ei jaa Lauran näkemyksiä lainkaan, eikä edes ymmärrä tahi hyväksy niitä. Fanaattisuudessaan Laura ampuu niin yli, että menettää sen hyväksynnän, jota hän niin epätoivoisesti tarvitsee.
[…] kun viime päivien uutisoinnin jälkeen ajattelee, että Sanoma-konserni Petri Korhosen ja Laura Huun siivittämänä on tehnyt journalistisen pohjakosketuksen historiaa, me näemme vielä entistäkin […]
En sen enempää ole tutustunut Lauran taustoihin, mutta sen kolumnit Metrossa oli ainakin ennen täyttä itseään. Vaikutti siltä että hänellä taustastaan johtuvaa pahaa oloa. On niin ikävää olla länsimaalainen, jolla asiat ovat pohjimmiltaan erinomaisesti. Omantunnon tuskaa pitää sitten purkaa pelastamalla maailmaa, vaikka lakia rikkoen. Melko tyypillinen vasurigimma.
[…] Saattaa olla totta, että äärilaitaliikkeiden kimppuun käyminen onkin huomattavasti suurempi vahinko äärivasemmistolle kuin äärioikeistolle. On kuitenkin vaikea ajatella, että äärilaitoja kohdeltaisiin samalla mittapuulla, koska äärivasemmistoa on jopa Helsingin Sanomien toimittajissa. […]