Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.
Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.
Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.
Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa
Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.
— Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.
Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.
Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.
Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.
Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.
Tuota kirja-arvostelua lukiessa tulee mieleen että mahtaa olla melkein itsemurhan paikka kun ei näe omassa itsessään mitään muuta kuin parjattavaa. Eikä elämäkään ole mitään muuta kuin kilpajuoksua kohti kuolemaa, kokoajan kiipien ja koittaen saada muilta ihmisiltä hyväksyntää. Jos joku kertoisi tuollaisia juttuja psykiatrille niin saisi heti masennusdiagnoosin ja vahvan lääkityksen.
Miksihän Laura ei näe elämässään mitään positiivista, kaunista ja sellaista joka tekisi elämisestä elämän arvoista? Ne pienet onnen muruset löytyvät siitä jokapäiväisestä arjesta. Eivätkä niistä lomamatkoista tai ”Sit kun…” odottelusta. Jos elää ”Sit kun…” elämää, niin elämä ehtii mennä ohi ennenkuin pääsee sitä elämään. Olisikohan Lauralla tästä kyse? Hän on koko elämänsä odottanut sitä ”Sit kun…”-elämää. Ja nyt hän on sen ymmärtänyt että elämä on hänen osaltaan ohi.
Se saattaa masentaa monia.
Olipa hyvä analyysi tuosta Hullu Akka -tekstistä. Jotenkin Laurasta todella jää se vaikutelma, että ennen kaikkea hän kaipaa muiden hyväksyntää. Ehkä hänestä siksi tuli tuollainen, että hän ajattelee saavansa muiden hyväksynnän ”puolustamalla hyviksiä”.
Ikävä kyllä tilanne on se, että yli 3/4 Suomen kansasta ei jaa Lauran näkemyksiä lainkaan, eikä edes ymmärrä tahi hyväksy niitä. Fanaattisuudessaan Laura ampuu niin yli, että menettää sen hyväksynnän, jota hän niin epätoivoisesti tarvitsee.
[…] kun viime päivien uutisoinnin jälkeen ajattelee, että Sanoma-konserni Petri Korhosen ja Laura Huun siivittämänä on tehnyt journalistisen pohjakosketuksen historiaa, me näemme vielä entistäkin […]
En sen enempää ole tutustunut Lauran taustoihin, mutta sen kolumnit Metrossa oli ainakin ennen täyttä itseään. Vaikutti siltä että hänellä taustastaan johtuvaa pahaa oloa. On niin ikävää olla länsimaalainen, jolla asiat ovat pohjimmiltaan erinomaisesti. Omantunnon tuskaa pitää sitten purkaa pelastamalla maailmaa, vaikka lakia rikkoen. Melko tyypillinen vasurigimma.
[…] Saattaa olla totta, että äärilaitaliikkeiden kimppuun käyminen onkin huomattavasti suurempi vahinko äärivasemmistolle kuin äärioikeistolle. On kuitenkin vaikea ajatella, että äärilaitoja kohdeltaisiin samalla mittapuulla, koska äärivasemmistoa on jopa Helsingin Sanomien toimittajissa. […]