Mainos:

Blogi: Mitä on uida vastavirtaan kuplaantumisen keskellä

Julkaistu 13.10.2024 – Kirjoittaja Toimitus

Olen aina ollut kriittinen ihminen. Asiat eivät mene läpi ilman kunnon tarkastelua, mutta en ennen erityisesti tuonut näkemyksiäni esiin julkisesti. Vuonna 2015 kuitenkin mittari värähti punaiselle, ja päätin alkaa ottaa julkisesti kantaa. Ymmärsin heti, että tätä ei voi tehdä kevyesti: elämä täytyi rakentaa niin, ettei minua voisi hiljentää työpaikoilla tai maalituskampanjoilla. Tein täyden remontin elämääni, enkä mene tässäkään yksityiskohtiin, koska en halua antaa aseita minua vastaan.

Vuonna 2015 seurasin maahanmuuttoaaltoa ja aloin miettiä, ettei kaikki ollut niin kuin meille kerrottiin. Tarinat naisista ja lapsista ja äärettömästä hädästä täyttivät uutiset, mutta Tornioon virtasi nuoria miehiä Ruotsista. Törmäsin nopeasti videoon, jossa Ruotsin puolella ohjattiin nuoria miehiä junaan, jonka määränpää oli Suomi. Videossa esiintyvällä miehellä oli lista kädessään, ja hän opasti miehiä junaan. Tajusin, että koko "hätä" oli täyttä huijausta – kyseessä oli suunniteltu pakolaiskriisi. Media kuitenkin jatkoi propagandaa, jossa naiset ja lapset olivat jatkuvasti keskiössä.

Halusin alkaa vaikuttaa, koska media on aina ollut väline, jolla ihmisille luodaan näkemykset asioihin ja siksi oli luonnollista että halusin alkaa luomaan suomeen vapaata mediaa. Nyt ihmisiä johdatettiin valheellisen mielikuvan kautta isoissa medioissa. Tämä oli lähtölaukaus taistelulleni vihollista vastaan, jolla on miljoonakertaiset resurssit. Tiesin, että heidän voittamisensa on hyvin epätodennäköistä.

Moni muukin tajusi vuoden 2015 "maahanmuuttokriisin" olleen huijaus, jossa viattomia käytettiin hyväksi. Tästä päästään siihen porukkaan, joka tajuaa asiat, mutta on itse pahin vihollisensa. Suurin vastustus projekteissani on tullut ihmisiltä, jotka ainakin leikkivät ajattelevansa samalla tavalla kuin minä. He haluavat kuitenkin tuhota kaiken ihmeellisillä selityksillään – milloin syytetään Supoa, milloin rahaa, milloin egoa tai jotain muuta päätöntä.

Mainos:

Tämä kirjava porukka menee aina täysin laukalle, ja syy löytyy kuplaantumisesta. Kupla syntyy, kun luodaan pieniä keskusteluryhmiä eri aihepiireistä ja sen jälkeen vieläkin pienempiä ryhmiä, joissa vatvotaan kuka on Suposta ja kuka ei. Luodaan illuusio, että olemme niin merkittäviä, että Supo ja CIA ovat kaatamassa ryhmiämme. Todellisuudessa ryhmissä on vain vähän ihmistä, joilla ei ole minkäänlaista merkitystä. Olen pahoillani, että murran illuusionne, mutta te ette muodosta muutoksen uhkaa edes omalle naapurillenne.

Nykyään kuplaantuminen tapahtuu edelleen keskusteluryhmissä ja uutena areenana "puhehuoneet", ennen ne oli youtuben livet, nyt on tiputettu kuva pois, mutta toiminta on täsmälleen samanlaista, draamasta toiseen.. Eli itse sisältö ei ole muuttunut, vaan samoja asioita vatvotaan vuosia aamusta aamuun. Ihmisillä on kova tarmo "tehdä" jotain, mutta energia kuluu Supo-hahmojen metsästämiseen ja saman asian jankuttamiseen. He luovat itselleen tunteen, että nyt tehdään jotain merkittävää, vaikka todellisuudessa jauhetaan päättömyyksiä pienessä porukassa. Jos todella haluat vaikuttaa on Suomessa  yli 5 miljoonaa ihmistä ja he eivät löydä sinne kuplaanne, kuplan ulkopuoliset ihmiset on kohderyhmänne.

Olen nähnyt "parhaiden ryhmien" keskustelevan siitä, miksi ihmiset eivät osallistu mielenosoituksiin, vaikka itse eivät ole paikan päällä. Aina löytyy syitä olla tekemättä mitään. Miniryhmissä ei haluta tehdä mitään konkreettista, vaan keskitytään siihen, että vietetään aikaa yhdessä. Tämä ei ole väärin, mutta älkää silloin puhuko että olette tekemässä minkäännäköistä muutosta. 90 % miniryhmien keskusteluista liittyy siihen, että pitäisi tehdä jotain tai siihen, miksi muut eivät tee mitään. He eivät tajua, että itse edustavat juuri niitä, jotka eivät tee mitään. He toimivat kaikkea tekemistä vastaan ja passivoivat muita.

Jos kuljet vastavirtaan, pitää ymmärtää, että kuraa tulee niskaan. On ihmisiä, jotka ovat tämän ymmärtäneet ja toimivat siitä huolimatta – heille annan kunnioitukseni, vaikka en usko heidän tarvitsevan sitä. Minua kuitenkin ällöttävät ihmiset, jotka julistavat tekevänsä jotain, mutta eivät todellisuudessa tee muuta kuin viettävät aikaa miniryhmissä ja jauhavat paskaa niistä ketkä tekevät.

Tiedän, että tämäkin kirjoitus saa taas aikaan vihaa niissä, jotka sen ensimmäisenä lukevat. Mutta kertokaa minulle, mikä tässä ei pidä paikkaansa. Mitä olette saavuttaneet niissä miniryhmissänne?

Olen toistanut tätä kymmeniä kertoja – kun päätin alkaa vääntää "voittamatonta" vastaan, en tullut etsimään kavereita. Kohderyhmäni ei ole Supo-vainosta haaveilevat miniryhmäläiset, vaan 5 miljoonan suomalaisen kansa. Meidän pitäisi saada heidät ymmärtämään, että jos haluamme palauttaa kansallisen päätösvallan, nyt on aika toimia.

Olen toki löytänyt matkalla hyviä ihmisiä, jotka todella laittavat itsensä likoon ja tekevät työtä pyyteettömästi.. Jotkut "väsyvät", mutta toiset eivät. Nämä ihmiset toimivat suurelle yleisölle, eivät pönkitä egoaan, eivät haaveile Supo-vainoista, vaan haluavat paremman Suomen. Se pitäisi olla meidän kaikkien tavoite.

Menkää hetkeksi peilin eteen ja miettikää suuttumuksen ja itsesäälin keskellä, onko teistä muuhun kuin kuplassa hengailuun. Ja kyllä, minua saa kutsua kusipääksi – sellainen minä olenkin.

– Juha Korhonen

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

3 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Antibanaani
Antibanaani
1 year ago

Ehkä Nykysuomi voisi selventää missiotaan.

Nykysuomi voisi olla anti banaani-uutissivusto.

Pyrkisi siihen ettei Suomesta tulisi banaani tasavaltaa.

Ps. Ekana hommana voisi kannella presidentinvaaleista.

Nyt nykysuomen kuvaus on ”sensuroimaton riippumaton sivusto”

Se voisi olla ”Antibanaani media. Nykysuomi pyrkii siihen ettei Suomesta tulisi banaani tasavaltaa.”

Juha
1 year ago
Reply to  Antibanaani

Nykysuomella ei ole tällä hetkellä toimitusta, kirjoitan omia ajatuksia tänne.. Toki otan ilolla vastaan kirjoittajia Nykysuomeenkin.

juha II
juha II
1 year ago

Olen ollut aina kiinnostunut niin kotimaan- kuin ulkopolitiikastakin koko ikäni jo kylmän sodan vallitessa, jolloin maailman ”napaisuus” EI ollut kääntynyt päälaelleen. Ja kaikista rikoksistaan huolimatta USA:n kiiltokuvassa EI ollut vielä tihkunut sen suurempia kupruja tavallisen keskusta-oikeistolaosen korviin ja silmiin poislukien Vietnamin sota, jota pit enemmänkin USA:n sisäpoliittisena kriisinä ”ensimmäisen TV-sodan” takia. Jota oli enää vaikeata pukea ”hyvän sodan” kuosiin, vaikka maailmanlaajuista kommunismin leviämistä vastaan taistellemisestä olikin kyse. Toki niin kotimaiset kuten eurooppalaiset vasemmistolaiset piirit pitivät suurta mekkalaa asiasta puhumattakaan Neuvostoliitosta ja sen ”sateliitivaltioista” eli itä-euroopan maiista.. Vasemmistolaisradikalismi 1960-luvun loppupuolella ravisutti eurooppaa ja etenkin Suomea, jossa eletiin toista ”vaaranvuosia” kuten jälkikäteen on selvinnyt Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, jolloin selvisi Neuvostoliitolla olleen todellisia pyrkimyksiä muuttaa Suomen yhteiskuntajärjeselmä. Tuolloin täällä oli Neuviostoliiton suurlähettiläs, joka EI niinkään hoitanut diplomatiaa, vaan aktiivisesti hääräsi horjutamalla kommunistien kanssa Suomen sisäpolitiiikkaa. Jopa presidentti Urho Kekkosen pyrkimystä selvitellä kaaosmaiseen työmarkkinajärjestöjen tilanteeseen, tekemällä UKK-sopimusesityksen jossa työntekijäpuoli oli tarkoituksellisen hankala tai vähintäinkin ymmärtämätön sen hetkiseen Suomen talouspoliittiseen tilaneeseen. Tätä kaikkea pahensi lyhytkäiset ja keskenään riitaiset hallitukset, jolloin pattitilanteet täytyi purkaa useilla virkamieshalliuksilla. Edellisistä ja muista vastaavista juontuu päivänpoliitikkojen viha ”Ruoskaa läväyttävää” Kekkosta kohtaan ja puuttumisesta sisäpolitiikkaan, joka merkitsi heidän mielissään epädemokratiaa, mutta tosi asiassa tuolloisessa Suomen perustuslaissa oli annettu Tasavallan Presidentille suuret valtaoikeudet kuningashankkeen v. 1919 peruina. Eli Kekkonen, joka EI isekään ollut mikään hituri vielä tuolloin EI voinut muuta kuin potkia perseelle penneistä riiteleviä punamultakumppaneita., Jossa sisäistä kädenvääntöä kävivät SDP ja Keskusta puolue, jossa vielä rälläsi vahva taistolaisradikalismi sekä maaseutua tuolloin kohdannut murroskausi maaltamuuton osalta ja NE, jotka vielä siellä olivat tuottivat muna-, vilja- ja voivuoria eli ylituotantoa, jota oli myytävä maailmanmarkkinoille alihintaan. Ja edellisten tappioiden korvaaminen maajusseille sai SDP;n näkemään veripunaista! LOPUKSI voin myös itse todea, että v. 2015 ”Meillä on unelma” muassaan ”naiset ja lapset” älypuhelimineen saivat VERENPAINEEN nousemaan kattoon silloisen sisäministeri Petteri Orvon huonot selitykset siihen miksi Suomen länsirajaa suljettu. Ja kuin kirsikkana kakun päällä olivat ”humänitäärisessä” hurmostilassa olevat kaiken kokoiset ja VARSINKIN näköiset suomalaiset naiset, joista useat näkivät ensikertaa elämään TÄHTIPÖLYÄ!!! Itse en valita enkä välitä, sillä allekirjoittaneelle riittävät vallan hyvin IMPIVAARLISET ”villakoirat” sängyn alla!

EU:n toimet koronakriisin aikana – osa 3

Euroopan talouden tuhoaminen

Julkaistu 29.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus
EU:n digitaalinen koronatodistus.

Terveyspolitiikassa kansalliset hallitukset ovat säilyttäneet oikeuden toimia monessa suhteessa itsenäisesti. Tästä tuli erityisen merkityksellistä koronakriisin aikana, joka koetteli lähes jokaista EU:n jäsenvaltiota, ja jossa EU:lla oli silti – tai sille annettiin – tärkeitä tehtäviä. Tämän seurauksena EU toimi myös aloilla, joilla sillä ei ollut virallista toimivaltaa.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU-aiheisen sarjan 3. osa. Lue edellinen osa.


Yksi alue, jolla EU:lla oli selkeä johtava rooli, oli rokotteiden hyväksymisen ja käytön koordinointi. Tämä tehtävä lankesi Euroopan lääkevirastolle eli EMA:lle. Se kattoi lääkkeiden myyntiluvat, käyttöohjeet, turvallisuusvaatimukset ja paljon muuta. Hallitukset noudattivat pitkälti sen päätöksiä.

Sen jälkeen erityisesti tietyt lääkeyhtiöt ovat kohdanneet kritiikkiä tuotteistaan ja niiden terveysvaikutuksista. Suuri yleisö kyseenalaistaa kyseisten tuotteiden hyväksynnän. On edelleen epäselvää, mitä oikeudellisia seurauksia, jos mitään, yritykset kohtaavat. Ne näyttävät hakeneen hallituksilta alusta alkaen hyväksyntöjä, jotka suojaavat niitä sellaisten tuotteiden markkinoinnin seurauksilta, joita ei ehkä ole testattu perinteisellä tavalla ja joihin siksi liittyy tietty riski.

Mainos:

Pandemian alkuvaiheessa monet EU-maat antoivat unionille tehtäväksi rokotteiden ostamisen ja niiden jakelun koordinoinnin, ja nämä päätökset pantiin täytäntöön. Jotkut maat tekivät omia hankintojaan ja saivat toimituksia ennen yhteisesti sovittuja hankintoja muun muassa julkisten elinten viivästysten ja kokemattomuuden vuoksi. Euroopan komission puheenjohtaja on kohdannut kritiikkiä tietyistä hankinnoista, mutta selvisi toimiaan koskevasta luottamusäänestyksestä Euroopan parlamentissa.

Sulkutilat ja puuttuminen jokapäiväiseen elämään

Jokapäiväiseen elämään suoraan vaikuttavia toimenpiteitä olivat erilaiset sulkutilat, ulkonaliikkumiskiellot, turvavälisäännöt, maskivaatimukset ja niin edelleen. Henkilökohtaiseen itsemääräämisoikeuteen puuttuvien toimenpiteiden joukossa oli vaatimus, että kansalaisten on otettava tietty määrä rokotuksia. Onneksi päätökset näistä toimenpiteistä jätettiin yksittäisille valtioille, ei EU-elimelle. Ruotsi oli tässä suhteessa yksi onnekkaammista maista: vastaava kansanterveysviranomainen kehitti nopeasti jokseenkin realistisen kuvan taudista ja vältti siten joitakin pakollisia toimenpiteitä, joita muiden maiden ihmisten oli siedettävä.

Melko nopeasti kävi selväksi, että iäkkäät olivat tärkein riskiryhmä, kun taas nuorilla vakavan sairauden riski oli paljon pienempi. Lopulta oli selvää, että korkeimman riskin ryhmää lukuun ottamatta kyseessä oli tauti, joka oli jossain määrin tai huomattavasti vakavampi kuin vaikea kausi-influenssa, mutta jonka kuolleisuutta oli suuresti liioiteltu. Nuorten pienemmästä riskistä huolimatta koulut jouduttiin monissa maissa, myös Ruotsissa, pitämään suljettuina pitkiä aikoja. Ottaen huomioon muun muassa monien nuorten voimakkaan sosiaalisen kontaktin ja lähiopetuksen tarpeen, tämä oli todennäköisesti väärä päätös. Yhteiskunnan osien sulkemisia ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kovasti osuneita interventioita voidaan nyt pitää kyseenalaisina. Laajimmat koronatoiimenpiteet voidaan siten haastaa. Protestoineet lääketieteen asiantuntijat kärsivät toisinaan vakavia henkilökohtaisia seurauksia tavoilla, jotka toivat mieleen autoritaariset yhteiskunnat.

EU:n digitaalisen koronatodistuksen kehittäminen todennäköisesti mahdollisti ihmisten sallitun matkustamisen jatkumisen Euroopassa aikaisemmin kuin ilman tällaista dokumentaation koordinointia olisi ollut mahdollista. Samaan aikaan se antoi EU:lle roolin rajatarkastuksissa, ehdoissa, joilla EU-kansalaiset voivat matkustaa, sekä digitaalisissa identiteettijärjestelmissä. EU:n kautta käynnistetyt suuret taloudelliset tukiohjelmat antoivat keskusviranomaisille vaikutusvaltaa ja valvontaa jäsenvaltioiden avustustoimenpiteisiin. Se vahvisti keskushallinnon roolia.

Euroopan valtioiden välinen yhteistyö vahvisti taipumusta sivuuttaa kotimaiset protestit. Päätöksistä, jotka kuuluivat oikeutetusti maan omalle vastuulle, keskusteltiin ensin erilaisilla EU-foorumeilla, ja näistä keskusteluista tuli tärkeä perusta myöhemmille kotimaan politiikan päätöksille. Luonnollisesti tämä teki maiden vastauksista epidemiaan tai pandemiaan samankaltaisempia. Se varmasti vahvisti taipumusta pyyhkiä syrjään kotimainen kritiikki ja protestit koronapolitiikan eri näkökohtia vastaan. Hallitusten näkökulmasta kotimaista poliittista keskustelua muokkasi todennäköisesti hyvinkin vahvasti EU:n eri tasojen keskusteluissa saavutettu konsensus. Vastalauseita esittäneitä kotimaisia demokraattisia ääniä ei siksi kohdeltu tai otettu huomioon samalla tavalla kuin ilman EU:ta olisi tehty.

Yksi epämiellyttävä kokemus oli nähdä pienen osan Ruotsin väestöstä reagoivan aggressiivisesti ihmisiin, jotka protestoivat erilaisia toimenpiteitä vastaan, ja kieltäytyvän sallimasta heille sellaista toiminnan ja ilmaisun vapautta, joka kansalaisilla kuuluisi olla. Uhka heidän terveydelleen näytti tuovan esiin syvästi huolestuttavia autoritaarisia taipumuksia monissa ihmisissä. Samaan aikaan ruotsalaiset poliitikot vastasivat tällaiseen käytökseen vain passiivisuudella eivätkä osoittaneet moraalista rohkeutta.

EU:n sensuuri koronaepidemian aikana

EU valvoo sosiaalisen median alustojen omaa yleisön julkaiseman sisällön tarkastusta. Kuten Yhdysvaltain kongressin tutkinta on osoittanut, EU asettaa kuitenkin yleensä sensuuria, joka menee pidemmälle kuin mitä alustat itse haluavat tai tekevät (1). Tämä koski myös hallitusten koronapolitiikasta käytävää keskustelua, jossa EU esti kyseistä politiikkaa koskevien kriittisten näkemysten julkaisemisen tai pääsyn yleisön tietoon.

Oli luonnollista, että Euroopan koronapolitiikasta esitettiin tänä aikana monia erilaisia näkemyksiä, koska hallitukset vaativat ja toteuttivat kansalaisten elämään vaikuttavia rajuja toimenpiteitä. Vilkas keskustelu oli luonnollista, ja tietysti se saattoi joskus mennä liian pitkälle. Alustat estivät valheita ja villejä teorioita, joita voitiin pitää joko "harhaanjohtavana tietona" tai "disinformaationa". Sekä alustojen sisällöntarkastukset että EU:n valvonta kattavat nämä kaksi kategoriaa. Harhaanjohtava tieto (misinformaatio) on väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota levitetään ilman tarkoitusta erehdyttää. Disinformaatio on vakavampaa. EU määrittelee sen seuraavasti: "Disinformaatiolla... tarkoitetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa (oma korostukseni), jota levitetään tarkoituksellisesti yleisen mielipiteen pettämiseksi ja manipuloimiseksi, erityisesti verkkoviestinnän yhteydessä" (2).

Ongelmana on, että EU, luultavasti siksi, että se on poliittinen organisaatio, joka on syvästi osallisena monissa jäsenvaltioiden koronapolitiikan vaiheissa, oli erittäin herkkä kyseiseen politiikkaan kohdistuvalle kritiikille. Se näyttää harjoittaneen tiivistä, yksityiskohtaista ja tiukkaa sensuuria, joka selvästi ylitti sen, mitä alustat halusivat tehdä. Mutta koska EU saattoi vaatia noudattamista, alustat seurasivat keskussensuurielimen ohjeita.

Tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon tiedon puute koronan todellisesta alkuperästä ja vaikutuksista, viranomaisten olisi pitänyt sallia laaja keskustelu kaikista epidemian tai pandemian näkökohdista. Tähän oli painavia syitä. Kukaan ei todellisuudessa tiennyt totuutta millään varmuudella, ja kansalaisen oikeus ilmaista mielipiteensä on perustavanlaatuinen. Silti tuota oikeutta ei usein kunnioitettu. Yksi esimerkki: se, minkä Yhdysvaltain viranomaiset nyt hyväksyvät totuudeksi – eli että virus levisi Yhdysvaltain rahoittamasta laboratoriosta Kiinassa (3) – sensuroitiin vähintäänkin harhaanjohtavana tietona. Lääketieteen asiantuntijat, joilla oli erilaisia, tosiasioihin perustuvia näkemyksiä jyrkistä toimenpiteistä, kuten maskipakosta ja jonojen turvaväleistä, vaiennettiin. Sensuuri tylsytti taloudellisesti tuhoisiin yhteisöjen ja koulujen sulkemisiin kohdistuvan kritiikin.

Verkkosensuurilla on käytössään monia työkaluja. Asiantuntijoiden kriittisiä näkemyksiä rokotteiden vaikutuksista tai ihmisten oikeudesta kieltäytyä rokotuksesta ei välttämättä tarvinnut poistaa kokonaan. Sen sijaan niiden näkyvyyttä verkossa voitiin rajoittaa, mikä vähensi huomattavasti tiedon vaikutusta, tai sisältö voitiin merkitä. Kirjoittajat, jotka saivat maksua alustalta, saattoivat menettää kyseisen tulon tietyn sisällön vuoksi.

Näyttää aivan selvältä, että EU:n sensuurityksikön tulkinta harhaanjohtavasta tiedosta ja siihen liittyvistä kategorioista oli toisinaan ristiriidassa asianomaisten maiden sananvapauslakien kanssa. Käsiteltiinpä sitten lääketieteen asiantuntijoita, jotka olivat vähintään yhtä asiantuntevia kuin hallituksen asiantuntijat, tai suurta yleisöä, joka vain käytti oikeuttaan kritisoida hallituksen politiikkaa, EU meni liian pitkälle vaimentaessaan eriävät äänet. Useat EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten puolustamat kannat ovat myös osoittautuneet vääriksi tai liioitelluiksi. Väitetyt salaliittoteoriat osoittautuvat nykyään usein paikkansapitäväksi tiedoksi. Mutta sensuuripyrkimyksissään EU:lta puuttui arvostelukykyä ottaa huomioon epävarmuus siinä, mitä tiedettiin, sekä ihmisten yleinen oikeus ilmaista näkemyksensä.

 

Dan Ahlmark


Lähteet ja jatkolukemista

3. CIA:n ilmiantaja – hahmottelee COVID-19-peittelyä – The Conservative Treehouse

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Lukijan kynästä: Heitetäänkö Suomen Teboil-yrittäjät susille?

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Teboil-yrittäjien ahdinko
– miksi syytön kärsii ja miksi autoilijaa vihataan?

Teboilin huoltoasemayrittäjät jotka ovat usein suomalaisia perheyrityksiä ovat ajautuneet sietämättömään tilanteeseen. Yhdysvaltain uudet pakotteet venäläistä Lukoilia vastaan ovat johtaneet Nesteen polttoainetoimitusten keskeytykseen 22.10.2025 ja uhkaavat jäädyttää maksuliikenteen 21.11.2025 mennessä. Tämä vie elinkeinon monelta yrittäjältä, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet Venäjän käymän sodan laukaisemista aiemmista pakotteista ja boikoteista.
On väärin, että syyttömät yrittäjät ja jopa Teboililla tankkaavat autoilijat joutuvat kantamaan seuraukset täysin syyttöminä tilanteeseen.

Moni yrittäjä perusti Teboil-asemansa vuosia sitten, osa vasta hiljattain, luottaen vakaaseen franchise-sopimukseen. Esimerkiksi Alajärven Teboilin intialaislähtöinen perheyritys aloitti vain pari vuotta sitten, eikä kukaan osannut ennakoida että pakotteet iskisivät näin rajusti. Vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa johti Teboilin boikotteihin Suomessa, kun kuluttajat alkoivat vältellä asemia venäläisen omistuksen vuoksi. Myynti romahti ja yrittäjät, kuten Kouvolan Teboilin Matti Kulhelm, kertoivat liikevaihdon pudonneen jopa 30–50 % jo tuolloin. Nyt uudet pakotteet ja Nesteen toimituskatkos uhkaavat lopettaa toiminnan kokonaan, kun polttoainevarastot hupenevat viikoissa ja kassavirta tyrehtyy.

Vastustan jyrkästi sitä, että syyttömiä yrittäjiä rangaistaan suurvaltojen päätöksistä. He eivät ole päättäneet Lukoilin omistuksesta vaan tehneet sopimuksen haluamansa brändin kanssa. Aiemmat boikotit ja pakotteet ovat jo kurittaneet heitä, ja nyt tilanne voi johtaa konkurssiin.

Mainos:

Säälin näitä yrittäjiä, jotka ovat investoineet elämänsä huoltoasemille – kahviloihin, autopesuihin ja tankkauspalveluihin – vain huomatakseen, että heitä rangaistaan toisen valtion toimista. Tämä on todella epäoikeudenmukaista koska tässä ei kärsi vain yrittäjä vaan myös perheen toimeentulo on vaakalaudalla. Mistä leipää pöytään tai uusi työpaikka kun tietää nykyisen työttömyystilanteen. Tässä koko perhe joutuu kärsimään.

Lisäksi kun sosiaalista mediaa seuraa niin moni jopa iloitsee kun Teboil yritys kaatuu ja ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla.
"siitäs sai kun veikkasi väärää hevosta" kirjoitti joku Teboilin vihaaja. Tällaista ei vaan voi käsittää. Mitään puolustusta tällä tavalla ajattelevalle ei löydy.

Entä miksi tavallinen autoilija, joka tankkaa Teboililla kohtaa vihaa? Vuoden 2022 boikottien aikaan some ja julkinen keskustelu leimasivat Teboilin asiakkaita "Venäjän tukijoiksi" vaikka moni valitsi aseman vain hinnan, sijainnin tai tottumuksen vuoksi. Esimerkiksi somessa nähtiin viestejä, joissa tankkaajia syytettiin "epäisänmaallisuudesta"
Tämä viha on kohtuutonta – autoilija ei ole syyllinen Venäjän politiikkaan sen enempää kuin yrittäjäkään. Moni suomalainen valitsee Teboilin, koska se on lähin asema tai tarjoaa edullisinta polttoainetta ja hyvää ruokaa matkustaville. Silti heitä moralisoidaan vaikka rahat menevät pääosin suomalaiselle yrittäjälle eivät suoraan Venäjälle.
Turhilta tuntuvat pakotteet ja boikotit vievät leivän yrittäjien pöydästä ja leimaavat tavallisia kansalaisia. Ymmärrän pakotteiden tarkoituksen (toisaalta en ymmärrä kun niistä on ongelmia vain niiden asettajille - ei itse kohteelle) mutta miksi hinta lankeaa pienyrittäjille ja autoilijoille? He eivät valinneet sotaa eivätkä omistajaa. Vaadin päättäjiä – Suomessa ja kansainvälisesti – etsimään ratkaisuja, kuten Teboilin myyntiä suomalaiselle toimijalle, jotta yrittäjien elinkeino pelastuu ja autoilijoita ei syyllistetä.

Perheyritysten toimeentulo ja suomalaisten arki ansaitsevat parempaa kuin pakotteiden ja vihapuheen varjon.
Toivon kuitenkin että tilanne ratkeaa vielä positiivisella tavalla että yrittäjät voivat huokaista ja jatkaa taas normaalia elämää.

Ollaan toistemme puolella ei vastaan. Rakennetaan ei tuhota.
Marjaana Virtanen