https://nykysuomi.com/bloggaaja-tarjoaa-maallista-ja-kristittya-nakokulmaa-pori-jazz-kohuun/

Näkökulma

Bloggaaja tarjoaa maallista ja kristittyä näkökulmaa Pori Jazz-kohuun

Päivitetty 13.6.2018, Julkaistu 13.6.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Bloggaaja Petri Paavola on kotisivuillaan ottanut monelta särmältä kantaa niin sanottuun "Pro Jazz-kohuun", joka lopulta kulminoitui tuoreeltaan festareiden toimitusjohtajaksi valitun Aki Ruotsalan potkuihin tämän homo-kommenttien vuoksi. Nykysuomi julkaisee kirjoituksen osittain tukeakseen keskustelun monimuotoisuutta ja tarjotakseen myöskin eriäville mielipiteille mahdollisuuden tulla kuulluksi. Kirjoituksen kokonaisuudessaan löydät täältä.

"Mediassa lyhyen aikaa vellonut mediakohu vasta valitun Pori Jazzin toimitusjohtajan erotetuksi tulemisesta on saanut aikaan monenlaisia tuntemuksia ihmisten sydämissä. Kohu kulki koko ajan väärällä raiteella, alusta asti. Kun tarkastelee kohua pintaa syvemmältä ja katselee miten tietyt tahot toimivat, jotka osoittavat syyttävän sormensa erotetun toimitusjohtajan suuntaan, niin näemme kuinka todennetuin faktoin syyttävä taho sortuu itse loukkaamaan ihmisarvoa ja vapautta valita oma seksuaalinen suuntauksensa. Valtaosa mediasta on myös langennut heille viritettyyn ansaan tietyn tahon toimesta, joka sanoo taistelevansa ihmisoikeuksien ja loukkaamattoman seksuaalisen identiteetin puolesta."

Ruotsalan potkut saatettiin bloggaajan mukaan "masinoida" median puolelta

Satakunnan Kansan toimittaja haastatteli 6.6.2018 Aki Ruotsalaa, vasta valittua Pori Jazzin toimitusjohtajaa. Luettuani lehden haastattelun en voinut olla ajattelematta rakensiko toimittaja tietoisesti asetelman, joka tulisi johtamaan kohuun ja sitä kautta uuden toimitusjohtajan potkuihin. Artikkeli toi esille kuinka Ruotsala on edistänyt tarmokkaasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan suunnattua Nuotta-kampanjaa, jonka pääviestin mukaan homoudesta voi eheytyen parantua.

Artikkelin mukaan kyse oli kristillisen Nuotta-median 2011 lanseeraamasta Älä alistu -kampanjasta, jossa biseksuaali "Anni" kertoi videolla muuttuneensa heteroseksuaaliksi kristinuskon avulla. Artikkeli toi esille kuinka Maailman terveysjärjestön Yhdysvaltojen osasto Pahon mukaan eheyttämiselle ei ole olemassa lääketieteellistä perustaa ja eheyttäminen olisi terveydelle vaarallista.

Artikkeli kertoi kuinka Älä alistu -kampanja sai runsaasti arvostelua aina arkkipiispaa myöden sekä silloinen kulttuuri- ja urheiluministeri eväsi taloudelliset tuet seksuaalisiin vähemmistöihin kielteisesti suhtautuneilta kristillisiltä nuorisojärjestöiltä. Artikkeli toi esille kuinka KD-nuorten puheenjohtaja kautenaan Ruotsala oli vastannut seurakuntalehti Rauhan Tervehdyksen mielipidepalstalla (2011 nro 13) Älä alistu -kampanjan saamaan kritiikkiin, jossa hän oli huolissaan siitä, ettei kampanjan tekijöitä suvaittu.

Artikkelin toimittaja kysyi voiko homoseksuaali muuttua heteroseksuaaliksi kristinuskon avulla. Ruotsala vastasi kuinka muutama vahvan huumetaustan omaava ystävä on saanut uskoontulon jälkeen ison käännöksen ja positiivisen vaikutuksen, eikä hän voi sitä kyseenalaistaa, jos ihminen kokee näin.

Toimittaja vastasi sanoen kuinka huumeiden käyttö on eri asia kuin homoseksuaalisuus. Ruotsala oli samaa mieltä, sanoen rinnastavansa sen elämänmuutoksen. Toimittaja kysyi, onko homous mielestäsi synti? Ruotsala vastasi muun muassa, että hänellä on sellainen ajatus ettei homoja ole olemassa, on vain homoutta. Toimittaja kysyi muitakin kysymyksiä, mutta toin esille niistä vain muutaman. Toimittaja teki tietoisen artikkelin, jonka kautta hän yritti vahingoittaa Ruotsalaa, onnistuen siinä. Sitä emme tiedä laittoiko toimittaja sanoja Ruotsalan suuhun ja kuinka paljon toimittaja käytti omaa värikynää kirjoittaessaan artikkelia.

Ruotsala kirjoitti samana päivänä Facebook sivulleen oikaisupyynnön artikkelin väitteistä, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Korjausta ei ole kuitenkaan tullut."

Kristinuskon näkökulma asiaan on ristiriidassa "maallisen" kanssa

"En halua laittaa sanoja Ruotsalan suuhun, mutta sanonta ettei homoja ole olemassa, on vain homoutta, tarkoittaa Raamatun kristinuskon kontekstissa sitä ettei kukaan synny homoksi, mutta ihminen voi valita olevansa homo.

Voiko huumeiden käytöstä vapautunutta uskoontullutta ihmistä verrata ihmiseen, joka on luopunut homoseksuaalisuudesta ja tullut heteroseksuaaliksi uskoontulonsa jälkeen? Raamattu puhuu synnistä ja synnistä vapautumisesta ja luopumisesta. Huumeiden käyttö on itsensä päihdyttämistä. Raamattu sanoo päihtymisen ja homoseksuaalisuuden olevan syntejä.

Kirjoittaja kyseenalaistaa jopa SETA:n aseman ihmisoikeusjärjestönä

"Seta sanoo olevansa ihmisoikeusjärjestö, joka ajaa ihmisoikeuksia ja hyvinvointia riippumatta ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Setan julkilausuma ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Seta ei hyväksy, eikä tue homoseksuaalisuudesta heteroseksuaalisuuteen muuttumista. Sen sijaan Seta kannattaa kaikin tavoin sitä jos heteroseksuaali haluaa muuttua homoseksuaaliksi. Seta syrjii ihmisiä, jotka haluavat itse vapaaehtoisesti muuttua homosta heteroseksuaaleiksi.

Jos homoseksuaalinen ihminen omasta vapaasta tahdostaan kokee eläneensä väärin tullessaan uskoon ja haluavansa olla heteroseksuaali, niin miksi hän ei saisi tehdä tätä elämän- ja sukupuoli-identiteetin muutosta? Miksi Setan mukaan on oikein hylätä heteroseksuaalisuus, jos sydämessään kokee heteroseksuaalisuuden olevan väärä tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan, mutta homoseksuaali ei saisi samoin perustein muuttua heteroseksuaaliksi?

Miksi heterosta homoksi muuttuminen on ihmisoikeus ja seksuaalisen suuntautumisen valinnanvapautta, mutta miksi homosta heteroksi muuttuminen ei olekaan enää ihmisoikeus ja seksuaalista valinnanvapautta? Miksi homosta ei saisi tulla heteroa, mutta heterosta saisi tulla homo?"

HLBT-liikkeen nousu suvaitsemattomuuden vallankumous?

"The Nation julkaisi 23.6.2013 artikkelin HLBT-liikkeen (seksuaali- ja sukupuolivähemmistö) päämääristä voittoisan avioliitto kamppailun jälkeen. Artikkelin mukaan avioliiton muuttaminen ei ollut lopullinen tavoite, vaan lopullinen tavoite on luoda uusi yhteiskunta ja maailma, joka on HLBT-liikkeen näköinen.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että HLBT- liikkeen agenda määrittää sen mitä saa puhua, miten saa puhua, mitä tulee suvaita ja mitä ei saa suvaita. Muutos tarkoittaa sitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistön agenda näkyy kaikkialla muuttaen lähes kaiken, eikä se suvaitse toisinajattelijoita. Toisin sanoen HLBT-liike haluaa tehdä seksuaali- ja sukupuoliväestön näkemyksistä yhteiskuntaa hallitsevan näkemyksen, jonka pyrkimys ja vaikutus on jo myös Suomessa näkyvissä. Tämän syyn tähden homosta ei saisi tulla heteroa, mutta heterosta saisi tulla homo. HLBT-liike on saanut yhteiskunnan pauloihinsa ja ikävä kyllä iso osa kansaa sekä media nuolenkärkenä ajaa täysin sydämin HLBT-liikkeen propagandaa.

HLBT-liikkeen agendan hyväksyminen on tuonut mukaansa ihmisarvon sekä sukupuolisen identiteetin valinnanvapauden syrjinnän, sillä hetero saa muuttua homoksi, mutta homo ei saisi muuttua heteroksi. Ihmisoikeuksia ei kannateta enää kaikille ja heterosta homoksi muuttujia syrjitään. Perinteisen sukupuolen- ja seksuaalisuuden kannattajia miehen ja naisen väillä syrjitään. HLBT-liike ei suvaitse toisinajattelijoita, jonka tähden HLBT-liike on ihmisoikeuksia syrjivä liike. Historia toistaa itseään hyvin usein, sillä monesti "sorretuista" tulee sortajia, kun "sorretut" pääsevät valtaan. Merkitsin sorrettu sanan lainausmerkillä sen tähden, koska itse en koe olevani kenenkään sortaja, jos olen eri mieltä, jos ymmärrän oikean ja väärän eri tavalla tai jos minulla on erilaiset arvot koskien HLBT-väestöä.

Media kantaa HLBT-liikkeen kieron agendan jälkeen toiseksi suurinta vastuuta tuodessaan jatkuvasti julkisesti esille HLBT-liikkeen agendaa. Se mikä tässä on todella ikävää, on se ettei valtamedia ymmärrä joutuneensa kieron agendan manipuloinnin kohteeksi, jonka tähden se pitää esillä HLBT agendaa. HLBT agenda on saanut yhteiskunnan valtaansa ja sen tähden vaino toisinajattelijoita kohtaan kasvaa päivä päivältä, vainon kohteena ovat ihmiset, jotka kannattavat perinteisiä arvoja. Todellinen ihmisoikeus toteutuu vasta silloin kun ihminen ei yritä väkipakolla muuttaa toisinajattelijan mielipidettä ja vakaumusta. Jos joku sanoo minun Raamatun uskoon perustuvan vakaumuksen ja uskon olevan väärää, niin hänellä on siihen oikeus, enkä pyri väkipakolla muuttamaan hänen kantaansa, enkä syytä häntä syrjinnästä. Toisia kunnioittava keskustelu avaa sydämen perustuksen ymmärtämään sen mikä on hyvää ja sitä mikä on oikeaa."

Koko kirjoituksen löydät täältä.

Lähde: Petri Paavola

https://nykysuomi.com/janne-rysky-riihelainen-menetti-kaikki-tyot-uskottavuus-propagandistina-meni/

Näkökulma

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

https://nykysuomi.com/lukijan-kynasta-riihelaiset-ja-muut-maalittajat-ovat-joko-ex-narkkareita-tai-sarjaepaonnistujia/

Näkökulma

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

https://nykysuomi.com/kirja-arvostelu-jessikka-aro-putinin-usa/

Näkökulma

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

https://nykysuomi.com/maalittaminen-ja-vaaran-tiedon-agitaattorit-uhkaavat-ihmisten-turvallisuutta/

Näkökulma

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/