Konservatiivisten ja salifististen arabimonarkioiden ja radikaalin islamismin suhde on yksi tulevan kehityksen avaintekijöitä Lähi-Idän ja myös Euroopan suhteen: Mitä Arabian niemimaan hallitsijat tahtovat, ja ennenkaikkea: Kenen puolella he ovat? Tätä kysymyksenasettelua sivuaa seuraava Chroniclen artikkeli heinäkuulta 2017.
Otsikkokuvassa oikealla Sheikh Muhammad bin Zayed Al Nahyan, Abu Dhabin kruununprinssi, vasemmalla Saudi-Arabian kuningas Salman. 2016.
Yli kaksi vuosikymmentä Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE) ovat olleet Persianlahdella ja sen ulkopuolella eturintamassa vastustamassa niitä ilmiöitä, joita yleensä kutsutaan poliittiseksi islamiksi. Islamilainen veljeskunta (Muslim Brotherhood) , joka on islamilaisen poliittisen aktivismin johdonmukaisin ilmaus, on ollut tämän taistelun ensisijainen kohde.
Kuitenkin muslimi-veljeskunnan ja seitsemän Emiraatin johtavien perheiden, kuten voimakkaimman näistä -Abu Dhabia hallitsevien al-Nahyanien- , suhde oli suhteellisen ystävällinen jo yli 40 vuotta.
Muiden Persianlahden valtioiden tavoin Arabiemiirikunnat toivat 1950- ja 1960-luvuilla maahan suuria määriä ammattilaisia muista arabimaista, erityisesti Egyptistä , Syyriasta , Jordaniasta ja Palestiinasta . Tärkein sektori, jolla tulijat työskentelivät, oli koulutus. Emiraatit tarvitsivat opettajia tuhansille koululaisille ja opiskelijoille. Jotkut näistä arabitaustaisista maahantulijoista olivat sivistyneistöä, ja monet heistä olivat nationalisteja ( nasseristeja tai baathisteja), kun taas toiset olivat islamisteja (enimmäkseen Muslimiveljeskunnan jäseniä, mutta myös Hizb ut-Tahririn ). Heidän läsnäolollaan oli vaikutusta opiskelijoihin ja muihinkin kansalaisiin.
Lue: UAE käyttää hyväkseen Yhdysvaltain hyökkäystä Jemenissä päästäkseen eroon Muslimiveljeskunnasta
Pian sen jälkeen, kun emiraattien itsenäistyminen oli tapahtunut vuonna 1971, opiskelijoiden ensimmäiset kohortit, jotka olivat opiskelleet Egyptissä ja Kuwaitissa, palasivat emiraatteihin. Näissä maissa viettämänään aikana nämä nuoret miehet olivat saaneet tietoa Muslimiveljeskunnasta ja sen ideologiasta. Vuonna 1974 joukko heistä perusti Jamiat al-Islahin ("uudistusyhteiskunta") esikuvana Kuwaitissa toimiva Muslimiveljeskunnan solu, joka oli edelläkävijä islamilaisessa aktivismissa Persianlahdella.
1970-luvulla erilaiset muslimi-ideologiset ryhmät eivät olleet pelkästään aktiivisia vaan sallittuja ja rohkaistuja. Ne hyväksikäyttivät nopeasti uutta lakia, joka mahdollisti ja säänteli sosiaalisten, kulttuuristen, media- ja urheilujärjestöjen perustamisen. Kaikki ryhmät hyötyivät melko suvaitsevasta ilmapiiristä.
Yksi näistä varhaisista organisaatioista oli Opiskelijaliitto. Vaikka sen alun perin perustivat nationalistit ja nasseristit, islamistiset opiskelijat voittivat puheenjohtajavaalit vuonna 1981, ja he ovat hallinneet sitä siitä lähtien.
Voittonsa jälkeen islamistiset opiskelijat kutsuttiin audienssille UAE:n presidentin Sheikh Zayed al-Nahyanin luokse . Ryhmään kuului nuori mies nimeltä Sultan bin Kayed al-Qasimi , Ras al-Khaimahin emiraatin hallitsevan perheen jäsen ja myöhemmin maan islamilaisen liikkeen pää. Huhtikuussa 2012 Al-Qasimi pidätettiin ja hän on parhaillaan vankeudessa kuulumisestaan muslimiveljeskuntaan. Vaikka opiskelijaliittoa ei tunnustettu oikeudellisesti, presidentti suhtautui siihen myönteisesti. Koko tuona ajanjaksona islamistinen liike toimi ilman rajoituksia sosiaalisesti ja kulttuurisesti, järjesti nuorisoleirejä ja partiolaisten retkiä aavikolla ja teki itseään tunnetuksi kansan keskuudessa.
Lue: Muslimi Veljeskunta hylkää Saudi terrorin syytökset.
1980-luvulla tapahtui käänne UAE:n politiikassa: Kansalliset turvallisuuspalvelut organisoitiin uudelleen, ja miehitettiin poliittisen islamin vastustajilla. Entinen Egyptin turvallisuuspäällikkö Fuad Allam, joka tunnettiin syvästä vihamielisyydestään Muslimiveljeskuntaa kohtaan, otti vastuulleen prosessin. Useat Egyptin Muslimiveljeskunnan jäsenet syyttivät Allamin kiduttaneen heitä henkilökohtaisesti kuulusteluissa presidentti Gamal Abdel Nasserin kaudella. Islamistit ja toisaalta nationalistit ja nasseristit kävivät tähän aikaan kovaa kilpailua kulttuurisella ja poliittisella tasolla.
1980-luvun loppupuolella UAE: n viranomaiset, erityisesti Abu Dhabissa, suhtautuivat epäluulolla islamistiseen suuntaukseen , jonka he näkivät mahdollisena uhkana omalle vallalleen. Suuntauksen vastustajat lietsoivat tätä pelkoa, ja eräät heistä toimivat vaikuttavissa asemissa julkisessa hallinnossa.
Honeymoon, josta islamistit nauttivat Sheikh Zayed al-Nahyanin suosiosta, päättyi vuonna 1987. Sheikh Zayedin kolmas poika Muhammad bin Zayed, jonka oli voitettava kaksi vanhempaa veljestä päästäkseen valtaistuimelle. Uskotaan, että Bin Zayed sai henkilökohtaista ohjausta, Muslimiveljeskunnan vastustajilta.
Lue: Qatarin kysymyksen aikajana.
Samana vuonna Bin Zayed yritti syrjäyttää liittovaltion kolmanneksi tärkeimmän emiraatin Sharjahin hallitsijaa. Sharjahin hallitsija Sheikh Sultan al-Qasimi (kuvassa alla) oli vastustanut jyrkästi eräitä Abu Dhabin keskushallinnon toimenpiteitä. Hänen päätöksensä alkoholijuomien kieltämisestä emiraatissaan vuonna 1985 pidettiin islamistien vallankaappauksena ja eleenä, joka antoi ymmärtää Abu Dhabin olevan epäislamilainen.
Bin Zayed halusi korvata hänet veljellään Abd al-Azizin:lla, mutta Dubai vastusti ja suunnitelma kaatui muutamassa päivässä. Bin Zayedille jäi myös epäily, että islamistit muissa Arabiemiirikunnissa olivat tukeneet Sharjahin hallitsijaa.
Entisten egyptiläisten turvallisuusupseertien opastuksella ja avulla Bin Zayed otti kontrolliinsa UAE: n turvallisuusvirastot 1990-luvun alussa. Tämä merkitsi suurta takaiskua islamistille.
Kaiken kaikkiaan 1990-luvulla toteutettiin suunnitelma nimeltä "kevään kuivaaminen", jonka tarkoituksena oli sulkea islamistit pois julkisista viroista ja rajoittaa heidän toimintaansa julkisuudessa. Ketään islamistia ei säästetty, ei niitä joilla ei ollut mitään tunnettuja yhteyksiä, kuten ei niitäkään jotka pitivät yhteyksiä epäpoliittisiin ryhmiin, kuten Tabligh-yhteisöön.
Lukuisia NGO-järjestöjä (Non Governement Organisation, suom: kansalaisjärjestöjä) suljettiin, -mukaan lukien Abu Dhabi Charitable Association, Islamilainen Avustuskomitea ja useita paikallisia zakat-rahastoja. Koraanikoulut, jotka toimivat moskeijoissa, suljettiin ja kiellettiin. Awaqaf-ministeriön ja opetusministeriön aloitteesta vuonna 1983 perustettu koraanintutkimuksen kesäprojekti, joka tunnettiin nimellä Sheikh Zayed Holy Koran Project, suljettiin kokonaan vuonna 1992. Vuonna 1994 Jamiat al-Islah kiellettiin ja monet sen konttoreista Emiraatteissa suljettiin.
1990-luvun alkupuolella tapahtui useita tapauksia, joissa ulkomaalaisia arabeja pidätettiin ja / tai karkotettiin heidän jyrkän islamilaisuutensa vuoksi. Vuonna 1992 eräs palestiinalainen, jonka epäiltiin olleen yhteydessä Hamas-järjestöön, pidätettiin, vangittiin ja kidutettiin tietojen saamiseksi toiminnasta (Israelin) palestiinalaisalueilla. Tämä tapaus osoitti, että Abu Dhabin turvallisuusviranomaiset olivat toimineet sellaisten ulkomaisten valtojen kanssa, jotka pitivät Hamasia terroristijärjestöinä.
Tätä seurattiin 1990-luvun puolivälissä, kun irakilainen tutkija ja Irakin muslimiveljeskunnan johtaja, Sheikh Abd al-Munim al-Ali, pidätettiin ja pidettiin vangittuna yhden vuoden ajan. Hän on paremmin tunnettu nimellä Muhammad Ahmad al-Rashidilla. Häntä ei koskaan tuomittu tai viety oikeudenkäyntiin. Hänen vangitsemisensa ja myöhemmin karkottamisensa luultavasti liittyi hänen vaikutukseensa paikallisessa islamilaiseen liikkeesessä.
Vuonna 1994 Bin Zayed perusti tutkimuslaitoksen nimeltään Emirates Centre for Strategic Studies and Research. Tällä laitoksella on keskeinen rooli Bin Zayedin hahmottamassa modernissa UAE:ssa. Sillä oli keskeinen vaikutus sellaisiin instituutioihin, kuin ulkoministeriö, sisäministeriö, turvallisuuspalvelu ja korkein oikeus. Lyhyesti: ECSSR oli politiikkaa luova think-tank koko maalle.
Samaan aikaan suunnitelma "kuivata islamilaisen aktivismin lähteet" eteni täydellä nopeudella. Vuonna 1997 kaksi ensimmäistä UAE:n kansalaista, jotka työskentelivät moskeijoissa perjantai-imaameina, pidätettiin. Mitä enemmän valtaa Bin Zayed keräsi, sitä vaikeampi elämä tuli islamisteille.
Sheikh Zayed, joka kuoli 2.11.2004, vietti elämänsä viimeiset vuodet ilman todellista valtaa. Hänen poikansa oli jo ottanut vallan haltuunsa. Jo edellisenä vuonna oli kampanja muslimiveljeskuntaa vastaan kihtynyt Arabiemiirikunnissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Sultan bin Kayed al-Qasimin johtama islamilaisen liikkeen valtuuskunta oli vieraillut Bin Zayedin luona. Bin Zayed oli kertonut heille, että hän oli päättänyt, etteivät he enää voi toimia organisaationa. Hän vaati, että heillä ei ole tulevaisuutta ja vain yksi vaihtoehto: "Antakaa meille luettelo liikkerenne jäsenten nimistä, hajoittakaa organisaationne, ja eläkää yksityishenkilöinä."
Muslimi-veljeskunnan jäsenet vankilassa Kairossa, Egypti [kuvituskuva]:
Ryhmä torjui ultimatumin. He puolustivat saavutuksiaan rauhanomaisina aktivisteina, jotka eivät vahingoittaneet ketään, ja vaativat että Jamiat al-Islah, jonka viranomaiset olivat sulkeneet vuonna 1994, sallitaan aloittaa toimintansa uudelleen.
Vastauksena Bin Zayed määräsi liikkeen seitsemän johtavaa jäsentä luopumaan UAE-kansalaisuudestaan. Yksi heistä oli Ali Hussein al-Hammadi , Yhdistyneiden arabiemiirikuntien hallinnollisen kehityksen instituutin (UAE’s Institute of Administrative Development) perustaja.
Huolimatta rangaistuksista ja rajoituksista suuri osa Arabiemiirikunnan islamilaisesta liikkeestä pysyi ehjänä ja toimivana. Kun arabikevään kapinointi purkautui Tunisiassa ja Egyptissä vuonna 2011, UAE: n viranomaiset jatkoivat hyökkäystään, pidättivät, tutkivat, kiduttavat ja tuomitsevat johtavia islamilaisia hernkilöitä, ja pakottivat jotkut heistä maanpakoon .
Näinä vuosina Arabiemiirikunnat ovat pitäneet muslimiveljeskunnan vastustamista paikallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti tärkeimpänä prioriteettinaan. Yhdessä Saudi-Arabian kanssa UAE tuki armeijan vallankaappausta Egyptissä, jolla kaadettiin islamisti Mohamed Morsi. UAE on myös tehnyt parhaansa arabi-vallankumouksen sammuttamiseksi aina, kun se on mahdollista.
Sekä Libyassa että Jemenissä Arabiemiraatti pyrkii kovasti varmistamaan, että muslimien veljeskunta ei koskaan ota valtaa. Käyttäen taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa UAE on kääntänyt päätöksentekijöitä Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa poliittista islamia vastaan yleensä ja muslimiveljeskuntaa vastaan erityisesti.
Yksi ilmeinen selitys tälle vihamielisyydelle on Muhammad bin Zayedin persoonallisuus, ja ajattelutapa joka näkee muslimiveljeskunnan ideologisen vetovoiman ja sen jäsenten kyvyn vaikuttaa hallitusten ministeriöihin, kuten on aikaisemmin nähty, vakavana uhkana emiraattien yhteiskunnalle vakaudelle.
Julkaisu ensimmäiseksi Chroniclessa 14. kesäkuuta 2017.
Middle East Monitor 15.07.2017.
Chroniclen kirjoittajat kuvaavat monimutkaista tilannetta, joka vallitsee Arabian niemimaalla islamilais-konservatiivisten ja wahhabismiin tms. taipuvaisten monarkioiden, ja radikaalien islamististen liikkeiden välillä. Abu Dhabin hallitsijaperhe melkein päästi muslimiveljeskunnan (Muslim Brotherhood) inspiroimat voimat säätämään maansa tulevaisuutta, ja oli pakotettu äkkikäännökseen. Islamismia tukevat tendenssit eivät ole silti Arabiasta kadonneet.
Toinen monimutkainen tilanne vallitsee Pakistanissa, jossa sotilasjohto on vuoroin tukenut Afganistanissa vaikuttavia talibaaneja ja Kashmirin ääri-islamisteja, vuoroin kurittanut näitä USA:n liittolaisena. Tulemme jatkossa julkaisemaan näitä ilmiöitä valottavia artikkeleja.
