Mainos:

Äiti – Etäiseksi erotettu 5 : ”Äiti, ei lasten kiusaaminen ole mitään aikuisten kiusaamisen rinnalla”

Päivitetty 29.8.2020, Julkaistu 16.8.2020 – Kirjoittaja Toimitus

.....oli lapseni mielipide kun puhuttiin koulu kiusaamisesta eräällä valvotulla tapaamisella.

Tällä otsikolla löytyy myös ensimmäinen kirjoitus tarinastamme lukijan kynästä osiossa aiemmissa Nykysuomen julkaisuissa.

Valvotuilla tapaamisilla on ollut paikalla vartija sekä valvojat. Kyse on yksityisen sektorin yrityksistä. Lapselta on ollut kielletty puhumasta yhteisestä ajastamme jonka olemme eläneet yhdessä. Lisäksi ko tahot ovat toteuttaneet huomautuksista huolimatta sosiaalitoimen laittomia vaatimuksia vaikka näin ei missään tapauksessa saisi olla. Sote malli toteutuu.

Vartijalle ei ole lain vaatimia perusteita eikä valvottuja tapaamisia ole kirjattu totuudenmukaisesti eikä niin tarkasti kuin olisi pitänyt. Valvonta elimet kuten Valvira ja Avi ovat saaneet nauhoitteet tapaamisista mutta asia ei ole edennyt. Tosiasia on, että valvotuille tapaamisille ei ole ollut minkäänlaisia perusteita. Etenkään kun mitään lain vaatimaa selvitystä ei ole tehty kaikkien asianosaisten kesken lain vaatimalla tavalla.

Mainos:

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS

on oikeuslaitos jolle ei asiamme alunperinkään kuulunut. Asiamme olisi alkujaan pitänyt käsitellä Raaseporin käräjäoikeudessa.

Pyysin hiljattain Pirkanmaan käräjäoikeutta uudelleen käsittelemään asiamme koska päätös on ollut laiton kaikkien mahdollisten lakien silmissä sekä sisällöltään lähes identtinen tuon surullisen kuuluisan puolueellisen, puutteellisen, virheellisen ja asenteellisen olosuhdeselvityksen kanssa. Perusteet uudelleen käsittelyyn ovat olleet vahvat.  Olihan kyse oikeudettomasta ja täysin mielivaltaisesta ja laittomasta päätöksestä.

Pirkanmaan ko vetosi lakiin ja ilmoitti, että sellainen olisi laitonta. Kuitenkin kyisenen taho on antanut aiemminkin menneinä vuosina raskaasti äitien vastaisia päätöksiä ja myös ainakin yhden korjannut uusinta käsittelyllä.

(Aikanaan tein korkeimpaan oikeuteen vahvasti perustellut pyynnöt saada uusinta käsittely. Turhaan. Minulla piti olla asianajaja ja kun sen sain hän sössi asian. oli 2 hakemusta jotka liittyivät toisiinsa. Koska asianajaja lähetti jostain syystä vain toisen, ei käsitelty toistakaan.)

Kunnollista vastausta en Pirkanmaan ko sta saanut. Ilmoitettiin, että voin viedä asian Hovioikeuteen. Tuskinpa. Olisihan kyseessä sama Turun hovioikeus josta jo ennen Hyks vaihetta (jonka toteutuminen estettiin) tehtiin myös oikeudeton päätös. Tämä perustui käsittääkseni sille samalle suhdetoiminnalle joka asiassamme vallitsee. Ja johon on pyydetty todistajan suojeluohjelmaa todistajalle vuosia sitten. Sitä kuitenkaan saamatta vaikka perusteet ovat vahvat.

Olisi erityisen tärkeätä, että asiamme tulisi uudelleen käsittelyyn perustasolle koska juuri kyseinen Pirkanmaan ko päätös on toteuttanut muita mielivaltaisia päätöksiä. Vaikka näin ei saisi olla.

Lapin yliopistossa on tehty menneinä vuosina väitöskirja siitä, miksi uudelleen käsittely olisi tärkeätä.

Oikeusprosessi 2014-2015 oli erikoinen koska sain lapseni väliaikaismääräyksen marraskuussa 2014 joka on edelleen kirjaamatta lapseni tietoihin ja näin eri tahoille on väitetty, että olisin kaapannut lapseni.

Jopa Hämeenlinnan kaupungin lakimieheltä on ko päätös pimitetty.

Lastensuojelun toimesta, kuinkas muuten.

Oikeudettomasta päätöksestä on hyvä huomioida myös nämä "muuhun oikeudenkäynti aineistoon" liitetyt todisteet ja asiakirjat. Se on sama kuin mappi Ö eli sisältöä ei lueta eikä huomioida. Joka taas aiheuttaa oikeudettoman prosessin.

Asianajajat eivät kaikki tiedosta ko ongelmaa ja ne jotka tiedostavat, eivät useinkaan viitsi tehdä asiassa mitään koska korvaus työstä on sangen pieni. Tästä syystä asianajaja mieluummin odottaa päätöstä jotta prosessi menee seuraavaan portaaseen ja raha virtaa.

Tässä kyseisessä ensimmäisessä prosessissa olin myös ilman asianajajaa kuukausien ajan. Tuomarille kun ei kelvannut asianajajat joita ehdotin. Vastapuolen asianajaja oli ollut asianajoliiton valvonta tehtävissä ja osasi niksit asiassa. Asianajoliittoon oikeusprosessin aikana tehty valitus vaarantaa oikeudenkäynnin koska vastapuolen tietoon tulee koko todiste materiaali. Sekin jota ei vielä ole mahdollisesti esitetty. Kyse on siis vakavasta oikeusturva riskistä josta ei mitenkään auliisti tiedoteta ihmisille.

 

OIKEUDENKÄYNTI KULUT

on langetettu minulle. Vaikka isä on hyvätuloinen ja saa tukea rahallisesti niin lastensuojelusta kuin suhdetoiminnan kautta. Minä en ole hyvätuloinen. Minulla oli luottotiedot ja työpaikka ja olin velaton tämän hulluuden alkaessa.

Kiusaaminen ja elämäni sabotointi on vuosien mittaan saanut muodot jollaista ei 2000-luvun Suomessa uskonut olevan. Vuosien aikana olen voinut tehdä n 2 kk yhtäsoittoisesti työtä yhdessä työpaikassa ennenkuin mustamaalaaminen ja perättömät väitteet alkavat. Yleensä käynnistäjänä on virkamies koneisto. Onhan minun väitetty olevan eräs saman niminenkin jolla rikollinen menneisyys. Työnantajat tai muut virkamiehet eivät tätä tarkista.

STM:n ohjeistukset taloudellisesta, henkisestä ja fyysisestä välivallasta oikeuslaitoksia koskien ovat menneet kuin kuuroille korville.

Muistutettakoon, että olimme lapsen isän kanssa sopineet yhteiselämän aikana jopa avioehdossa, että huolehdimme lapsesta yhdessä jos eroamme. Mikään sovittu ei vain ole pitänyt hänen kanssaan paikkansa.

Isä myös osaa pelata oikeussalien sekä sosiaalitoimen kanssa. Toisessa hän puhuu toista ja toisessa toista. Olen usein koettanut saada sosiaalitoimen mukaan istuntoihin mutta turhaan.

Kun isältä kysyttiin eräässä istunnossa, miksi hän toimii kuten toimii, hän vastasi, että pelkää että en palaa takaisin.

Miksi meidän asiassamme ei laki toteudu millään muotoa eikä mikään asia mene lain vaatimalla tavalla ?

Edes syrjäyttämistä tai yhdenvertaisuutta koskevat lait? Lastenoikeudet, ihmisoikeudet?

Miksi Suomi ei kunnioita EIT:n päätöksiä ja Euroopan komission huomautuksia.

 

VIRKARIKOS

on vakava asia. Miksi sellaisesta ei joudu vastuuseen ja miksi sosiaalityöntekijä saa valehdella mm oikeudessa ? Pirkanmaan käräjäoikeudessa valehdellut myönsi valehdelleensa hovioikeudessa mutta joutui yksin kärsimään asiassa ja painostava ja todellisuudessa valheilla asiaamme pyörittänyt ei saanut mitään sanktiota. Ymmärsin, että häntä oli painostettu asiassa ja hänet myöhemmin irtisanottiin vaikka oli ehkä ainoa joka kyseenalaisti toimintamallin.

Miksi Hämeenlinnan poliisi ei tutki virkarikoksia ?

Meidän tapauksessamme sama tutkinnanjohtaja on käsittääkseni  eksän siskon ystävä ja kumonnut kaikki tutkintapyynnöt.

Eksän siskon tapasin vain muutaman kerran yhteiselämämme alkuaikana.

Jos virkamies tai viranomainen toimii mielivaltaisesti tai asiattomasti ja laittomasti, ei siihen saa apua.

Koska kyseessä on suhdetoiminta, se toimii erityisen vahvasti juuri oikeus prosesseissa. Aikanaan Raaseporin poliisi oli ihmeissään kun paljastui kuka poliittinen henkilö oli mukana asiassa ja evännyt tutkintapyynnöt ennenkuin poliisi niitä kokonaisuudessaan sai. Tosin poliisi tajusi, että tätä soppaa pyöritetään ihan toisia reittejä kuin normaalisti.

Eräät sosiaalipuolen ammattilaiset olivat aikanaan järkyttyneitä kun kuulivat kuka olosuhdeselvityksen oli tehnyt.

He myös totesivat, että tiedät jotakin liikaa kun sinua kohdellaan näin.

 

KESÄ ON PIAN MENNYT

ja tyttäreni tapaamisesta ei ole tietoakaan.

Isä vaatii kuulemma valvottuja tapaamisia; oli saanut oma sosiaalitoimeni Sipoossa saanut selvitettyä.

Isä haluaa, että vien asian Hämeenlinnan käräjäoikeuteen pitkittääkseen prosessia.Tosin lastensuojelun pitäisi ymmärtää, että tapaamisia ei saa olla toteuttamatta vaikka oikeudessa olisikin prosessi. Tässä lapsen oikeus on niin vahva. Kuitenkin näin tapahtuu.

Isä ei edelleenkään suostu sovitteluun. Eikä halua asiaamme muulle taholle hoidettavaksi koska "ei tunne " toisesta sosiaalitoimesta ketään. En minäkään tunne. Eikä käsittääkseni pitäisikään tuntea. Hämeenlinnassa asia on toisin.

Nyt asiaamme pitäisi tarttua Sipoon ja ottaa vastuu puolueettomana sekä ammattitaitoisempana tahona.

Meillä on lapsen kanssa täysi oikeus saada puolueeton ja ammattitaitoinen asioita hoitava taho.

On selvää, että Hämeenlinna ei tähän kykene. Se pelkää toisen kaupungin selvittävän asian ja joutuvansa virkarikoksista vastuuseen.

Puhelimeni kuuntelu aiheuttaa sen, että paikallisella tasolla poliisi reagoi Supon ilmoitettua asiasta. Olen siis missä tahansa Suomessa vaino jatkuu. Eksä saa tiedot poliisista jne homma pyörii. Tosiasia on, että asiamme on jo valtakunnan oikeus asia koska mukaan on sekoitettu niin monen paikkakunnan virkatahot .

Tietyistä kokemuksista johtuen minun on epäiltävä kirjataanko puhelimeen liittyvää kuuntelua todenmukaisesti.

Kukaan ei vieläkään ole kysynyt minulta miten ne asiat ovat oikein menneet.

 

ELATUSMAKSUT

on pyydetty eväämään vuodesta 2015 vuosittain. Hämeenlinna ei ole ottanut vastaan ja huomioinut pyyntöjä ja selvityksiä eikä ole ohjeistanut minua asiassa millään tavalla.

Myöskään tapaamisista (matkat ym) en saanut koskaan korvauksia vaikka ne maksetaan yleensä vanhemmille Hämeenlinnassa.

Koska tapaamisia ei suostuttu järjestämään töideni mukaisesti jouduin valitsemaan työn tai lapseni välillä.

Taloudellinen ahdinko on ollut voimakkaasti läsnä näinä vuosina eikä Kelasta heru apua.

Todettiinhan Kelassa jo pariin kertaan se, että sitä kautta on ihmistä todella helppo kiusata.

Edes lapseni mahdollistaminen lääkäriin ei Kelan kautta ole onnistunut. Tämä koskee aikaa jonka asunut isänsä luona. Kanssani lapsi pääsi lääkäriin josta todisteet on myös jätetty lapseni tiedoista pois. Näin sosiaalitoimi on mm aikanaan väittänyt eri tahoille, että lapseni ei olisi kanssani päässyt lääkäriin.

 

Mieluusti kysyisin virkamies koneistolta, että miten sadistinen ja laiton lapsen kaappaus sosiaalitoimen toimesta ja isän vaatimuksesta sairaalan tiloissa estäen lain ja korkeimman oikeuden tukeman selvitysprosessin - mahdollistuu MUTTA ei näiden virheiden korjaaminen lain mukaisiksi ?

Ilmankos Suomessa on kiire muuttaa perustuslakia. Sillä perustuslain kera pitää lakejamme tulkita. Se kun virkamiehiltä ja viranomaisilta usein unohtuu. Lastensuojelu mieluusti esittelee erilaisia pykälöitä, mutta ilman perustuslakia. Tämä johtuu siitä, että perustuslaki kumoaisi ko virheellisen ja tahallisen menettelyn.

 

Teija-äiti

 

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

5 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
juha II
juha II
6 years ago

Ja millähän perusteella puheluitasi kuunnnellaan??? Pyörität ilmeisesti huumekartellia (sarkasmia).

Mitä taas tulee elatusmaksuihin, Hoitakoot ”ylkä” kaikki kulut kun kerran energiaa tuntuu piisaavan silkkaan veemäisyyteen asti!
Kuten tavallista. Kaikilla sosiopaateilla on korkeita ”ystäviä” virkakunnassa saakka, jotka myös ovat niitä sosiopaatteja asemissa ja asemnissa, joissa ihmistä pitäisi kohdella tasapuolisesti ja sivistyneesti. Näihin ammatteihin hakeutuvat ne koulupihojen ammattikiusaajat ja hiekkalaatikoiden kauhut, koska heillä on ”luontaisia taipumuksia” alalle! Mitkään eivät ”verkostoidu” niin hyvin kuin vittumaiset ihmiset. He tunnistavat toisensa intialaisesta väkitungoksesta Mumbaissa alta aikayksikön.

teija-äiti
teija-äiti
6 years ago
Reply to  juha II

hei juha. puhelin kuuntelu ei ole mitenkään poikkeuksellista. niissä tapauksissa jotka tiedän esimerkiksi hämeenlinnaa koskien vastaavista likaisista huoltoriidoista on poikkeuksetta kuunneltu toista osapuolta. tämä on aina ollut se joka on heikompi, uhri ja joutunut suhdetoiminnan vuoksi huonoon mustamaalattun valoon.
puhelinkuuntelulla ei ole tarkoitus selvittää asioita vaan on tarkoitus eristää läheisistä, ystävistä ja tuttavista sekä aiheuttaa uhrille stressiä ja vaikeuttaa hänen hoitamiaan asioita.

puhelinkuuntelun uhriksi joutuvat aina poikkeuksetta ne jotka vaalivat oikeuksiaan, vastustavat vääryyttä ja ovat esimerkiksi aktivisteja. aktivistit ovat yleensä rauhaa rakastavia ihmisiä jotka haluavat viedä oikeudenmukaisuutta eteenpäin lain suomin keinoin ja verbaalisin taidoin.

mitä tuohon ”vittumaisten ihmisten” toistensa haistamiseen tulee, allekirjoitan sen isosti 🙂

teija-äiti
teija-äiti
6 years ago
Reply to  teija-äiti

ainiin. poliisin ei tarvitse kertoa syytä puhelinkuunteluun. jos se on sattunut hakemaan luvan, riittää kun se kertoo sen olevan pakkokeino. mitään radikaalia syytä ei tarvita. käsittääkseni vuosi sitten laadittu laki oikeuttaa mihin tahansa kyttäämiseen ja häiriöintiin.
ei tarvitse olla aktivisti tai yhtään mitään sen kummempaa. jo vanha kuuntelulaki on tehty heppoisin perustein, eli silloin kun oletettiin poliisin olevan rehellinen.

Kukkuu
Kukkuu
6 years ago

Sen olen oppinut elämässäni että kun on 2 ihmistä kyseessä, en ikinä usko yhtä ilman että toinen sanoo oman näkemyksensä.

Semmoinen 25 vuotta aikaa siitä kun tein virheen ja uskoin yhtä kaveria kun kertoi miten hänen vaimo oli häntä pettänyt, pistin välit poikki naisen kanssa joka oli minulle kuin oma sisko.
Vasta vuosia myöhemmin selvisikin että mies oli se joka vaimoaan petti.
Nyt syytän itsenä koko elämäni ajan siitä kun nainen ei kestänyt kun kaikki hylkäsi hänet ja on tasan 15 vuotta siitä kun tappoi itsensä.

teija-äiti
teija-äiti
6 years ago

Tällä hetkellä tilanteemme

Sähköposti viestittelyä häiritään rajusti. Hämeenlinnaan ja Sipooseen ei mene s postit perille.

Sipoo aiemmin lupasi hoitaa elatusmaksu asiaa mutta nyt neuvottiin olemaan yhteydessä kelaan. Kela on menneet vuodet ohjannut lastenvalvojalle. Hämeenlinna ei ole vastannut asiassa.

Sipoo ei ole tietoinen että lasten tapaamiset eivät ole riippuvaisia oikeuden käynnistä vaan se voi koska tahansa halutessaan jopa käynnistää sosiaalitoimesta oikeudenkäynnin ja on oikeutettu ja velvoitettu lapsen tapaamisen järjestämiseen siten, että tapaaminen toteutuu lain tarkoittamalla tavalla ja että asiat kirjataan lain vaatimalla tavalla ja että lapsi ja äiti saavat tavata viipymättä.

Hallintolain mukaan sosiaalityöntekijän tai lastenvalvojan on siirrettävä asia sille taholle jolle se kuuluu. Sosiaaliasiamies on jo aiemmin menneinä prosesseina ottanut kantaa puolueettoman tahon asiassa mukaan saamiseksi joten tätä toivetta voidaan ja pitää kunnioittaa edelleen.

Olen pyytänyt Sipoota ottamaan asiamme hoitoonsa ja selvittämään sen puolueettomasti ja perusteellisesti. Tämä on tehty suullisesti sekä kirjallisesti.

Ohjeistusta oikeusasiamieheltä ja valtion asiaan puuttumiselta odotetaan. Ilmeisesti tarkoituksena on odottaa että viisi vuotta tulisi asiassamme täyteen ja asia vanhenisi. Näin ei saa tapahtua.

USA:n suurstrategia Euraasian integraation estämiseksi

Uusi moninapainen maailmanjärjestys

Julkaistu 8.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Istanbulin ensimmäinen Bosporinsilta, joka avattiin vuonna 1973 ja nimettiin myöhemmin 15. heinäkuuta marttyyrien sillaksi, yhdistää Euroopan ja Aasian.

Ukrainasta ja Kaukasuksesta Länsi-Aasiaan, Keski-Aasiaan, Afrikkaan ja laajemmalle Indo-Tyynenmeren alueelle, suuria osia maailmasta leimaavat sota, poliittinen konfrontaatio ja kasvava militarisointi. Nämä konfliktit selitetään yleensä erillisinä: Ukraina Venäjän vastakkainasettelun kautta, Länsi-Aasia alueellisten kilpailujen kautta, Afganistan terrorismin kautta, Afrikan konfliktit sisäisen poliittisen epävakauden ja luonnonvarakilpailun kautta sekä Itä-Aasian jännitteet Kiinan nousun kautta.

Yhdysvaltain suurstrategian näkökulmasta nämä konfliktit alkavat kuitenkin noudattaa toisenlaista geopoliittista logiikkaa. Lähtökohta tämän logiikan ymmärtämiselle ei ole kunkin yksittäisen sodan tai intervention virallinen selitys, vaan Yhdysvaltain perustavanlaatuinen ja pitkäaikainen kansallinen etu estää Euroopan ja Aasian integroituminen.

Tämä Yhdysvaltain etu ilmaistiin poikkeuksellisen selvästi Yhdysvaltain toisessa kansallisessa turvallisuusstrategiassa vuonna 1988. Kylmän sodan viimeisinä vuosina kirjoitettu asiakirja tunnisti asian, jota se kutsui yhdeksi Yhdysvaltojen "perustavanlaatuisimmista kansallisista turvallisuusintresseistä". Tarkemmin sanottuna kansallisen turvallisuusstrategian ensimmäisellä sivulla todetaan:

"Strategiamme ensimmäinen historiallinen ulottuvuus on suhteellisen yksinkertainen, selkeä ja erittäin järkevä. Kyseessä on vakaumus siitä, että Yhdysvaltojen perustavanlaatuisimmat kansalliset turvallisuusintressit vaarantuisivat, jos vihamielinen valtio tai valtioiden ryhmä hallitsisi Euraasian mannerta – maapallon aluetta, jota usein kutsutaan maailman sydänmaaksi. Kävimme kaksi maailmansotaa estääksemme tämän tapahtumisen. Ja vuodesta 1945 lähtien olemme pyrkineet estämään Neuvostoliittoa hyödyntämästä geostrategista etuaan hallitakseen naapureitaan Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja Lähi-idässä, ja siten muuttamasta perustavanlaatuisesti globaalia voimatasapainoa meidän vahingoksemme".

Mainos:

Tämä kohta ansaitsee huolellista huomiota, koska se kuvaa jotakin paljon laajempaa kuin kylmä sota, ja sillä on suuri merkitys nykyisille sodille ja konflikteille Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa.

Viittaus "maailman sydänmaahan" (world's heartland) perustuu brittiläisen maantieteilijän Halford Mackinderin geopoliittiseen ajatteluun. Hän määritteli vuoden 1900 tienoilla Euraasian globaalin maamahdin keskukseksi ja väitti, että sen kasvava integroituminen rautateiden kautta voisi heikentää suurten merivaltojen etuja. Brittiläistä imperiumia palvellessaan hänen keskeinen huolensa oli yhtenäinen Euraasian manner, jossa Britannia suurena merivaltana menettäisi vaikutusvaltansa.

Ilmakuva konttijunista ja rautatiekiskoista Suifenhen asemalla Koillis-Kiinassa.
Kiina-Eurooppa-tavarajunat odottavat jälleenlaivausta Suifenhen asemalla Kiinan Heilongjiangin maakunnassa 13. heinäkuuta 2026. Kuva: Qu Yiwei/Xinhua

Nykyään Euroopassa ja Aasiassa asuu yhdessä noin kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, ja sinne on keskittynyt valtava määrä teollista kapasiteettia, teknologiaa, energiaa, raaka-aineita ja sotilaallista voimaa. Jos Euroopan ja Aasian suurimmat taloudelliset ja poliittiset keskukset integroituisivat vähitellen yhtenäiseksi euraasialaiseksi järjestelmäksi, maailmantalouden painopiste siirtyisi yhä enemmän kohti Euraasiaa.

Ajan myötä tällainen kehitys voi muuttaa perustavanlaatuisesti Yhdysvaltojen asemaa. Yhdysvallat pysyisi merkittävänä maana, mutta se voisi menettää poikkeuksellisen hallitsevan asemansa kansainvälisen järjestelmän keskipisteenä. Sen kyky vaikuttaa poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen koko Euraasiassa heikkenisi, ja sen globaalin sotilasvoiman taloudellinen perusta voisi lopulta rapautua.

Tärkeä näkökohta vuoden 1988 strategiassa on se, että siinä esitetään tämä kansallinen etu nimenomaan kylmää sotaa edeltävänä. Asiakirjassa viitataan Amerikan osallistumiseen kahteen maailmansotaan osana samaa historiallista tavoitetta estää Euraasian hallinta. Geopoliittinen periaate esitetään siten laajempana kuin vastakkainasetteluna Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto edusti yhtä erityistä haastetta paljon pidemmässä geopoliittisessa kysymyksessä, joka on merkityksellinen kylmää sotaa edeltäneen ja sen jälkeisen historian ymmärtämiseksi.

Myös asiakirjan ajoitus on merkittävä. Se kirjoitettiin kylmän sodan viimeisinä vuosina, jolloin amerikkalaiset päättäjät pohtivat yhä enemmän, miltä kansainvälinen järjestys voisi näyttää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton katoaminen poistaisi tärkeimmän kylmän sodan vastustajan, mutta se ei poistaisi taustalla olevaa geopoliittista kysymystä vallan jakautumisesta Euraasiassa.

Kylmän sodan jälkeen se on edelleen ollut keskeinen aihe Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta koskevissa keskusteluissa. Diplomaattisemmin ilmaistuna Yhdysvaltain kansallista strategiaa kuvataan usein alueellisten hegemonien syntymisen estämiseksi Euraasiassa, mikä heijastuu useissa viimeaikaisissa Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun (CRS) raporteissa (12. joulukuuta 2024 ja 8. joulukuuta 2025).

Virallisten raporttien ja kirjallisuuden ytimen tiivistämiseksi todettakoon, että Yhdysvaltain kansallisessa strategiassa on nykyään kyse pohjimmiltaan Euroopan ja Aasian integroitumisen estämisestä, sillä Euroopan ja Aasian taloudet ovat nousussa ja muodostavat suuren haasteen Yhdysvaltain teollisuudelle ja teknologialle.

Euraasian integraatio tarkoittaa infrastruktuuria ja yhteyksiä. Infrastruktuuri käsittää laajat tieverkostot, rautatiet, merisatamat, lentokentät, energiaputket ja sähköverkot halki Euroopan ja Aasian mantereiden. Yhteydet ulottuvat fyysisen infrastruktuurin ulkopuolelle viestintäjärjestelmiin, rahoituspalveluihin, koulutukseen, terveyspalveluihin, teknologiseen yhteistyöhön, IT-järjestelmiin, vihreään siirtymään ja yhä enemmän tekoälyjärjestelmiin. Yhdessä nämä infrastruktuurin ja yhteyksien muodot voivat vähitellen sitoa Euroopan ja Aasian taloudet integroidummaksi euraasialaiseksi talousalueeksi.

Yksi tapa monien joukossa, jolla Yhdysvallat voi estää tällaista integraatiota, on hallittu destabilointi, erityisesti strategisesti tärkeillä raja-alueilla ja perifeerisillä alueilla, joilla keskushallintojen valta on rajallinen. Terrorismin vastaiset operaatiot tällaisilla alueilla voivat myös luoda pitkäaikaisia riippuvuussuhteita Yhdysvaltain sotilaalliseen, turvallisuus- ja tiedusteluyhteistyöhön. Tällaiset turvallisuusriippuvuudet antavat Yhdysvalloille vaikutusvaltaa alueellisiin päättäjiin ja turvallisuusrakenteisiin.

Tästä näkökulmasta sodat ja konfliktit Afganistanissa, Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Palestiinassa ja Ukrainassa voidaan ymmärtää palvelevan Yhdysvaltain etuja monin tavoin. Ennen kaikkea konfliktit estävät Euraasian integraatiota. Ne häiritsevät infrastruktuuria, kauppaa, investointeja, energiaverkostoja ja kuljetuskäytäviä samalla kun ne jakavat valtioita, jotka voisivat muutoin kehittää läheisempiä taloudellisia ja poliittisia suhteita.

Esimerkiksi Yhdysvaltain sotaa Afganistanissa voidaan tulkita hyvin eri tavalla kuin sen virallisesti ilmoitettujen tavoitteiden – terrorismin kitkemisen ja vakaan valtion rakentamisen – kautta. Sen sijaan se voidaan nähdä strategiana estää sellaisen vahvan keskushallinnon syntyminen, joka kykenisi hallitsemaan tehokkaasti koko maata, erityisesti raja-alueiden maakuntia. Jatkuvasti heikko ja hajanainen Afganistan tekee maasta vähemmän kykenevän toimimaan vakaana käytävänä, joka yhdistää ympäröivät alueet. Tämä on geopoliittisesti merkittävää, koska Afganistan sijaitsee strategisesti tärkeässä risteyksessä Aasian sydämessä, yhdistäen tai rajautuen Keski-Aasiaan, Kiinaan, Pakistaniin ja Iraniin, ja mahdollisesti yhdistäen Keski-, Itä- ja Etelä-Aasian laajemmat taloudet.

Samoin Irania voidaan tarkastella ei pelkästään erillistapauksena, vaan osana laajempaa geopoliittista kamppailua Euraasian tulevasta järjestäytymisestä. Iranilla on ratkaiseva maantieteellinen asema Persianlahden, Keski-Aasian, Kaukasuksen, Etelä-Aasian ja Lähi-idän välissä, mikä tekee siitä tärkeän Euraasian ylittäville kuljetus-, kauppa- ja energiaverkostoille. Viimeaikaiset Yhdysvaltain hyökkäykset Iraniin ovat kohdistuneet suoraan tällaiseen infrastruktuuriin.

Tämä näkökulma on relevantti myös siksi, että Persianlahden maat ja muut alueelliset vallat pyrkivät monipuolistamaan kansainvälisiä suhteitaan Yhdysvaltojen ohella ja syventämään taloudellisia yhteyksiään Kiinaan ja laajempaan euraasialaiseen talouteen Vyö ja tie -aloitteen, BRICSin ja muiden nousevien euraasialaisten rakenteiden kautta. Yhdysvaltain sodissa alueella ei ole kyse vain yksittäisten maiden hallinnasta, vaan myös laajemmasta taloudellisten ja poliittisten suhteiden mallista, joka yhdistää Euraasian eri osia.

Turkki on tässä yhteydessä erityisen tärkeä. Se on yksi keskeisistä maista, jotka yhdistävät fyysisesti Euroopan ja Aasian, ja se voisi hyötyä valtavasti Euraasian rauhanomaisesta taloudellisesta integraatiosta. Sen maantieteellinen asema antaa sille potentiaalia tulla merkittäväksi kuljetuksen, energian, kaupan, teollisuuden ja viestinnän solmukohdaksi kahden mantereen välillä. Mutta sama maantiede, joka luo nämä mahdollisuudet, luo myös geopoliittisia haasteita. Kun Yhdysvaltain kansallinen perusturvallisuusstrategia nähdään Euraasian integraation estämisenä, Turkin kaltaisista Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävistä maista tulee poikkeuksellisen strategisesti tärkeitä.

Fatih Sultan Mehmetin silta ylittää Bosporinsalmen Istanbulissa, etualalla Rumelihısarın linnoitus.
Bosporinsalmi ja Fatih Sultan Mehmetin silta Istanbulissa kuvattuna 11. kesäkuuta 2026. Salmi yhdistää Mustanmeren Marmaranmereen, ja silta yhdistää Euroopan ja Aasian. Kuva: Liu Lei/Xinhua

Tästä näkökulmasta Turkin ja Israelin väliset kasvavat jännitteet palvelevat Yhdysvaltain suurstrategian laajempaa logiikkaa niiden välittömistä syistä riippumatta. Palestiinan sota syventää poliittista jakoa koko Länsi-Aasiassa, ja Syyriasta on tullut yhä tärkeämpi Turkin ja Israelin kilpailevien etujen areena. Alueen kahden vahvimman sotilasvallan välinen konfrontaatio pirstoi entisestään juuri sitä maantieteellistä tilaa, jonka kautta Eurooppa, Aasia ja Afrikka voivat kytkeytyä tiiviimmin toisiinsa.

Turkille Euraasian integraatio edustaa valtavaa taloudellista ja strategista mahdollisuutta. Tämän potentiaalin toteuttaminen vaatii kuitenkin selkeää ymmärrystä niistä laajemmista geopoliittisista voimista, jotka voivat edistää tai estää Euraasian integraatiota. Tällainen tieto ja tietoisuus ovat ratkaisevan tärkeitä järkevälle päätöksenteolle, ei vain Turkin pitkän aikavälin kansallisten etujen suojelemiseksi, vaan koko alueen kannalta.

Laajemmin tarkasteltuna Yhdysvaltain suurstrategian ja sen eri toteuttamistapojen ymmärtäminen halki Euraasian mantereen on perustavanlaatuista sellaisten politiikkojen kehittämiselle, jotka vähentävät konflikteja ja vahvistavat alueellista yhteistyötä. Parempi tietoisuus näistä geopoliittisista rakenteista voi auttaa Euraasian maita ajamaan omia pitkän aikavälin etujaan ja luomaan edellytykset rauhanomaiselle integraatiolle, taloudelliselle kehitykselle ja suuremmalle alueelliselle vakaudelle.

 

Dr Niels Hahn

Ilmastopolitiikan ote eurooppalaisista yhteiskunnista – osa 4

Euroopan talouden tuhoaminen

Julkaistu 7.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Viljelijöitä traktoreineen EU-korttelissa Brysselissä.

Tämän päivän ilmastopolitiikka Euroopassa vaatii merkittäviä päätöksiä EU-tasolla ja jäsenvaltioiden toimien koordinointia. Perusteena on se, etteivät yksittäiset maat pysty ratkaisemaan nykyisiä maailmanlaajuisia ilmastongelmia omin päin; yhteistyö ja koordinointi ovat välttämättömiä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle keskitetyt päätökset ovat perusteltuja ja hyväksyttäviä, ja kuinka paljon itsenäisyyttä jäsenvaltiolla tulisi olla. Se johtaa usein vaatimuksiin vallan siirtämisestä yksittäisiltä jäsenvaltioilta EU:lle.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU-sarjan 4. osa. Lue edellinen osa.

Keskitetty päätöksenteko tuottaa toimenpiteitä, jotka vaativat huomattavia investointeja ja aiheuttavat suuria kustannuksia. Se myös kasvattaa EU:n toimielimiä, joilla on omat resurssinsa sekä valmiudet antaa sääntöjä ja valvoa niiden täytäntöönpanoa, jotta ne voivat harjoittaa tarkoitettua valvontaa ja asettaa tavoitteita. Jäsenvaltioiden käytettävissä olevan asiantuntemuksen ohella näillä toimielimillä on omat tutkija- ja asiantuntijaverkostonsa.

Ilmastopolitiikka ulottuu läpi yhteiskunnan; se ei rajoitu vain perinteiseen raskaaseen ja kevyeen teollisuuteen. Se vaikuttaa liikenteeseen, maatalouteen, laajasti ymmärrettyyn rahoitusalaan, tutkimukseen ja julkisen sektorin tärkeisiin osiin, mukaan lukien oikeusjärjestelmään. Monet seuraukset johtuvat nimenomaan siitä, että ilmastopolitiikalla, joka perustuu oletettuun CO2-vaaraan, on niin kauaskantoisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan.

Ilmastopolitiikan perusteita käsitellään osittain seuraavassa artikkelissa (osa 5A) esitettävän aineiston kautta, jossa tarkastellaan ilmastopolitiikan tuhoisaa vaikutusta energiapolitiikkaan. Siinä selvitetään, miksi Euroopan nykyistä ilmastopolitiikkaa tulisi pitää tarpeettomana, harhaanjohtavana ja erittäin vaarallisena alueen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Nykypäivän ilmastoteoria on edelleen suurelta osin todistamaton hypoteesi. Tässä toistan vain sen, mitä kaksi johtavaa tutkijaa, Lindzen ja Happer, jotka ovat nykyisen ilmastopolitiikan merkittävimpiä akateemisia vastustajia (1), sanovat sen seurauksista: "...ne ovat politiikkaa, joka tuhoaa länsimaiset taloudet, köyhdyttää työtätekevän keskiluokan, tuomitsee miljardit maailman köyhimmistä jatkuvaan köyhyyteen ja lisääntyvään nälkään, jättää lapsemme epätoivoon väitetyn tulevaisuuden puuttumisen vuoksi ja rikastuttaa lännen vihollisia, jotka nauttivat itsemurhamarssimme katselusta."

Mainos:

Toimimalla yhdessä todistamattoman teorian pohjalta maailman johtavat globalistijärjestöt ja osa maailmanlaajuista eliittiä ovat suostutelleet maailman yrittämään CO2-tasojen alentamista. Silti CO2 on todellisuudessa hyödyllinen kaasu, ja sen pitoisuuden lisääntyminen ilmassa kasvattaa huomattavasti ruoantuotantoa maailmanlaajuisesti.

Tässä artikkelissa sivuutetaan teorian seuraukset energiapolitiikalle ja laajemmalle taloudelle. Sen sijaan tarkastelemme sen vaikutusten luonnetta ja laajuutta. YK:n ja EU:n yhteinen ilmastopolitiikka vaikuttaa lähes kaikkiin Ruotsin yhteiskunnan osa-alueisiin. Se kattaa useimpien teollisuudenalojen lisäksi lähes kaikki muut suuret sektorit, kuten maatalouden, metsätalouden ja rahoituksen. Kaikkien hyväksytyn ilmastopolitiikan toteuttamiseen tarvittavien sääntöjen hallinnointi vaatii laajennettua julkista hallintoa sekä huomattavaa huomiota ja ponnisteluja yrityksiltä ja erilaisten omaisuuserien omistajilta. Tämä asettaa huomattavia taakkoja yksityiselle sektorille. Jokaisen säännön noudattaminen ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vaatii mittavia resursseja, lukemattomia projekteja, ongelmanratkaisua ja valvontaa. Ruotsin talouteen on näin ollen tuotu voimakas byrokraattinen elementti, joka muistuttaa jossain määrin sosialistisen talouden piirteitä ja menetelmiä.

Monien julkishallintoon kohdistuvien vaikutusten ohella näillä uusilla säännöillä on ollut merkittävä vaikutus oikeusjärjestelmään. Omaisuuteen ja yritysten toimintaedellytyksiin merkittävästi vaikuttavien sääntöjen erilaiset tulkinnat luovat lukemattomia ratkaistavia oikeudellisia ongelmia. Mielipide-erojen ja osapuolten välisten tavallisten kiistojen lisäksi syntyy konflikteja, kun ympäristöjärjestöt ja radikaalit poliittiset ryhmät yrittävät käyttää monimutkaista lainsäädäntöä omien ideologisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Teollisuudenalat, joiden tuotantoprosessit luonnollisesti tuottavat suuria määriä hiilidioksidia, eivät todennäköisesti ole enää elinkelpoisia Euroopassa huolimatta edistysaskeleista päästöjen poistamisessa, mikä itsessään aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Syynä ovat energiakustannukset ja sellaisten päästöjen kustannukset, joita ei voida poistaa. Nuo päästökustannukset, olivatpa ne kansainvälisesti tai hallitusten asettamia, ovat huomattavia.

Samalla toinen edellytys on muuttunut joillekin teollisuudenaloille: niiden tarve halvalla energialle. Tässä artikkelissa ei käsitellä energiantuotantoa; siinä vain todetaan esimerkiksi, että BASF, yksi Euroopan suurimmista kemianalan yrityksistä, on siirtänyt toimintojaan pois Euroopasta energiakustannustensa vuoksi. Se on dramaattinen askel, mutta sellainen, jonka raskaan teollisuuden, kuten teräs-, konepaja- ja kemianyritysten omistajat saattavat päättää ottaa. Nousevat energiakustannukset, teknologian uusiin sääntöihin sopeuttamisen kasvavat kustannukset, päästökustannukset ja korkeammat hallinnolliset kustannukset voivat yhdessä muodostua liian suuriksi. Oikeudenkäyntikulut voivat myös nousta, jos ulkopuoliset ryhmät käyttävät tuomioistuimia ympäristötavoitteen ajamiseen. Yritykset voivat tällöin kohdata viivästyksiä lupien ja muiden toimintaan tarvittavien hyväksyntöjen saamisessa. Kun kumulatiivinen vaikutus saavuttaa tietyn pisteen, ne saattavat katsoa parhaaksi muuttaa ulkomaille, myydä tai lopettaa toimintansa.

Liikenne, ilmailu ja merenkulku

Liikenne on teollisuudenala, joka saa huomattavaa huomiota ilmastopolitiikassa, tapahtuipa se maalla, ilmassa tai merellä. Nämä toiminnot vastaavat merkittävästä osasta teollisuuden CO2-päästöjä. Eri maat asettavat erilaisia veroja ilmailulle. Vuonna 2025 Yhdysvallat esti yrityksen ottaa käyttöön kansainvälinen vero erityisesti laivojen päästöille taivuttelemalla useita maita äänestämään YK:n ehdottamaa Net-Zero-kehystä vastaan. Aloitetta kutsuttiin "maailmanlaajuiseksi vihreäksi verohuijaukseksi" ja se lykkääntyi. YK ja sen virastot haluavat epätoivoisesti saada vihdoin verotusoikeuden jollakin alalla ja oman tulonlähteen.

Autojen päästöt olivat ensimmäisiä kuluttajatuotteiden päästöjä, joita alettiin säännellä monta vuotta sitten. Myöhemmin hiilidioksidi sai suurempaa huomiota, ja sen päästörajoituksia on kiristetty jatkuvasti. Polttomoottorit ovat vähitellen tulleet tehokkaammiksi tuottaen samalla yhä vähemmän erilaisia päästöjä. Sähköautojen määrä on noussut jyrkästi, mutta niiden osuus autoista Euroopassa on edelleen pieni. Yksi suuri ongelma on se, että sähköautot maksavat liikaa. Latausmahdollisuudet ovat myös erittäin puutteelliset, ja harvaan asutuilla alueilla niitä on kriittisen vähän. Ruotsi kohtaa erityisiä vaikeuksia suuren pinta-alansa ja osittain harvan asutuksensa vuoksi. Keskusteltua polttomoottorien vaiheittaista lopettamista ei todennäköisesti tapahdu vielä pitkään aikaan.

Paine on ollut kova myös yhdellä maailman vanhimmista elinkeinoista: maataloudessa. EU:n Green Deal on tuottanut erilaisia toimenpiteitä saavuttaakseen sen, mitä se kutsuu ympäristön kannalta kestäväksi viljelyksi. Muun muassa lannoitteita ja torjunta-aineita säännellään, ja metaanipäästöjen vähentämiseksi on käynnissä ponnisteluja. Poliittinen vastustus erilaisia toimenpiteitä kohtaan on ollut erityisen voimakasta keskikokoisissa maissa, kuten Alankomaissa ja Puolassa, mutta se on merkittävää myös EU:n suurimmissa maissa.

Viljelijät valittavat nousevista kustannuksista ja byrokratiaa luovista säännöistä. Eurooppalaisesta maataloudesta on tulossa vähemmän tehokasta, vähemmän kannattavaa ja vähemmän kilpailukykyistä. Eurooppalaiset viljelijät pelkäävät myös sopimuksia, kuten EU:n sopimusta Mercosurin kanssa, joka on Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn muodostama latinalaisamerikkalainen kaupparyhmittymä. Sopimus sisältää kuitenkin määräyksiä, joiden tarkoituksena on suojella Euroopan viljelijöitä, mukaan lukien erittäin pienet vuosittaiset lisäykset, kuten 1,3 tai 1,5 prosenttia, sellaisten elintarvikkeiden sallittuun tuontiin, joissa eurooppalaiset tuottajat ovat vähemmän kilpailukykyisiä, kuten naudanliha ja kana.

Rakentamisen julkinen suunnittelu eri tasoilla on voimakkaasti ilmastopolitiikan vaikutuksen alaista, samoin kuin arkkitehtien, rakennusliikkeiden ja rakennusmateriaalivalmistajien työ. Rakennusstandardeja sekä materiaaleja ja eristystä koskevia sääntöjä käytetään näiden toimintojen ohjaamiseen. Kustannukset ovat siksi nousseet jyrkästi useissa vaiheissa. Ruotsiin tämä iskee kovaa: sen ilmasto ja vaativat rakennusvaatimukset tekevät rakentamisesta jo ennestään kallista. Maan erittäin suurta uusasunnotarvetta ei voida tyydyttää riittävästi. Korjaukset, laajennukset ja vastaavat työt kärsivät uudisrakentamisen ohella.

Rahoitus ja tutkimus

Rahoitus on toinen tärkeä ilmastopolitiikan vaikutusalue. Kaikki suuret rahoituslähteet ottavat nyt huomioon halun priorisoida ympäristön kannalta järkeviä tai vihreitä hankkeita. Tämä luo vaikeuksia hankkeille, joiden ilmastoprofiilia pidetään nykyisten standardien ja sääntöjen mukaan kyseenalaisena, kuten puolustusteollisuudessa. Se on poliittista puuttumista markkinatalouteen, jossa asetetaan prioriteetteja, jotka ovat ristiriidassa muiden poliittisen prosessin kautta hyväksyttyjen toimintalinjojen kanssa.

Ilmastopolitiikka ja sen kestävyystavoitteet vaikuttavat luonnollisesti EU:n keskeiseen tutkimusrahoitukseen ja jäsenvaltioiden painopisteisiin niiden kansallisissa tutkimusohjelmissa. Tämä vaikuttaa yrityksiin, erikoistuneisiin riippumattomiin tutkimuslaitoksiin ja yliopistotutkimukseen. Se muokkaa myös vaatimuksia kaikenlaisissa julkisissa hankinnoissa. Tutkimuksen tiukka ohjaus on herättänyt kritiikkiä. Paljastava – ja hälyttävä – esimerkki on itse ilmastotieteen perustutkimus, jossa lähes lainkaan apurahoja ei myönnetä tutkimukselle, joka saattaisi haastaa yleisesti hyväksytyn ilmastopolitiikan. Tämän seurauksena skeptiset tutkijat eivät voi rakentaa meriittejään valitsemiensa hankkeiden kautta, mikä vaikuttaa palkkaamiseen ja ylenemiseen yliopistoissa.

Tieteelliselle vastustukselle on toinenkin este: tieteellisten artikkeleiden vertaisarviointijärjestelmän vuoksi kriitikoilla on suuria vaikeuksia saada työtään julkaistua arvostetuissa ilmastotieteen lehdissä. Se puolestaan vähentää heidän etenemismahdollisuuksiaan. Tällaisia toisinajattelevia tutkijoita ei myöskään kutsuta kokouksiin ja symposioihin, joissa tärkeää tutkimusta käsitellään. Rahoituksen ja julkaisukanavien valvonta luo siten järjestelmän, joka sulkee pois useimmat mahdollisuudet kritisoida hyväksyttyjä teorioita. Useissa suhteissa EU:lla on tässä kielteinen vaikutus. Alan näkemykset rajoittuvat niihin, joita pidetään hyväksyttävinä, ja eriävät äänet vaiennetaan. Nämä ovat menetelmiä, joita käytetään rutiininomaisesti autoritaarisissa valtioissa. Totalitaarisissa valtioissa potentiaalisia vastustajia estetään muilla keinoin.

Kansainvälisten päätösten seurauksena usko ilmaston lämpenemiseen, tai mitä tahansa termiä halutaankin käyttää, läpäisee nyt työntekijöiden ja heidän johtajiensa työn lähes kaikilla aloilla. Jotkut maat, mukaan lukien Ruotsi, ottavat luonnollisesti johtoaseman: Ruotsi haluaa yleensä tulla nähdyksi luokan parhaana kansainvälisten sitoumusten suhteen. Tämä on saanut yhteiskunnat, pääasiassa lännessä, tiukkaan sääntöjen ja byrokratian otteeseen, jonka vaikutuksia ja kustannuksia ei ole vielä vahvistettu. Lain tukemana jatkuvasti laajeneva sääntöjärjestelmä ulottuu yhä syvemmälle kansakuntien jokapäiväiseen elämään.

 

Dan Ahlmark

 


Lähteet ja lisälukemista 1. Lindzen ja Happer – CO2 Coalition

EU:n toimet koronakriisin aikana – osa 3

Euroopan talouden tuhoaminen

Julkaistu 29.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus
EU:n digitaalinen koronatodistus.

Terveyspolitiikassa kansalliset hallitukset ovat säilyttäneet oikeuden toimia monessa suhteessa itsenäisesti. Tästä tuli erityisen merkityksellistä koronakriisin aikana, joka koetteli lähes jokaista EU:n jäsenvaltiota, ja jossa EU:lla oli silti – tai sille annettiin – tärkeitä tehtäviä. Tämän seurauksena EU toimi myös aloilla, joilla sillä ei ollut virallista toimivaltaa.


Tämä on Dan Ahlmarkin EU-aiheisen sarjan 3. osa. Lue edellinen osa.


Yksi alue, jolla EU:lla oli selkeä johtava rooli, oli rokotteiden hyväksymisen ja käytön koordinointi. Tämä tehtävä lankesi Euroopan lääkevirastolle eli EMA:lle. Se kattoi lääkkeiden myyntiluvat, käyttöohjeet, turvallisuusvaatimukset ja paljon muuta. Hallitukset noudattivat pitkälti sen päätöksiä.

Sen jälkeen erityisesti tietyt lääkeyhtiöt ovat kohdanneet kritiikkiä tuotteistaan ja niiden terveysvaikutuksista. Suuri yleisö kyseenalaistaa kyseisten tuotteiden hyväksynnän. On edelleen epäselvää, mitä oikeudellisia seurauksia, jos mitään, yritykset kohtaavat. Ne näyttävät hakeneen hallituksilta alusta alkaen hyväksyntöjä, jotka suojaavat niitä sellaisten tuotteiden markkinoinnin seurauksilta, joita ei ehkä ole testattu perinteisellä tavalla ja joihin siksi liittyy tietty riski.

Mainos:

Pandemian alkuvaiheessa monet EU-maat antoivat unionille tehtäväksi rokotteiden ostamisen ja niiden jakelun koordinoinnin, ja nämä päätökset pantiin täytäntöön. Jotkut maat tekivät omia hankintojaan ja saivat toimituksia ennen yhteisesti sovittuja hankintoja muun muassa julkisten elinten viivästysten ja kokemattomuuden vuoksi. Euroopan komission puheenjohtaja on kohdannut kritiikkiä tietyistä hankinnoista, mutta selvisi toimiaan koskevasta luottamusäänestyksestä Euroopan parlamentissa.

Sulkutilat ja puuttuminen jokapäiväiseen elämään

Jokapäiväiseen elämään suoraan vaikuttavia toimenpiteitä olivat erilaiset sulkutilat, ulkonaliikkumiskiellot, turvavälisäännöt, maskivaatimukset ja niin edelleen. Henkilökohtaiseen itsemääräämisoikeuteen puuttuvien toimenpiteiden joukossa oli vaatimus, että kansalaisten on otettava tietty määrä rokotuksia. Onneksi päätökset näistä toimenpiteistä jätettiin yksittäisille valtioille, ei EU-elimelle. Ruotsi oli tässä suhteessa yksi onnekkaammista maista: vastaava kansanterveysviranomainen kehitti nopeasti jokseenkin realistisen kuvan taudista ja vältti siten joitakin pakollisia toimenpiteitä, joita muiden maiden ihmisten oli siedettävä.

Melko nopeasti kävi selväksi, että iäkkäät olivat tärkein riskiryhmä, kun taas nuorilla vakavan sairauden riski oli paljon pienempi. Lopulta oli selvää, että korkeimman riskin ryhmää lukuun ottamatta kyseessä oli tauti, joka oli jossain määrin tai huomattavasti vakavampi kuin vaikea kausi-influenssa, mutta jonka kuolleisuutta oli suuresti liioiteltu. Nuorten pienemmästä riskistä huolimatta koulut jouduttiin monissa maissa, myös Ruotsissa, pitämään suljettuina pitkiä aikoja. Ottaen huomioon muun muassa monien nuorten voimakkaan sosiaalisen kontaktin ja lähiopetuksen tarpeen, tämä oli todennäköisesti väärä päätös. Yhteiskunnan osien sulkemisia ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kovasti osuneita interventioita voidaan nyt pitää kyseenalaisina. Laajimmat koronatoiimenpiteet voidaan siten haastaa. Protestoineet lääketieteen asiantuntijat kärsivät toisinaan vakavia henkilökohtaisia seurauksia tavoilla, jotka toivat mieleen autoritaariset yhteiskunnat.

EU:n digitaalisen koronatodistuksen kehittäminen todennäköisesti mahdollisti ihmisten sallitun matkustamisen jatkumisen Euroopassa aikaisemmin kuin ilman tällaista dokumentaation koordinointia olisi ollut mahdollista. Samaan aikaan se antoi EU:lle roolin rajatarkastuksissa, ehdoissa, joilla EU-kansalaiset voivat matkustaa, sekä digitaalisissa identiteettijärjestelmissä. EU:n kautta käynnistetyt suuret taloudelliset tukiohjelmat antoivat keskusviranomaisille vaikutusvaltaa ja valvontaa jäsenvaltioiden avustustoimenpiteisiin. Se vahvisti keskushallinnon roolia.

Euroopan valtioiden välinen yhteistyö vahvisti taipumusta sivuuttaa kotimaiset protestit. Päätöksistä, jotka kuuluivat oikeutetusti maan omalle vastuulle, keskusteltiin ensin erilaisilla EU-foorumeilla, ja näistä keskusteluista tuli tärkeä perusta myöhemmille kotimaan politiikan päätöksille. Luonnollisesti tämä teki maiden vastauksista epidemiaan tai pandemiaan samankaltaisempia. Se varmasti vahvisti taipumusta pyyhkiä syrjään kotimainen kritiikki ja protestit koronapolitiikan eri näkökohtia vastaan. Hallitusten näkökulmasta kotimaista poliittista keskustelua muokkasi todennäköisesti hyvinkin vahvasti EU:n eri tasojen keskusteluissa saavutettu konsensus. Vastalauseita esittäneitä kotimaisia demokraattisia ääniä ei siksi kohdeltu tai otettu huomioon samalla tavalla kuin ilman EU:ta olisi tehty.

Yksi epämiellyttävä kokemus oli nähdä pienen osan Ruotsin väestöstä reagoivan aggressiivisesti ihmisiin, jotka protestoivat erilaisia toimenpiteitä vastaan, ja kieltäytyvän sallimasta heille sellaista toiminnan ja ilmaisun vapautta, joka kansalaisilla kuuluisi olla. Uhka heidän terveydelleen näytti tuovan esiin syvästi huolestuttavia autoritaarisia taipumuksia monissa ihmisissä. Samaan aikaan ruotsalaiset poliitikot vastasivat tällaiseen käytökseen vain passiivisuudella eivätkä osoittaneet moraalista rohkeutta.

EU:n sensuuri koronaepidemian aikana

EU valvoo sosiaalisen median alustojen omaa yleisön julkaiseman sisällön tarkastusta. Kuten Yhdysvaltain kongressin tutkinta on osoittanut, EU asettaa kuitenkin yleensä sensuuria, joka menee pidemmälle kuin mitä alustat itse haluavat tai tekevät (1). Tämä koski myös hallitusten koronapolitiikasta käytävää keskustelua, jossa EU esti kyseistä politiikkaa koskevien kriittisten näkemysten julkaisemisen tai pääsyn yleisön tietoon.

Oli luonnollista, että Euroopan koronapolitiikasta esitettiin tänä aikana monia erilaisia näkemyksiä, koska hallitukset vaativat ja toteuttivat kansalaisten elämään vaikuttavia rajuja toimenpiteitä. Vilkas keskustelu oli luonnollista, ja tietysti se saattoi joskus mennä liian pitkälle. Alustat estivät valheita ja villejä teorioita, joita voitiin pitää joko "harhaanjohtavana tietona" tai "disinformaationa". Sekä alustojen sisällöntarkastukset että EU:n valvonta kattavat nämä kaksi kategoriaa. Harhaanjohtava tieto (misinformaatio) on väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota levitetään ilman tarkoitusta erehdyttää. Disinformaatio on vakavampaa. EU määrittelee sen seuraavasti: "Disinformaatiolla... tarkoitetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa (oma korostukseni), jota levitetään tarkoituksellisesti yleisen mielipiteen pettämiseksi ja manipuloimiseksi, erityisesti verkkoviestinnän yhteydessä" (2).

Ongelmana on, että EU, luultavasti siksi, että se on poliittinen organisaatio, joka on syvästi osallisena monissa jäsenvaltioiden koronapolitiikan vaiheissa, oli erittäin herkkä kyseiseen politiikkaan kohdistuvalle kritiikille. Se näyttää harjoittaneen tiivistä, yksityiskohtaista ja tiukkaa sensuuria, joka selvästi ylitti sen, mitä alustat halusivat tehdä. Mutta koska EU saattoi vaatia noudattamista, alustat seurasivat keskussensuurielimen ohjeita.

Tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon tiedon puute koronan todellisesta alkuperästä ja vaikutuksista, viranomaisten olisi pitänyt sallia laaja keskustelu kaikista epidemian tai pandemian näkökohdista. Tähän oli painavia syitä. Kukaan ei todellisuudessa tiennyt totuutta millään varmuudella, ja kansalaisen oikeus ilmaista mielipiteensä on perustavanlaatuinen. Silti tuota oikeutta ei usein kunnioitettu. Yksi esimerkki: se, minkä Yhdysvaltain viranomaiset nyt hyväksyvät totuudeksi – eli että virus levisi Yhdysvaltain rahoittamasta laboratoriosta Kiinassa (3) – sensuroitiin vähintäänkin harhaanjohtavana tietona. Lääketieteen asiantuntijat, joilla oli erilaisia, tosiasioihin perustuvia näkemyksiä jyrkistä toimenpiteistä, kuten maskipakosta ja jonojen turvaväleistä, vaiennettiin. Sensuuri tylsytti taloudellisesti tuhoisiin yhteisöjen ja koulujen sulkemisiin kohdistuvan kritiikin.

Verkkosensuurilla on käytössään monia työkaluja. Asiantuntijoiden kriittisiä näkemyksiä rokotteiden vaikutuksista tai ihmisten oikeudesta kieltäytyä rokotuksesta ei välttämättä tarvinnut poistaa kokonaan. Sen sijaan niiden näkyvyyttä verkossa voitiin rajoittaa, mikä vähensi huomattavasti tiedon vaikutusta, tai sisältö voitiin merkitä. Kirjoittajat, jotka saivat maksua alustalta, saattoivat menettää kyseisen tulon tietyn sisällön vuoksi.

Näyttää aivan selvältä, että EU:n sensuurityksikön tulkinta harhaanjohtavasta tiedosta ja siihen liittyvistä kategorioista oli toisinaan ristiriidassa asianomaisten maiden sananvapauslakien kanssa. Käsiteltiinpä sitten lääketieteen asiantuntijoita, jotka olivat vähintään yhtä asiantuntevia kuin hallituksen asiantuntijat, tai suurta yleisöä, joka vain käytti oikeuttaan kritisoida hallituksen politiikkaa, EU meni liian pitkälle vaimentaessaan eriävät äänet. Useat EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten puolustamat kannat ovat myös osoittautuneet vääriksi tai liioitelluiksi. Väitetyt salaliittoteoriat osoittautuvat nykyään usein paikkansapitäväksi tiedoksi. Mutta sensuuripyrkimyksissään EU:lta puuttui arvostelukykyä ottaa huomioon epävarmuus siinä, mitä tiedettiin, sekä ihmisten yleinen oikeus ilmaista näkemyksensä.

 

Dan Ahlmark


Lähteet ja jatkolukemista

3. CIA:n ilmiantaja – hahmottelee COVID-19-peittelyä – The Conservative Treehouse

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.