Itä-Norjan Hamarin läheltä on löydetty pitkään kadoksissa ollut hautausmaa. Varhaiskeskiaikaiselta hautapaikalta arkeologit ovat löytäneet lapsia ja aikuisia – ja useita heistä oli haudattu yhdessä samaan hautaan.
Kaikki alkoi pellolta löytyneestä hopeakolikosta. Vuonna 2019 harrastaja-arkeologi Øyvind Moe etsi metallinpaljastimella esineitä Ridabun lähellä sijaitsevalta maa-alueelta Hamarin ulkopuolella. Hän löysi puolikkaan pennin kolikon herttua Haakon Maununpojan ajalta, lyötynä noin vuonna 1285. Kun Moe luovutti löydön, hän vitsaili, että hän saattoi löytää kadonneen Valumin sauvakirkon.
Seuraavana vuonna toinen metallinpaljastinharrastaja löysi ihmisen luita samalta alueelta. Innlandetin lääninhallinnon (Innlandet fylkeskommune) arkeologit kutsuttiin paikalle, ja he totesivat, että luut olivat haudoissa. Kauan unohduksissa ollut hautausmaa oli löydetty uudelleen.
Entisen Valumin tilan paikalla olevaa viljelysmaata tutkitaan parhaillaan. Tähän mennessä arkeologit ovat löytäneet 15 ihmisen jäännökset. Heistä neljä makasi lähekkäin samassa haudassa, mikä on epätavallinen löytö Norjan kulttuuriperintötutkimuksen instituutin (NIKU) projektipäällikkö Aksel Haavikin mukaan.
— Tämä on niin epätavallista, etten ole koskaan törmännyt vastaavaan. Neljän ihmisen löytäminen yhdestä haudasta ei ole lainkaan yleistä, Haavik kertoi NRK:lle.
Neljä ihmistä makasi samassa haudassa
Kolmessa haudassa on useampi kuin yksi yksilö. Yhdessä haudassa oli neljä ihmistä lähekkäin, mukaan lukien lapsi. Lisäksi on hautoja, joissa on kaksi ja kolme ihmistä.
— On hyvin epätavallista löytää näin monta yhteishautaa kristilliseltä hautausmaalta. Siellä on kaksoishautoja, kolmoishauta ja hauta, jossa on neljä ihmistä, kaivausten kenttäjohtaja Kristine Ødeby Haugan sanoi.
Syyä siihen, miksi ihmiset haudattiin yhdessä, ei vielä tiedetä. Arkeologit pohtivat sekä tauteja että mahdollisuutta, että talven aikana kuolleet haudattiin yhdessä maan sulamisen jälkeen. Mitään varmaa kuolinsyytä ei ole vahvistettu.
Luurangot kantavat myös merkkejä ihmisten elämästä. Yksi murtunut säärikuu oli parantunut väärässä kulmassa, mikä teki toisesta jalasta huomattavasti toista lyhyemmän. Vamman on täytynyt saada henkilö ontumaan, mutta parantuminen osoittaa, että hän eli pitkään onnettomuuden jälkeen. Toisella luurangolla oli erittäin kulunut hammas.
Kristillisiä hautoja varhaiskeskiajalta
Paikan luiden radiohiiliajoitus osoittaa, että hautaukset tapahtuivat joskus vuosien 994 ja 1190 välillä. Tämä sijoittaa hautausmaan viikinkiajan ja varhaiskeskiajan taitteeseen.
Kuolleet makasivat selällään päät länteen ja jalat itään päin. Hauta-antimia ei ole löytynyt, eikä ruumiita ollut polttohaudattu. Arkeologit arvioivatkin hautojen olevan selvästi kristillisiä.
Löytö saattaa myös merkitä kadonneen Valumin sauvakirkon paikkaa, mutta itse kirkkorakennusta ei ole vielä löytynyt. Kirkko poistui käytöstä vuonna 1590, minkä jälkeen paikka vähitellen unohdettiin.
Haudat olivat lähellä kyntäytyä pois
Haudat sijaitsivat aivan pinnan alla ja olivat vaarassa tuhoutua jatkuvan maanviljelyn vuoksi. Kaivaukset mahdollistavat jäännösten säilyttämisen ennen kuin aura tavoittaa ne.
Nämä 15 luurankoa luetteloidaan ja viedään Oslon kulttuurihistorialliseen museoon. Tulevat DNA-analyysit voivat osoittaa, olivatko yhteishautojen ihmiset sukua toisilleen, kun taas luurankojen ja isotooppien tutkimukset voivat antaa tietoa iästä, sukupuolesta, sairauksista, ruokavaliosta ja siitä, missä he kasvoivat.
