Ikääntyneet voivat olla herkempiä aivoihin vaikuttaville lääkkeille. Useat tutkimukset ovat yhdistäneet yleisiä lääkeryhmiä kognitiiviseen heikentymiseen – tutkijat kuitenkin varoittavat tekemästä liian suoraviivaisia johtopäätöksiä.
Hermostoon vaikuttavilla lääkkeillä voi olla vakavampia seurauksia iäkkäille potilaille kuin nuoremmille. Samalla tutkimustuloksia on vaikea tulkita: ne osoittavat usein yhteyksiä, mutta eivät aina pysty määrittämään, onko riski itse lääkkeen syytä vai heijastaako yhteys hoidettavaa sairautta.
Ruotsin sosiaalihallitus (Socialstyrelsen) toteaa, että tiettyjä lääkkeitä tulisi välttää ikääntyneillä, ellei niiden käytölle ole erityisiä perusteita. Virasto korostaa myös, että lääkityksiä tulisi seurata ja arvioida uudelleen säännöllisesti.
Eräät vanhemmat allergialääkkeet huomion kohteena
Vahvin näyttö koskee lääkkeitä, joilla on antikolinergisiä vaikutuksia. Nämä lääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäainejärjestelmään, joka on tärkeä muistille, tarkkaavaisuudelle ja oppimiselle.
Tähän ryhmään kuuluvat ensimmäisen sukupolven antihistamiinit, joita käytetään allergioihin tai univaikeuksiin, sekä jotkin antikolinergisesti vaikuttavat masennuslääkkeet, yliaktiivisen rakon lääkkeet ja tietyt pahoinvointilääkkeet.
Laaja brittiläinen tutkimus JAMA Internal Medicine -lehdessä, joka perustui lähes 59 000 dementiatapaukseen, totesi, että runsas altistuminen voimakkaille antikolinergisille lääkkeille oli yhteydessä kohonneeseen dementiariskiin. Tutkijat kirjoittivat: "Nämä havainnot korostavat antikolinergisille lääkkeille altistumisen vähentämisen tärkeyttä keski-ikäisillä ja iäkkäillä ihmisillä".
Ristiriitaisia tuloksia ahdistuslääkkeistä
Bentsodiatsepiineja käytetään muun muassa ahdistukseen ja univaikeuksiin. Nämä lääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta, päiväaikaista väsymystä ja kognitiivisia häiriöitä. Ikääntyneillä ne lisäävät myös kaatumisriskiä ja sekavuutta.
Vuonna 2014 BMJ-lehdessä julkaistu tutkimus löysi yhteyden bentsodiatsepiinien ja korkeamman Alzheimerin taudin riskin välillä, erityisesti pitkäaikaisessa käytössä. Tutkijat kirjoittivat: "Näiden lääkkeiden aiheetonta pitkäaikaista käyttöä tulisi pitää kansanterveyden huolenaiheena".
Näyttö on kuitenkin edelleen monimutkaista. Ahdistuneisuus ja univaikeudet voivat olla sekä syy lääkkeiden määräämiselle että dementian varhaisia merkkejä. Uudemmat analyysit ovatkin kyseenalaistaneet, selittävätkö itse lääkkeet tätä yhteyttä.
Varovaisuutta kehotetaan psykoosilääkkeiden kohdalla
Psykoosilääkkeet voivat olla välttämättömiä vakavien mielenterveysongelmien, kuten skitsofrenian ja psykoosin, hoidossa. Nämä lääkkeet esiintyvät myös muistia, kognitiota ja dementiariskiä koskevassa tutkimuksessa.
Tutkimukset ovat yhdistäneet psykoosilääkkeet kognitiiviseen heikentymiseen ja korkeampaan dementiariskiin tietyissä ryhmissä. Tutkijat ovat myös vaatineet parempaa ymmärrystä siitä, miten psykoosilääkkeet voivat myötävaikuttaa kognitiivisiin vaikutuksiin ja miten riskejä voidaan vähentää.
Varoitukset koskevat erityisesti rutiininomaista käyttöä, jolla pyritään hallitsemaan ahdistusta tai käytösoireita dementiaa sairastavilla henkilöillä.
Yhteys närästyslääkkeisiin on edelleen kiistanalainen
Protonipumpun estäjiä käytetään närästykseen ja vatsahaavoihin. Tutkimus tällä alueella on erityisen ristiriitaista. Jotkin suuret tutkimukset osoittavat yhteyden pitkäaikaisen käytön ja lisääntyneen dementiariskin välillä, kun taas toiset eivät ole havainneet samaa kaavaa.
Yksi Neurology-lehdessä julkaistu tutkimus yhdisti pitkäaikaisen käytön lisääntyneeseen riskiin, kun taas kliininen koe, jossa ikääntyneet saivat pantopratsolia tai plaseboa, ei havainnut lisääntynyttä dementiariskiä kolmen vuoden seurannan aikana. Yhteys närästyslääkkeiden ja dementian välillä tulisi siksi nähdä ratkaisemattomana kysymyksenä eikä todistettuna riskinä.
Älä lopeta lääkitystä ilman lääkärin neuvoa
Nämä havainnot eivät tarkoita, että potilaiden pitäisi lopettaa lääkitys neuvottelematta lääkärin kanssa. Monet näistä lääkkeistä voivat olla välttämättömiä. Keskustele aina lääkärin kanssa ennen lääkehoidon muuttamista tai lopettamista.
Iäkkäät potilaat ja heidän omaisensa voivat kuitenkin pyytää terveydenhuollon tarjoajilta lääkityksen kokonaisarviota, erityisesti jos ilmenee muistiongelmia, kaatumisia, väsymystä tai sekavuutta.
Usein riski ei johdu yksittäisestä lääkkeestä, vaan pitkäaikaisesta käytöstä, suurista annoksista tai useiden eri lääkkeiden yhdistelmästä. Säännölliset tarkistukset voivat siten vähentää tarpeettomia riskejä vaarantamatta välttämätöntä hoitoa.
Ei tarvitse mennä noinkan kauas. Sydänlääkkeenä käytetty Spronolactone tuhosi munuaiseni yhdeksässä kuukaudessa. Ennen lääkitystä laskennallinen suodatusnopeuteni oli 128ml/min. Ja 9kk myöhemmin 21ml/min. Nyt olen munuaisjonossa ja odotan että elämäni paranee lääkärin hoitovirheen vuoksi.
Ja kun munuaisteni huono kunto tuli ilmi niin ko. lääke lopetettiin heti. Ja kun kysyin, miksi minä ylipäätään söin ko. lääkettä kun sen voi lopettaa kuin seinään, niin vastaus oli ”käypähoito suositus”. Eli, lääkärit eivät enää tutki potilaita vaan excelistä otetaan pillerisarjat vaivaan kuin vaivaan.