Olen aina ollut kriittinen ihminen. Asiat eivät mene läpi ilman kunnon tarkastelua, mutta en ennen erityisesti tuonut näkemyksiäni esiin julkisesti. Vuonna 2015 kuitenkin mittari värähti punaiselle, ja päätin alkaa ottaa julkisesti kantaa. Ymmärsin heti, että tätä ei voi tehdä kevyesti: elämä täytyi rakentaa niin, ettei minua voisi hiljentää työpaikoilla tai maalituskampanjoilla. Tein täyden remontin elämääni, enkä mene tässäkään yksityiskohtiin, koska en halua antaa aseita minua vastaan.
Vuonna 2015 seurasin maahanmuuttoaaltoa ja aloin miettiä, ettei kaikki ollut niin kuin meille kerrottiin. Tarinat naisista ja lapsista ja äärettömästä hädästä täyttivät uutiset, mutta Tornioon virtasi nuoria miehiä Ruotsista. Törmäsin nopeasti videoon, jossa Ruotsin puolella ohjattiin nuoria miehiä junaan, jonka määränpää oli Suomi. Videossa esiintyvällä miehellä oli lista kädessään, ja hän opasti miehiä junaan. Tajusin, että koko "hätä" oli täyttä huijausta – kyseessä oli suunniteltu pakolaiskriisi. Media kuitenkin jatkoi propagandaa, jossa naiset ja lapset olivat jatkuvasti keskiössä.
Halusin alkaa vaikuttaa, koska media on aina ollut väline, jolla ihmisille luodaan näkemykset asioihin ja siksi oli luonnollista että halusin alkaa luomaan suomeen vapaata mediaa. Nyt ihmisiä johdatettiin valheellisen mielikuvan kautta isoissa medioissa. Tämä oli lähtölaukaus taistelulleni vihollista vastaan, jolla on miljoonakertaiset resurssit. Tiesin, että heidän voittamisensa on hyvin epätodennäköistä.
Moni muukin tajusi vuoden 2015 "maahanmuuttokriisin" olleen huijaus, jossa viattomia käytettiin hyväksi. Tästä päästään siihen porukkaan, joka tajuaa asiat, mutta on itse pahin vihollisensa. Suurin vastustus projekteissani on tullut ihmisiltä, jotka ainakin leikkivät ajattelevansa samalla tavalla kuin minä. He haluavat kuitenkin tuhota kaiken ihmeellisillä selityksillään – milloin syytetään Supoa, milloin rahaa, milloin egoa tai jotain muuta päätöntä.
Tämä kirjava porukka menee aina täysin laukalle, ja syy löytyy kuplaantumisesta. Kupla syntyy, kun luodaan pieniä keskusteluryhmiä eri aihepiireistä ja sen jälkeen vieläkin pienempiä ryhmiä, joissa vatvotaan kuka on Suposta ja kuka ei. Luodaan illuusio, että olemme niin merkittäviä, että Supo ja CIA ovat kaatamassa ryhmiämme. Todellisuudessa ryhmissä on vain vähän ihmistä, joilla ei ole minkäänlaista merkitystä. Olen pahoillani, että murran illuusionne, mutta te ette muodosta muutoksen uhkaa edes omalle naapurillenne.
Nykyään kuplaantuminen tapahtuu edelleen keskusteluryhmissä ja uutena areenana "puhehuoneet", ennen ne oli youtuben livet, nyt on tiputettu kuva pois, mutta toiminta on täsmälleen samanlaista, draamasta toiseen.. Eli itse sisältö ei ole muuttunut, vaan samoja asioita vatvotaan vuosia aamusta aamuun. Ihmisillä on kova tarmo "tehdä" jotain, mutta energia kuluu Supo-hahmojen metsästämiseen ja saman asian jankuttamiseen. He luovat itselleen tunteen, että nyt tehdään jotain merkittävää, vaikka todellisuudessa jauhetaan päättömyyksiä pienessä porukassa. Jos todella haluat vaikuttaa on Suomessa yli 5 miljoonaa ihmistä ja he eivät löydä sinne kuplaanne, kuplan ulkopuoliset ihmiset on kohderyhmänne.
Olen nähnyt "parhaiden ryhmien" keskustelevan siitä, miksi ihmiset eivät osallistu mielenosoituksiin, vaikka itse eivät ole paikan päällä. Aina löytyy syitä olla tekemättä mitään. Miniryhmissä ei haluta tehdä mitään konkreettista, vaan keskitytään siihen, että vietetään aikaa yhdessä. Tämä ei ole väärin, mutta älkää silloin puhuko että olette tekemässä minkäännäköistä muutosta. 90 % miniryhmien keskusteluista liittyy siihen, että pitäisi tehdä jotain tai siihen, miksi muut eivät tee mitään. He eivät tajua, että itse edustavat juuri niitä, jotka eivät tee mitään. He toimivat kaikkea tekemistä vastaan ja passivoivat muita.
Jos kuljet vastavirtaan, pitää ymmärtää, että kuraa tulee niskaan. On ihmisiä, jotka ovat tämän ymmärtäneet ja toimivat siitä huolimatta – heille annan kunnioitukseni, vaikka en usko heidän tarvitsevan sitä. Minua kuitenkin ällöttävät ihmiset, jotka julistavat tekevänsä jotain, mutta eivät todellisuudessa tee muuta kuin viettävät aikaa miniryhmissä ja jauhavat paskaa niistä ketkä tekevät.
Tiedän, että tämäkin kirjoitus saa taas aikaan vihaa niissä, jotka sen ensimmäisenä lukevat. Mutta kertokaa minulle, mikä tässä ei pidä paikkaansa. Mitä olette saavuttaneet niissä miniryhmissänne?
Olen toistanut tätä kymmeniä kertoja – kun päätin alkaa vääntää "voittamatonta" vastaan, en tullut etsimään kavereita. Kohderyhmäni ei ole Supo-vainosta haaveilevat miniryhmäläiset, vaan 5 miljoonan suomalaisen kansa. Meidän pitäisi saada heidät ymmärtämään, että jos haluamme palauttaa kansallisen päätösvallan, nyt on aika toimia.
Olen toki löytänyt matkalla hyviä ihmisiä, jotka todella laittavat itsensä likoon ja tekevät työtä pyyteettömästi.. Jotkut "väsyvät", mutta toiset eivät. Nämä ihmiset toimivat suurelle yleisölle, eivät pönkitä egoaan, eivät haaveile Supo-vainoista, vaan haluavat paremman Suomen. Se pitäisi olla meidän kaikkien tavoite.
Menkää hetkeksi peilin eteen ja miettikää suuttumuksen ja itsesäälin keskellä, onko teistä muuhun kuin kuplassa hengailuun. Ja kyllä, minua saa kutsua kusipääksi – sellainen minä olenkin.
– Juha Korhonen
