Suomesta tuli itsenäinen valtio 1917. Siis yli sata vuotta sitten. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle. Koko sadan vuoden aikana ei ole säädetty ainoatakaan kansanvaltaa laajentavaa ja edistävää lakia.
Sen sijaan on tänä aikana säädetty joukko lakeja, jotka kaventavat kansanvaltaa – ja ovat siis ristiriidassa perustuslain kanssa. Eli ristiriidassa meidän kansalaisten oikeuksien ja edun kanssa. Samalla on myös säädetty lakeja, jotka ovat heikentäneet kansalaisten oikeusturvaa sekä vähitellen taanneet meidän edustajillemme ja korkeimmalle virkakunnalle lähestulkoon täydellisen syytesuojan kansaa vastaan tehdyistä rikoksista.
Esimerkeistä ei ole pulaa. Vuonna 1969 säädettiin puoluelaki, joka vastoin perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta asetti puolueet ylivertaiseen asemaan muihin kansalaisjärjestöihin nähden.
1990-luvun alussa, kuten tunnettua, tehtiin törkein rikos kansanvaltaa vastaa. Kansalta salassa ja lopulta kansalle suoraan valehdellen, perustuslain vastaisesti, riistettiin kansalta itsemääräämisoikeus ja se luovutettiin rajojen ulkopuolelle. Asiantilan salaamiseksi puhuttiin ja puhutaan edelleen itsenäisyydestä.
Miten valtio, joka ei voi päättää itse omasta taloudestaan, lainsäädännöstään, ulkopolitiikastaan, liittolaissuhteistaan – tai nähtävästi edes omista rajoistaan – voi olla itsenäinen? Temppu voi mennä läpi vain, koska se on niin härski. Eikä kansalle ole jätetty mahdollisuutta sitä haastaa esimerkiksi oikeuslaitoksen kautta. Yrityksiä kyllä on riittänyt.
Pankkikriisin yhteydessä suoritettiin kansalaisten omaisuuden ja oikeusturvan heikennys. Koiviston konklaavin ja perintäkaaren muutoksen kautta tultiin tilanteeseen, jossa yksityisen kansalaisen oli mahdotonta voittaa oikeudessa pankkia vastaan. Tämän heikennyksen hedelmiä ovat saaneet nahoissaan kokea esimerkiksi ne, jotka ovat joutuneet koronkiskontaa ja laitonta perintää harrastavien perintäfirmojen ja oikeuslaitoksen nk. summaarisen menettelyn uhreiksi.
Nyt tämän demokratian nimellä kulkevan puoluediktatuurin ja yhä selkeämmin näkyvän ulkomaisen ohjauksen seurauksena Suomi on kriisissä: terveydenhuolto on suurissa vaikeuksissa, koululaitoksen taso on romahtanut. Tiestön korjausvelka oli vuonna 2023 jo 1,7 miljardia. Korkea työttömyysaste on hyväksytty normaalitilaksi, jolle kukaan ei edes yritä tehdä mitään kuin juhlapuheissaan. Valtion velka, joka ennen EU-mukautuksen alkua 1990 oli 10,5 %, oli viime vuonna (2023) 55,4% suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Nyt on vielä järjettömillä ulkopoliittisilla päätöksillä, talouden vakavan vahingoittamisen lisäksi, saatu Suomi jopa sodanuhan alle.
On ehdottoman välttämätöntä ryhtyä toimiin kansalta riistetyn itsemääräämisvallan ja oikeusturvan takaisin saamiseksi, ennen kuin vallananastajat ajavat Suomen konkurssiin – tai vielä pahempaa: suurvaltojen välisen kahnauksen raunioituneeksi pelikentäksi. Tällä hetkellä me suomalaiset olemme jokseenkin samassa tilanteessa, kuin holhouksenalainen henkilö: vajaavaltaisia, ja ilman mahdollisuuksia vaikuttaa meitä koskeviin asioihin.
Tämän takia, olemme me, joukko huolestuneita suomalaisia, päättäneet laatia kolme kansalaisaloitetta kansanvallan ja oikeusvaltion palauttamiseksi. Niissä tullaan vaatimaan kansalaisille veto-oikeutta hallituksen ja eduskunnan päätöksiin ja sopimuksiin, jo olemassa olevien perustuslain vastaisten sopimusten ja lakien peruuttamista kansanäänestyksen kautta. Ja kolmantena joukkokannetta, jonka nostamisessa syyteoikeus on kansalaisilla, koskien valtiovallan toimia.
Nämä kansalaisaloitteet avataan, jos Luoja suo eikä oikeusministeriö jarruta julkistusprosessia, toukokuun alussa. Tule mukaan Suomen jälkeenrakentamisen lähtölaukaukseen allekirjoittamalla kaikki kolme aloitetta sekä välittämällä tietoa niistä eteenpäin ja yhtymällä joukkoon, joka vaatii näiden kansalaisaloitteiden pikaista käsittelyä ja hyväksymistä!





