Mainos:

Näkökulma: Suomea ollaan miehittämässä tarvitaanko osittainen liikekannallepano?

Julkaistu 6.11.2023 – Kirjoittaja Toimitus

Itsenäinen Suomi elää kohtalon aikojaan, Suomea ollaan miehittämässä!

Yhdysvallat on tunkeutumassa maahamme ja perustamassa sotilastukikohtia, Presidentti Sauli Niinistö on hyväksynyt DCA sopimuksen mikä oikeuttaa Yhdysvaltojen miehitysjoukkojen perustaa sotilastukikohtia maahamme. DCA sopimus on menossa seuraavaksi valtioneuvoston kautta eduskuntaan käsittelyyn.

Sauli Niinistö toisti saman tempun DCA sopimuksen kanssa kuin Natoon liittymisessä. Hän kutsui eduskuntapuolueiden johdon kokoon ja sopi etukäteen miten asian kanssa edetään eduskunnassa. Tämä Niinistön toimintamalli, missä siis ohjataan eduskunta hänen päätöksien taakse etukäteen, on vakava rikos demokratiaa vastaan ja käytännössä romuttaa demokraattisen yhteiskuntamme lopullisesti.

Eduskuntapuolueiden ryhmäjohtajat tulevat pakottamaan (perustuslakia rikkoen) kansanedustajat äänestämään  Niinistön vaatimalla tavalla. Nyt olisi tärkeää että yksittäinen kansanedustaja nousee tätä maanpetosta vastaan ja äänestää omantuntonsa mukaan, haluaako kansanedustaja että maamme miehitetään?! Kansanedustajan on hyvä muistaa, että laki takaa hänelle oikeuden äänestää haluamallaan tavalla, ryhmäkuri on laitonta!

Mainos:

Presidentin toiminta täyttää heittämällä kaikki maanpetoksen tunnusmerkit ja jos mietitään demokraattista päätöksen tekoa, on kaikilla mittareilla tarkasteltuna Niinistön toiminta rikollista. Tässä herää kysymys, että pitäisikö armeijan puuttua Niinistön toimintaan, tässä kuitenkin ollaan miehittämässä Suomea!

Alussa mainitsemani osittainen liikekannallepano on mielestäni välttämätöntä, jos eduskunta ei estä DCA sopimusta, Suomen päätöksen teko pitää saada takaisin demokratian tielle. Yhteiskuntamme tarvitsee terveen demokraattisen järjestelmän, jonka nyt  presidenttimme on romuttanut. Vieraanvallan miehitysjoukkoja ei tule päästää maahamme missään olosuhteissa.

DCA sopimus takaisi Yhdysvaltojen miehitysjoukoille vapaan liikkumisen suomessa ja heitä ei koske mitkään suomen lait, ei mitkään! Kaikessa karmeudessaan DCA sopimus on sitä, että miehittäjät voivat tehdä täällä mitä haluavat ja eivätkä suomessa joudu tuomiolle. On mahdollista että Yhdysvallat on jopa hyökkäämässä Venäjälle suomen kautta, joka olisi viimeistään suomen loppu. Julkisuudessa on puhuttu että Yhdysvallat on perustamassa lennostotukikohtia, laivostotukikohtia ja jopa varuskuntia on Yhdysvaltojen miehitysjoukkojen haltuun menossa. Olemme itsenäisyytemme lopussa jos tämä DCA toteutuu!

Nyt on tärkeää että tämä estetään ja mielestäni eduskunnan ja armeijan pitää kantaa vastuunsa ja puolustaa itsenäisyyttämme!

Juha Korhonen

Keskustelu aiheesta
https://bellatorfoorumi.fi/index.php?topic=166.new#new

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

6 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Puolueeton
Puolueeton
2

Artikkelin hyvästä pohdinnasta seuraa päätelmä, että presidentti elää joko vanhuuden dementiassa tai tai hän kuvittelee saavansa hyvät palkkiot teoistaan.

Hema
Hema
2

Muistakaa, että jos Suomi julistaa sotatilan, on kaikkien reservin valanvannoneiden perustuslaillinen velvollisuus pidättää armejamme ylipäällikkö maanpetoksellisesta toiminnasta. ”Sisäisiä ja ulkoisia uhkia vastaan…”, minä tartun aseeseen vain, jos lähdemme kohti kultarantaa tai eduskuntaa. Muuten saavat puolustaa itseään kaikki Haloset ja Mariinit.

Juha
Juha
2

Menköön ne tykinruuaksi jotka tätä pillipiiparia seuraa.. min en taho.
90 luvun alussa nämä turkulaiset HV hyvät veljet veljeilivät tämän veli venäläisen kanssa.. tämä ystävyyskaupungin pieni ystävä oli kuin veli näille HV hyville veljille, perhetuttu. Nyt 30 v kuluttua veljekset kuin ilvekset ilveilevät toisilleen. Uskokoon ken tahtoo.. min en usko tähän teatteriin.

juha II
juha II
2

Suomi EI ole ollut itseasiassa koskaan kelvollinen maa ITSENÄISEKSI VALTIOKSI! Todellisen itsenäisen valtion tunnusmerkistöön kuuluu historiansa jossain vaiheessa olla alistava maa, joka riistää ja murhaa itsekkäin perustein soditun valloitussodan jälkeen valloitettua kansakuntaa. Suomi itsessään on ”Riistomaa” (Teemu Keskisarja). Kaiken tämän muun kansan riiston ja murhaamisen jälkeenkään ”isäntämaa” EI tunne katumuksen häivääkään tai puhumattakaan mistään korvauksista. Suomi voisi olla korkeintaan itsehallinnollinen vasallilli tai historiasta tuttu suurruhtinsaskunta, joka vm. toi suoranaisen onnen sotahullujen puuteripää ruotsalaisten sota ja ”riistomaa” kolonalismin jälkeen suomen alistuvaiselle kansakunnalle. Tämä impivaaralainen kovan ilmaston kanssa kovat henkiinjäämistaistelut käynyt kansakunta on tyhmän hyväuskoista, rehellistä, työteliästä, Jumalaan uskovaista kuten myös maallisten aukytoriteettiemn kuuliaista ja vaatimatonta ihmisainesta, jota ei saane kaduille kuin kaljan loppuminen ja lätkän MM-voitto. Nyt sukupolvien helminauha elää YHÄ jälki kekkoslaista aikaa, jolloin maa vielä makasi kuin suomalainen peruskallio yhtä sisäänpäin kuin ulospäinkin rehellisessä hallinnossa, jossa perustuslaki oli liki Jumalan Sanaa ja ”Rötösherroista” pauhaava Veikko Vennamo (1913-1997) (SMP) oli liki hupiukko olematta kuitenkaan sitä! Js, vaikka niin EU:t kuin muutkin siihen liittyvät kusetukset ovat otetut kuin ”Urkin” (Kekkonen) hiihtolenkkien kilometrit ja kalareissujen komeat kalansaaliit. Se, mitä NYT kukin ajattelee tehdä tai olla tekemättä. EI enää riipu kokonaisesta yhtenäisestä kansakunnasta vaan hämäläisistä, pohjalaisista, lappilaisista, karjalaisista, varsinaissuomalaisista ja muista kuten ammoisina aikoina, jolloin kansaa nimeltä ”suomalaista” ja maata nimeltä ”Suomi” ei ollut olemassa vaan eri heimoja kun jo kaikkinainen ”sivistys” kukki kautta Europopan ja sen viheliäisen siirtomaaisännän Ruotsin!

jhony Legs
jhony Legs
2

Syytä varautua..Puolan malli toimii!!

https://www.youtube.com/shorts/arOhQEvgxbE?t=54&feature=share

Aksu
Aksu
2

Juurikin näin

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Toimitus

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Mainos:

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Mainos:

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/